Herran temppeliintuominen

01/02/2017

Saarnavuorossa

Lain ja kirjoituksien hämäryydessä me uskovaiset näemme kuvauksen: Jokainen miehenpuoli, joka esikoisena syntyy äidistä, on Herralle pyhitetty. Sen tähden me iankaikkisen Isän esikoista – Sanaa, neitseellisestä Äidistä syntynyttä esikoista Poikaa ylistämme. (Juhlan kanonin 9. veisu) Kuvassa yksiyiskohta juhlan ikonista. (Kuva/Photo: OCA)

Lain ja kirjoituksien hämäryydessä me uskovaiset näemme kuvauksen: Jokainen miehenpuoli, joka esikoisena syntyy äidistä, on Herralle pyhitetty. Sen tähden me iankaikkisen Isän esikoista – Sanaa, neitseellisestä Äidistä syntynyttä esikoista Poikaa ylistämme. (Juhlan kanonin 9. veisu) 
Kuvassa yksityiskohta juhlan ikonista.
(Kuva/Photo: OCA)

Helmikuun toisena päivänä ortodoksinen kirkko viettää Herran temppeliintuomisen juhlaa tasan 40 päivää joulusta, Herran syntymän juhlasta. Juhla päättää joulupaastosta alkaneen 80 päivää kestäneen joulukauden. Olemme siirtymässä kohti suura paastoa ja Herramme ja Vapahtajamme ylösnousemusjuhlaa. Herran temppeliintuomisen juhla on nykyään myös ekumeenisen patriarkaatin julistama ortodoksisen nuorison päivä.

Juhlan viettämistä Jerusalemissa kuvataan Egerian matkakertomuksissa 300-luvulla. Juhlan aiheeseen pidettyjä saarnoja löytyy ainakin seuraavilta kirkkoisiltä: Metodios Pataralainen (+ 312), Kyrillos Jerusalemilainen (+ 360), Gregorios Teologi (+389), Gregorios Nyssalainen (+ 400) ja Johannes Krysostomos (+ 407).  Huolimatta juhlan varhaisesta syntyajasta sitä ruvettiin viettämään juhlallisesti kuudennella vuosisadalla. Juhlan liturgisia tekstejä ovat kirjoittaneet pyhät Andreas Kreetalainen, Kosmas Majuman piispa, Johannes Damaskolainen ja Konstantinopolin patriarkka Germanos 700-luvulla sekä Tessalonikan arkkipiispa Joosef 800-luvulla.

Juhlan sanomaa voidaan lähestyä monesta näkökulmasta. Esimerkiksi juhlaa voidaan tarkastella samasta näkökulmasta kuin joulua tai teofaniaa: Jumalan äärimmäisen nöyrtymisen merkkinä, mikä korostaa lihaksi tulleen Sanan merkitystä. Hän joka on lain antaja, on itse kuuliainen omalle lailleen.

”Tänään Hän, joka muinoin antoi Moosekselle Siinailla lain, alistuu laupeudessaan lain säädöksiin. Nyt puhdas Jumala, joka on neitseellisestä kohdusta syntynyt, tuodaan lapsukaisena uhriksi itselleen. Hän vapauttaa luomakunnan lain kirouksesta ja valistaa meidän sielumme.” (Litanian stikiira).

Mooseksen lain mukaan (3. Moos 12:2-8) poikalapsi oli tuotava Herran temppeliin ja uhrattava sen yhteydessä lammas tai kyyhky puhdistautumisen merkiksi. Kaikkein puhtain Neitsyt, Jumalan Äiti ei tarvinnut puhdistautumista, koska hän oli synnyttänyt saastattomasti pyhyyden ja puhtauden lähteen. Silti hän nöyrästi täytti lain vaatimukset.

Juhlan vakiintuminen liittyi myös kristologisiin kiistoihin Jeesuksen kahdesta olemuksesta: Jumala ja ihminen. Juhlan tekstit tuovat esiin myös tämän asian, vaikka tekstien keskipisteenä tavallisesti on vanhurskaan Simeonin rukous: Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään… – Nunc dimittis. Tällä latinankielisellä nimellä tämä rukous tunnetaan ympäri maailman. Se kuuluu myös kirkkomme iltarukousperinteeseen. Sanoillaan – ”Ja sinun sielusi lävitse on miekka käyvä” (Luuk 2:35) – vanhurskas Simeon muistuttaa, kuinka lapsen syntymä oli helppo. Mutta nähdessään lapsensa kuolevan hirmuisella tavalla äidin tuska on suurempi kuin lapsen syntymässä.

Tätä päivää on myös kutsuttu kynttilänpäiväksi, jolloin on siunattu tulevan vuoden kirkkokynttilät. Suomen ortodokseilla tällaista paikallista traditiota ei ole. Mutta ollessani Puolassa Itä-Puolan ortodoksien parissa reilut parikymmentä vuotta sitten huomasin, miten tämä päivä runsaine kynttilöineen vaikutti kirkkokansan keskuudessa. Niiden kanssa juhlaa elettiin todeksi usean päivän ajan.

Viettäessään Herran temppeliintuomisen juhlaa kirkko julistaa, kuinka Kristus tuli tähän maailmaan ei näennäisenä, vaan todellisena ihmisenä. Tällä tavoin pyrittiin torjumaan harhaopillinen ajatus, että Jeesus Kristus oli ainoastaan Jumala, jonka ei ollut mahdollista tulla tai syntyä ihmiseksi. Näin esimerkiksi opetettiin areiolaisuudessa.  Hengellisten lakien noudattaminen ilmaisee ihmisen kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan.  Vaikka apostoli Paavali julistaakin, että Jeesus Kristus on juutalaisen temppelilain loppu, ei tämä kuitenkaan sellaisenaan kumoa vanhan liiton Jumalauskon perusteita: kuuliaisuutta Jumalan osoittamille elämän arvoille ja ihmiselle itselleen, joka on Jumalan kuva ja kaltaisuus.

Vanha Israel hylkäsi Jeesuksen Jumalan Poikana. Uusi Israel, Kristuksen kirkko Jeesuksen persoonassa on antanut kaikille ihmisille mahdollisuuden uudenlaisen jumalasuhteen luomiseen. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille.” Vanhurskaan Simeonin ja profeetta Hannan persoonissa vanha liitto ja uusi liitto kohtaavat. He julistavat, että Jeesuksessa Kristuksessa on koittanut uusi pelastuksen aika. Heidän sanansa Jeesuksen vanhemmille herättivät ihmetystä. Ja ihmetystä ne herättävät tänäkin päivänä, sille niiden merkityksen on avauduttava aina uusille ja uusille sukupolville. Kirkkorunoilija on ilmaissut asian seuraavasti:

Lainrikkojien lukittua hautakiven sinetillä astuit Sinä, Herra, ulos haudasta kuten olit Jumalansynnyttäjästä syntynyt. Ruumiittomille enkeleillesi oli Sinun lihaksitulosi käsittämätön, eivätkä sinua vartioivat sotamiehet ylösnousemisesi hetkeä aistein havainneet, sillä nämä molemmat ihmeet ovat sinetillä lukitut uteliaisuudella tutkivien ymmärrykseltä, mutta paljastetut niiden hengelle, jotka tätä salaisuutta uskolla kumartavat. Suo siis meille, jotka sitä veisuin ylistämme, riemu ja suuri laupeutesi.           

(5. sävelmäjakson kiitosstikiira).

 

Isä Olavi Merras

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: