Harjukirkon viesti

24/02/2017

Artikkeli

Lehden numero 3/1999.

Harjukirkon viesti kertoi  suru-uutisen bussiturmasta, joka oli koskettanut koko maata.

Tiedotusongelmia

Viime sotien seurauksena kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan noin 75000 jäsenestä lähes 52000 joutui lähtemään evakkotaipaleelle ja etsimään kuka mistäkin uuden kotipaikan. Kirkollisen elämän järjestämiseksi Suomi jaettiin syksyllä 1945 31 sielunhoitopiiriin. Lahden piiri muodostui kaupungit ja kauppalat mukaan lukien 20 kunnasta. Esimieheksi määrätty pastori Dimitri Tarvasaho sai pastoraalisten tehtävien ohessa hoidettavakseen kahden viipurilaisen seurakunnan kansliat. Seurakuntalaiset asuivat hajallaan ympäri kutistunutta valtakuntaa. Virkatodistukset, joita tuolloin tarvittiin tavan takaa, samoin kuin muutkin asiakirjat tilattiin postitse seurakuntien keskuspaikasta, Lahdesta. Sielunpaimenen oli lähes mahdotonta pitää yhteyttä kaitsettaviinsa. Vaikeuksien ymmärtämiseksi kerrottakoon, että kanslistia ei ollut, kirjoituskone vuokrattiin syksyllä 1946 ja oma puhelin, Lahti 5400, saatiin vuotta myöhemmin.

Oma seurakuntalehti olisi ollut merkityksellinen, kun muistetaan, että jumalanpalveluksia toimitettiin enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti ja vielä epäsäännöllisissä paikoissakin, Lahden ohella Kouvolassa, Heinolassa ja Riihimäellä. Aina seurakunnalla ei ollut rahaa ilmoittaa tilaisuuksista paikallisissa lehdissä, ja tieto välittyi vain suullisesti henkilöltä toiselle.

1950-luvun alusta lähtien, kun Lahden seurakunta oli perustettu ja temppelit valmistuneet Lahteen, Heinolaan ja Hyvinkäälle, kirkollinen elämä vakiintui. Nyt tapahtumat nähtiin paikallisista lehdistä. Hengellisen elämän vilkastuessa seurakuntalaiset alkoivat kaivata muutakin uskonnollista ravintoa. Seurakuntaneuvosto kokouksessaan 9.5.1977 ”toivoo lehti-informatiota käytettäväksi srk-elämän aktivoimiseksi esim. Aamun Koitossa seurakuntaa kuvaavin kirjoituksin.”

Synnytystuskia

Rovasti Nikolai Hodjun jäätyä eläkkeelle uudeksi kirkkoherraksi valittiin kesällä 1977 pastori Raimo Töntsi. Aikaansaavana miehenä hän pani välittömästi alulle seurakuntasalin rakentamisen, leirialueen hankinnan ja oman seurakuntalehden toimittamisen. Vielä samana syksynä valtuusto myönsi talousarviossaan 20.000 markkaa lehden kustantamiseen. Lehti sai nimekseen Harjukirkon Viesti. Se jaettiin ilmaiseksi jokaiseen ortodoksiseen talouteen, ja sen painosmäärä oli 1500 kappaletta.

Ensimmäisen numeron etusivu.

Harjukirkon viestin ensimmäisen numeron etusivu esitti kirkon viereen rakennetun seurakuntasalin.

Ensimmäiseen julkaisuun kirjoittivat tervehdyksensä Helsingin metropoliitta Johannes ja Lahden luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Mauri Malkavaara. Oman palstansa saivat kastetut, vihityt, merkkipäiviään viettäneet ja tuonilmoisiin siirtyneet.

Seurakuntaelämän vilkkaus käy ilmi muun muassa kanttori Juhani Matsin kertomuksesta. Lahden kuoron vahvuus on 23 aktiivista jäsentä. Hyvinkäällä laulaa kuusi naista ja peräti neljä miestä. Viikoittain harjoittelevat myös nuoriso- ja lapsikuorot.

Joka toinen viikko kokoontuvat Lahden, Salpakankaan sekä Hyvinkään Sinapinsiemenkerhot ja partiolaiset tapaavat toisensa Harjukatu 5:ssä perjantaisin.

Seurakunnan luottamusmiehistä muutamat ärsyyntyivät kirkkoherran vauhdikkaasta toiminnasta. Vaikka ristiriidat aiheutuivat lähinnä seurakuntasalin rakentamisesta ja leirialeen käytöstä, kyseiset herrat halusivat syrjäyttää Töntsin Harjukirkon Viestin vastaavan toimittajan tehtävistä. Uutta päätoimittajaa haettiin tuloksetta, ja seurauksena oli, että vuonna 1979 lehdestä ilmestyi vain yksi numero. Posti- ja lennätinhallitus, joka kontrolloi lehtien painamista, peräsi syksyllä tietoa: ”Ilmestyykö Harjukirkon Viesti jatkossa?” Vuoden vaihtuessa päätoimittajaa etsittiin Etelä-Suomen Sanomissa julkaistuilla ilmoituksilla kahteenkin otteeseen, jälleen ilman tulosta. Vuonna 1980 saatiin aikaan vain pari numeroa, kunnes syksyllä Sergius Coliander lupautui vastaavaksi toimittajaksi, ja lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti.

Painotekniikkaa

Tarjouskilpailun jälkeen lehden tuottaminen uskottiin heinolalaiselle Itä-Hämeen Kirjapainolle. Lehti painettiin Silver 80g-paperille A5 kokoisena ja 16-sivuisena. Vuoden 1984 alusta Harjukirkon Viestin formaatti suureni B5 kokoon, mikä mahdollisti tekstin lisäämisen, mutta ennen kaikkea kuvien laadun paranemisen. Toimituskulut luonnollisesti kasvoivat ja lehden saaminen seurakuntalaisten kotiin maksoi kyseisenä vuonna 45.000 markkaa. Lopullisen kokonsa ja sivumääränsä 12 julkaisu sai numerosta 2/1999 alkaen, painajanaan LahtiPrint.

Toimittaminen

Jotta lehti olisi oikea lehti, sillä tulee olla vastaava toimittaja ja toimituskunta. Ensimmäisen toimituskunnan muodostivat Eeva-Liisa Huovinen, Raili Kiianpalo ja Alvi Härkin. Aika-ajoin toimituskunta vaihtui. Sen merkitys lehden tekemiselle on ollut kuitenkin varsin vähäinen. Syksyllä 1992 seurakuntaneuvosto päätti, että siitä alkaen se itse toimii toimituskuntana. Alkuvuosien päätoimittajana oli kirkkoherra ja jo mainittu Sergius Coliander. Olavi Merraksen tultua kirkkoherraksi kesällä 1982 toimittaminen lankesi hänelle. Harjukirkon Viestin kehityksen kannalta oli onni, että myös Merja Merras ymmärsi lehden merkityksen lukijoidensa hengellisenä kasvattajana ja asetti tietonsa ja taitonsa sen tekemiseen. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vastuu on levännyt Merrasten harteilla. Vuosina 1991 ja 1992 toimittajina ahkeroivat hyvinkääläiset. Seurakunnan toinen pappi, Markku Aroma oli päätoimittajana ja taitosta huolehti Aki Korpela. Vuosina 1989-2000 ulkoasun loi Anja Maununaho. Muutaman numeron taittoi Viktoria Frolova. Päivi Pesu helpotti päätoimittajan työtaakkaa aputoimittajana vuosina 1993 ja 1994.

Sisältö

Rakenteellisen muotonsa Harjukirkon Viesti sai jo numerossa yksi. Suuriin juhliin ja seurakunnan merkkipäiviin liittyen isät esipaimenet ovat esittäneet tervehdyksensä ja patistelleet lukijoita hengellisen kasvun tielle. Samalla asialla ovat olleet papin palstalla omat isät, niin kirkkoherra kuin toinen pappikin.

Vuosien saatossa lähes kaikki aktiivisesti seurakunnan elämään vaikuttaneet henkilöt on haastateltu joko merkkipäivänä tai muuten ansioituneena, unohtamatta perhettä, tuota välttämätöntä taustavoimaa. Eri toiminnoissa mukana olleet nuoret on otettu huomioon onnittelemalla heitä esimerkiksi ylioppilaskuvan kera. Seurakuntakokousten edellä luottamusmiesehdokkaat ovat saaneet esittää näkemyksiään valitsijoille. Henkilögalleriaan on kai luettava myös monet omat, mielenkiintoiset muistelot Karjalaan jääneiden seurakuntien elämästä ja Lahden seurakunnan alkuvaikeuksista.

Lapsille oli satunnaisesti oma palstansa alkuvuosien lehdissä. Vakituisena se esiintyy vuosina 1980 ja 1981. Se jätettiin pois, kun seurakunta päätti tilata Tuohustuli-lehden kaikille perheille, joissa oli pieniä lapsia.

Harjukirkon Viestin välityksellä myös ne, jotka eivät ole päässeet osallistumaan kirkolliseen eivätkä seurakunnalliseen elämään, ovat saaneet hyvän kuvan seurakunnan toiminnasta. Useaan otteeseen on käsitelty Lahden ja Hyvinkään kuorojen toimintaa sekä ikonikerhojen että eri puolilla seurakuntaa toimivien ortodoksiakerhojen, diakoniapiirien ja tiistaiseurojen aikaansaannoksia. Toinen kanttori, Minna Jokinen kuvaili 2000-luvun alkuvuosina ahkerasti ja mielenkiintoisesti ”ripari-” ja lastenleirien touhuja.

Numero 5/1996

Hyvinkää, joka kuuluu Lahden seurakuntaan, sai oman kirkkonsa vuonna 1996. Siitä kerrottiin Harjukirkon viestissä kansikuvan kera.

Seurakunnassa tapahtuneesta rakennustoiminnasta on tiedotettu perusteellisesti. Kutakin rakennuskohdetta käsiteltiin useissa numeroissa perusteellisesti aina suunnitelmista työkohteen valmistumiseen ja juhlalliseen vihkimiseen.

Niin ihmisen kuin seurakunnankin elämään kuuluvat ilo ja suru. Harjukirkon Viestin kirjoitukset, kotinsa Karjalaan jättämään jotuneitten muisteloita lukuun ottamatta, joista niistäkin kaipuun alta paistaa ilo, kertovat ylipäänsä myönteisistä tapahtumista. Numero 3/99 jouduttiin kuitenkin painamaan murheen merkeissä ja omistamaan seurakuntaa kohdanneelle onnettomuudelle, Heinolan bussiturmalle, jossa menehtyivät toinen pappi, pidetty isä Henrik Holländer, Kirsti Lahti, Liisa Salminen ja Lempi Raitoranta.

3/2008 Lehden viimeinen numero.

Vuonna 2008 ilmestyi Harjukirkon viestin viimeinen numero.

Lehden toimittamisen vaativin työ on aineiston kokoaminen. Vakituiset avustajat kirjoituksineen ovat korvaamattomia tarvittavan sivumäärän aikaansaamiseksi. 1970-luvun loppupuolella Raili Kiianpalo piti omaa palstaansa ja seuraavan vuosikymmenen alussa nimimerkki Metsäpirtin Maija toi julki arjen mietteitään. Tämän vuosituhannen alussa innokas seurakuntanuori Elina Pyöli aloitti opiskelunsa Tampereen Yliopistossa ja kuvaili säännöllisesti vuosien ajan vilkasta opiskelijaelämää kirkolliseen julkaisuun sopivin sanakääntein. Heli Vesaaja, asuessaan Kreikassa pari vuotta, välitti meille lämminhenkisissä teksteissään kuvauksia kreikkalaisesta elämänmenosta ja ortodoksisuudesta.

Viimeisinä vuosina myös maahan muuttaneiden venäläisten hengelliset tarpeet tulivat huomioonotetuiksi heidän omalla äidinkielellään, erityisesti sen jälkeen, kun isä Viktor Maksimovskij asettui asumaan Lahteen. Hänellä oli Harjukirkon Viestissä oma palstansa.

Hengellinen anti

Olipa tiedonvälittäminen seurakunnan arkisista asioista miten tärkeää tahansa niin suurempi merkitys Harjukirkon Viestillä on ollut lukijan hengellisen kasvun kehittäjänä. Vuosikymmenten kuluessa Suomen, sen lähialueitten ja koko ortodoksisen kirkon historia on käsitelty kattavasti. Kantaa on otettu kirkon nykysuuntauksiin ja tulevaisuudennäkymiin unohtamatta toisen kansankirkkomme joskus ristiriitaisiakin näkemyksiä. Lukijat on perehdytetty hengellisen elämän lähes kaikkiin osa-alueisiin, teologiaan, ortodoksiseen uskonoppiin, sakramentteihin, sakraaliesineisiin, ikoneihin, kirkollisiin tapoihin ja eettisiin elämänohjeisiin. Yksityiskohtiin käyvää luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

Päätäntä

Harjukirkon Viesti perustettiin aikoinaan seurakunnan tiedotuslehdeksi. Sen hengellinen sisältö oli alkuvuosina varsin vaatimatonta. Lehden toimittaminen on ollut kovaa työtä ja vaatinut tekijöiltään paljon. Lukijapalaute on ollut olematonta. Viimeistään nyt, Harjukirkon Viestin lakatessa ilmestymästä ja tiedottamisen siirtyessä Analogi-lehdelle, on aiheellista kiittää Olavi ja Merja Merrasta ansiokkaasta toimitustyöstä. Heidän uurastuksellaan Harjukirkon Viestistä kehittyi lehti, joka, vertasipa sitä mihin tahansa kirkkokuntamme vastaavaan julkaisuun, osoittautui todella korkeatasoiseksi.

 

Isä Matti Lipitsäinen

 

 Lähteet: Harjukirkon Viestit

          Lahden ortodoksisen seurakunnan valtuuston ja neuvoston pöytäkirjat

, , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: