Rukousöljypalvelus eli sairaanvoitelu – sielullisen ja ruumiillisen parantumisen pyhä mysteerio

Isä Henrik Holländer sai traagisesti surmansa bussionnettomuudessa 17.4.1999. Suuri joukko Lahden seurakuntalaisia oli pyhiinvaellusmatkalla Valamon luostariin, kun tapahtui Heinolassa. Isä Henrik oli syntynyt Pohjanmaalla ruotsinkieliseen perheeseen 13.12.1946. Hän oli aloittanut teologiset opintonsa Åbo Akademissa, mutta ortodoksiseen kirkkoon liittämisen jälkeen hän aloitti ortodoksisen teologian opinnut vuonna 1979 Kuopion pappisseminaarissa, josta valmistui vuonna 1983. (Kuva/photo: Ilkka Soinin kuva-arkisto)

Isä Henrik Holländer sai traagisesti surmansa bussionnettomuudessa 17.4.1999. Suuri joukko Lahden seurakuntalaisia oli pyhiinvaellusmatkalla Valamon luostariin, kun tapahtui Heinolassa.
Isä Henrik oli syntynyt Pohjanmaalla ruotsinkieliseen perheeseen 13.12.1946. Hän oli aloittanut teologiset opintonsa Åbo Akademissa, mutta ortodoksiseen kirkkoon liittämisen jälkeen hän aloitti ortodoksisen teologian opinnut vuonna 1979 Kuopion pappisseminaarissa, josta valmistui vuonna 1983.
(Kuva/photo: Ilkka Soinin kuva-arkisto)

Sairaanvoitelu on sakramentti, joka on peräisin kirkon alkuajoilta. Se voidaan toimittaa vakavasti tai kroonisesti sairaalle, tai vaikeaan leikkaukseen menevälle henkilölle. Itse toimitus koostuu rukouksista, seitsemästä epistola- ja evankeliumitekstistä ja niiden yhteydessä toimitettavasta voitelusta. Tässä seitsenkertaisessa voitelussa tehdään ristinmerkki henkilön otsaan, korviin, silmien lähelle, nenään, suulle, rintaan ja käsille. Kirkon sääntöjen mukaan sairaanvoitelua pitäisi olla toimittamassa seitsemän pappia, mutta hyvin useasti joudutaan tyytymään vain yhteen. Seitsenluku pohjautuu siihen, että apostoli Jaakobin kirjeessä mainitaan sairaanvoitelun yhteydessä monikossa seurakunnan vanhimmat (kreik. Presbyteroi).

 

Sairaanvoitelu on kirkossamme ehkä hieman jopa unohduksiin joutunut mysteerio. Sen asema muiden sakramenttien varjossa selittyy varmaankin sillä harhaluulolla, että kyseessä olisi jonkinlainen ”viimeinen voitelu”. Tällainen se tosin on ollutkin roomalaiskatolisessa kirkossa, mutta v. 1962 päättyneessä Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa se on muutettu sielläkin sairaiden voiteluksi.

Raamatun opetus öljyn käytöstä

Raamatun opetus sairaanvoitelusta perustuu ennen kaikkea kahteen kohtaan: Mark. 6:12-13 ja Jaak.5:14-15.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten apostolit ovat toimineet, kun heidät oli lähetetty kansan keskuuteen saarnaaman parannusta kansalle: Niin opetuslapset lähtivät matkaan ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä. He karkottivat monta pahaa henkeä sekä voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät.

Jaakobin kirje antaa ohjeen, miten sairaanvoitelua tulee käyttää: Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.

Jeesuksen vertauksessa Laupiaasta Samarialaisesta luemme, miten tämä vuodatti piestyn haavoihin viiniä ja öljyä (Luuk.10:34).

Ei näissä kohdissa eikä missään muuallakaan pyhässä Raamatussamme mainita pyhitetyn öljyn sisältävän mitään ns. maagisia voimia, vaan kun voitelu tapahtuu Herran nimessä, yhdistettynä uskon rukoukseen, on siinä se voima, joka pelastuksellemme on tarpeellinen. Koska magia puuttuu täysin niin tästä kuin muistakin kirkon toiminnasta, annetaan asiat Herran käteen ja ajatellaan Herran rukouksen mukaan: Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa.

 

*               *               *

Vanhasta testamentista löydämme myös viitteitä öljypyhitykseen. Profeetta Jesaja toteaa uppiniskaisen kansan tilan käyttämällä vertauksessaan öljyä: Mihin teitä on vielä lyötävä, kun yhä vain uhmaatte? Koko pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain mustelmia ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty (Jes.1:5-6).

Mooseksen laissa on laki spitaalisen puhdistamisesta. Siinä taudista parantuneen käsketään tuoda uhrieläin temppeliin ja uhrauksen jälkeen pappi sivelee öljyä puhdistettavan oikeaan korvannipukkaan, peukaloon, isoonvarpaaseen ja päälaelle. Näin hän toimittaa hänelle sovituksen Herran edessä (3.Moos.15:3-29). Tästä tekstistä käy selville, että kyseessä on puhdistus- ja pyhitysmeno, jotta sairas voitaisiin jälleen yhdistää kansansa yhteyteen. Tässä ollaan samoilla linjoilla kirkon sairaanvoitelun kanssa, sillä sairaanvoitelun päätehtävähän on palauttaa yhteys Jumalan valtakuntaan.

Jaakobin kirjeessä palauttaminen on läsnä syntien anteeksiannossa, joka voideltavalle julistetaan.

Öljy on armon vertauskuva

Meillä Suomessa öljyn käyttö ei ole niin jokapäiväistä ja monipuolista kuin se on Välimeren maissa, mutta tiedämme, että öljyä, luonnon omaa ainetta, on vanhastaan pidetty Jumalan armon ja laupeuden vertauskuvana.

Sairaanvoitelussa koko seurakunta pappien välityksellä rukoilee sairaan puolesta. Toimittaminen jakautuu kolmeen osaan: rukoushetkeen sairaan puolesta, öljyn pyhittämiseen ja varsinaiseen voiteluun.

Ennen sairaanvoitelun alkamista sairastava on tunnustanut rippi-isälleen syntinsä ja saanut synninpäästön. Toimitus alkaa kanonin lukemisella, jossa hartaasti rukoillaan sairaalle parantumista. Sitten pappi siunaa öljyn rukoillen, että siitä tulisi parannuksen lähde sille, jota öljyllä voidellaan. Pappi asettaa sairaan lähelle pyhän evankeliumikirjan ja ristin sekä astian, jossa on erikseen vehnänjyviä sekä viinin ja öljyn sekoitusta. Kun on luettu evankeliumia, pappi voitelee aina jokaisen lukemisen jälkeen sairasta öljysekoitukseen kastetulla pumpulitukolla.

Sairaanvoitelussa on seitsemän epistolaa ja seitsemän evankeliumijaksoa, ja jokaisen jälkeen suoritetaan voitelu.

Sakramenttirukouksissa anotaan, että Jumala lähettäisi öljyyn Pyhän Henkensä sekä toisi avun ja helpotuksen palvelijalleen. Kaikissa rukouksissa paraneminen asetetaan yhteyteen syntien anteeksisaamisen kanssa. Tällä tavalla halutaan tuoda esiin se, että ihminen, joka on sielun ja ruumiin kokonaisuus, sairastuu ruumiiltaan jos sielu on sairas.

Sairaanvoitelun lopussa asetetaan pyhä evankeliumikirja avattuna, kannet ylöspäin, sairaan pään päälle. Tällä kuvataan sitä, miten itse Kristus laskee pyhät ja puhtaat kätensä sairaan päälle hänen parannuksekseen ja pelastuksekseen.

Sielullinen terveys päämäärä yksi

Kaikki uskolla tähän sakramenttiin osallistuvat saavat osakseen ainakin sielun terveyden, mutta varsin monet ovat saaneet osakseen myös ruumiillisen terveyden, jopa sellaiset, joita lääkärit ovat pitäneet toivottomina tapauksina.

Jos taas näkyvää paranemista ei ole tapahtunut, on se ollut Jumalan tahto sairaan omaksi parhaaksi ja pelastukseksi. Jos sairas menehtyy, on sairaanvoitelulla ollut kuitenkin kuolemaan valmistava vaikutus, ja henkilön on helpompi oikein lähestyä autuaalliseen kuolonuneen nukahtamistaan.

Meillä täällä Suomessa on jotenkin sellainen luulo, että jos pappi tulee sairaan luo, hän tuo kuoleman, varsinkin jos viitassa tulee sairaalaan.

Näin ei todella ole. Elämän pappi tuo, ja näin minulle lausahtikin eräs kuolinvuoteellaan oleva jumalanpalvelija: ”Elämänhän sinä minulle toit!”

Ruumiillinen kuolema kohtaa kaikkia, mutta hengellinen kuolema koittaa vain sille, joka ei usko Kristukseen eikä kirkon hengellisesti parantavaan voimaan.

Sairaanvoitelun sakramentti antaa ruumiilliselle parantumiselle toissijaisen arvon. Näin halutaan korostaa ruumiin ja sen terveyden väliaikaisuutta täällä maan päällä. Tärkeintä on sielun parantuminen sen vakavasta sairaudesta – synnistä.

Isä Henrik Holländer

Isä Henrik koiransa kanssa. Kirsti-puolison lisäksi Figaro-koira jäi myös suremaan isä Henrikiä samoin kuin muut omaiset ja seurakuntalaiset. Erityisen suuri menetys isä Henruikin kuolema oli hänen rippilapsilleen. (Kuva/Photo: Ilkka Soinin kuva-arkisto)

Isä Henrik koiransa kanssa. Kirsti-puolison lisäksi Figaro-koira jäi myös suremaan isä Henrikiä samoin kuin muut omaiset ja seurakuntalaiset. Erityisen suuri menetys isä Henrikin kuolema oli hänen rippilapsilleen.
(Kuva/Photo: Ilkka Soinin kuva-arkisto)

Tämä isä Henrikin kirjoitus on julkaistu postuumisti Lahden ortodoksisen seurakunnan tiedotuslehden Harjukirkon viestin numerossa 3/1999. Simeon ja Hanna on saanut luvan kirjoituksen uudelleen julkaisemiseen.

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: