Kaikki taidot ovat Jumalan lahja meille

01/03/2017

Kolumni

Jumalaa ei ole, julistaa neuvostoliittolainen juliste 1960-luvulta. (Kuva/photo:oldpaper.kiev.ua )

Jumalaa ei ole, julistaa neuvostoliittolainen juliste 1960-luvulta.
(Kuva/photo:oldpaper.kiev.ua )

JOS MINULLA OLISI televisio, lempiohjelmani olisi MOT. Vaikka minulla ei olekaan televisiota, se on silti lempiohjelmani, sillä Yle Areena lähettää lähes kaiken katsottavan minulle sopivaan aikaan.

Siis MOT.

Puoli Suomea kauhistui, kun MOT käsitteli Pirkko Jalovaaran toimintaa ja esitti katkelmia hänen rukousillastaan Helsingin Kallion kirkossa. Minäkin kauhistuin. Vähän tuollaisessa kristillisessä ilmapiirissä olen joskus hyvin nuorena joutunut varttumaan, mutta siitä selviytyneenä en ollenkaan ottanut uskoakseni, että sairastamani syöpä on demonista alkuperää. En edes siitä vakuuttunut, että sen tähden syömäni lääkkeet, Jalovaaran myöhemmässä tarkentavassa haastattelussa erikseen mainitsema Burana, olisivat saattaneet minut demonien valtaan.

Kauhistuin siksi, että muistin ne vaikeat ajat, jolloin olin terapiassa syvän masennuksen takia.

Entä jos silloin olisin nähnyt tällaisen ohjelman? Entä jos silloin olisin vielä kuulunut luterilaiseen kirkkoon ja etsinyt sieltä hengellistä apua?

JALOVAARASTA TULI SENSAATIO vielä huikeammasti kuin vapaamuurareista vähän aikaisemman MOTin takia.

Kirkosta erottiin, papit ja piispat ja Jalovaaran entinen kanssasaarnaaja antoivat lausuntoja. Jollakin keskustelupalstalla joku muisti senkin, miten Jalovaara vajaa vuosi sitten näki ortodoksisen arkkipiispan olevan kyvytön hoitamaan tehtäviään.

 Sitten HS julkisti graafisen käyrän siitä, miten usko kristillisiin perusoppeihin on romahtanut. Näemmä se onkin romahtanut. Uskontunnustus luetaan kyllä kirkossa – mutta vain 41 % uskoo:

”…Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan…”

vain 28 % uskoo:

”…syntyi neitsyt Mariasta…”

vain 36 % uskoo:

”…kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista…”

vain 28 % uskoo

”…ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

 

MITEN SITTEN USKOTAAN muihin uskontunnustuksen kohtiin kuten Pyhään Henkeen – sitä en osaa kuvitellakaan.

Saatanan olemassaoloon uskoo 31 %.

Minä vähän kauhistuin sitäkin.

Mutta koska parhaillaan olin lukemassa Sammeli Juntusen kirjaa Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta (2010, Kirjapaja) en oikeastaan hämmästynyt.

Juntusen kirja on ensimmäinen kosketukseni eksegetiikkaan – jos niin voi sanoa. Se kumpuaa luterilaisesta teologiasta, mutta ei se silti ole aivan vierasta minulle. Sitä lukiessani olen huomannut, mikä mieletön ero ortodoksisuudessa ja luterilaisuudessa todellakin on – ja siltä pohjalta käsitän oikein hyvin, että luterilaisessa kirkossa syntyy Jalovaara –ilmiö. Ja olen käsittävinäni senkin, miksi niin on.

HS:n käyrä kristillisiin perusoppeihin uskovien määrän romahtamisesta on Kirkon tutkimuskeskuksen tietoihin perustuva ja koskee siten käsittääkseni ev. lut. kirkon jäsenten suhtautumista. Minulla ei ole vähäisintäkään havaintoa siitä, kuinka ortodoksit uskovat tai uskovatko ensinkään. Pohdin asiaa ihan itsekseni ja omalta kohdaltani.

Aivan samoin, kuin suhtautumistani demonisoitumiseeni Jalovaaran opetuksessa.

 

JOS JA KUN LUTERILAINEN eksegetiikka tarkastelee Raamattua melko tavalla vain historiallisesti ja kun luterilainen teologia ei sitoudu Raamatun lisäksi traditioon, on aivan ymmärrettävää, että usko sellaisiin mahdottomuuksiin kuin kuolleista ylösnouseminen tai erityisesti neitseellinen synnytys on hiipunut.

Luulen, että minunkin olisi vaikea uskoa tällaisia mahdottomuuksia, jos olisin kuullut, lukenut ja oppinut kaiken vain luterilaisen teologian mukaan.

Muistan aina sen hetken, kun – vielä luterilaisena – luin Oulun silloisen metropoliitan, Leon, vastauksen eräässä lehtihaastattelussa esitettyyn kysymykseen, kuinka ortodoksinen kirkko selittää neitseestäsyntymisen.

Metropoliitta Leo vastasi:

”Me emme selitä – me uskomme.”

NIIN MINÄKIN VAIN USKON. Enkä halua selityksiä asioille, joissa luonnonlait murtuvat, kun Jumala niin tahtoo.

Uskon myös Paholaisen olemassaoloon.

”Nykyaikainen ihminen, jopa ortodoksikin, on hyvin hämmästynyt huomatessaan, että [ortodoksinen] kasteliturgia alkaa puheella Paholaiselle, sillä Paholaisella ei todellakaan ole mitään sijaa hänen uskonnollisessa katsomuksessaan. Hänestä koko kysymys kuuluu pikemminkin keskiaikaiseen taikauskoisuuteen ja alkukantaisen ihmisen mielenlaatuun. – – – Ei-ortodoksit menevät usein vieläkin pitemmälle, sillä he haluavat vapauttaa Uuden testamentin sen vanhentuneesta maailmankuvasta, jota heille juuri edustaa demonologia eli oppi pahuuden olennoista ja voimista.” (Isä Markus Aroma,Analogi 1/2013)

Ihmettelen, kuinka nykyaikainen ihminen selittää jonkun Hitlerin tai Stalinin käyttäytymisen uskomatta Paholaiseen.

 

ENTÄ SITTEN PIRKKO JALOVAARA ja Buranan kautta vaikuttavat demonit tai demonien aiheuttama syöpä?

Se on niin kovin kaukana siitä, mitä ortodoksisuudessa olen oppinut – niin kovin lähellä sitä kristillistä liikehdintää, jonka piirissä varhaisessa nuoruudessani jouduin elämään, ja joka oli työntämässä minua pois Kristuksesta.

Sen sijaan ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan lääkärien työ ja parantuminen sairauksista lääkärien ja lääkkeiden avulla on Jumalan toimintaa.

”Kun pyhältä Basileios Suurelta kysyttiin. onko lääkäriin turvautuminen ja lääkkeiden nauttiminen sopusoinnussa oikean jumalanpelon kanssa, hän vastasi:

”´Kaikki taidot ovat Jumalan lahja meille, sillä ne korvaavat sen, mitä luonnosta puuttuu.´”

 

Hellevi Matihalti

Olen aikaisemmin julkaissut tämän blogissani Elämää ja koiranelämää 28.2.2013 – mutta minusta se on yhtä ajankohtainen edelleenkin. Saatan tosin kuvitella, että suhtautuminen uskoa koskeviin asioihin on mennyt yhä kielteisempään suuntaan.

 Lisäksi toivon, että meidänkin kirkossamme tehtäisiin tuollainen kysely papiston keskuudessa.

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: