Hämeenlinnassa kuohuu

09/03/2017

Kolumni

Hämeenlinnan ortodoksinen kirkko.
(Kuva/Photo: wikipedia.com)

OLEN KIRJOITTANUT kirkon ja seurakuntien tiedottamisen avoimuudesta niin kauan kuin olen kirkollisista asioista kirjoittanut. Mutta jo vain loksahti suuni auki, kun Hämeenlinnan seurakunnan sivuilta luin pari päivää sitten uutisen, joka mielestäni ei ollut edes tiedottamista.

Siinä kerrottiin, miten seurakuntalaisilla on nyt mahdollisuus seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa käydä allekirjoittamassa vaatimus tai pyyntö seurakuntalaisten omaksi ehdokkaaksi tulevissa kirkkoherravaaleissa. Tarkoitus on sitten jättää tämä paperi piispalle – varmaankin juuri kymmenen päivää ennen äänestystilaisuutta (Laki ortodoksisesta kirkosta 62 §).

Hämeenlinnan kirkkoherran tointa on hakenut kaksi henkilöä – arkkimandriitta Andreas Larikka ja pastori Kari Räntilä, joista hiippakunnan piispa metropoliitta Ambrosius on asettanut ensimmäiselle ja ainoalle vaalisijalle Larikan. Räntilällä ei ollut Kirkkojärjestyksen 132 § 2 momentin mukaista pätevyyttä vakinaiseen toimeen ortodoksisessa kirkossa.

Mutta nytpä tämä uutinen, kirjoittajana Mikko Junes, kertoo Räntilän sittenkin suorittaneen häneltä ehdokasasettelua tehtäessä puuttuviksi todetut tiedot.

 

KIRKKOHERRAN TOIMEEN VALITTAVALTA henkilöltä edellytetään Kirkkojärjestyksen 132 §:n 2 momentin mukaan ”muu teologian ylempi korkeakoulututkinto täydennettynä piispainkokouksen hyväksymillä ortodoksisen teologian opinnoilla”.

Kirkossamme on vakiintunut tapa, jonka mukaan henkilö voi hakea piispainkokoukselta pätevyyttä yllä olevan kohdan mukaisesti. Piispainkokous määrää täydentävät opinnot. Kun täydentävät opinnot on suoritettu, henkilö ilmoittaa siitä piispainkokoukselle. Tämän jälkeen piispainkokous toteaa kokouksessaan, että henkilö on pätevöitynyt.

Saamani tiedon mukaan Räntilän suorittamat täydentävät opinnot eivät vielä ole olleet piispainkokouksen asialistalla, joten päätöstä pätevyydestä ei ole.

 

MITEN SIIS Mikko Junes jakaa väärää tietoa Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan virallisilla sivuilla?

Tieto ei sinänsä olekaan väärä. Siinä vain ei kerrota koko totuutta. Koko totuus on, että Räntilä on suorittanut puuttuvat opinnäytteet hakuajan päättymisen ja sen jälkeen, kun piispa on tehnyt ehdokasasettelunsa ja kun jopa koepalvelusten toimittamis- ja ehdokkaan haastattelupäivät on määrätty.

Tosin vaalipäivään on vielä runsaasti enemmän kuin kymmenen päivää.

Mutta jälkikäteen hankitulla pätevöitymisellä ei ole mitään merkitystä asiassa, on myös Palvelukeskuksen lakimies Jari Rantala ilmoittanut.

 

NÄIN KYSEESSÄ OLEVASTA Mikko Juneksen kirjoituksesta syntyy ainakin minun mielessäni monia eettisiä ja moraalisia ongelmia:

Valehteleminen ei ole vain sitä, että kertoo tekaistuja asioita. Valehtelemista on myös se, ettei kerro koko totuutta.

Seurakuntalaisten oman ehdokkaan asettamiseen on toki mahdollisuus. Mutta silloin ehdokkaan on siis täytynyt olla pätevä hakiessaan tointa, ja hiippakunnan piispan on hyväksyttävä lisäehdokas.

Onko siis oikein, korrektia ja ortodoksisen ajattelun mukaista, että tiettävästi seurakunnan päättäviin elimiin kuulumaton henkilö omin lupinsa lisää seurakunnan virallisille sivuille uutisen, jonka voi tulkita myös kehotukseksi pyytää lisäehdokasta ja joka koko totuutta kertomatta vierittää syytä piispan niskoille ehdokasasettelua tehtäessä?

Minusta ei liioin ole ollenkaan sopivaa, että nimiä oman ehdokkaan pyytämiseksi kerätään seurakunnan tiloissa jopa ennenpyhitettyjen lahjain liturgian jälkeen – varsinkin, kun palveluksen on juuri toimittanut pappi, jota aiotaan esittää lisäehdokkaaksi.

Minusta suuren paaston merkitys on täysin unohtunut tällaisen toiminnan harjoittajilta, ja se on surullista – se on enemmän kuin surullista: minusta se osoittaa täydellisesti kykenemättömyyttä ortodoksiseen ajatteluun.

 

KUTEN JO ALUSSA kirjoitin, tällaisen tekstin julkaiseminen ei ole tiedottamista – se on ennen kaikkea oman asemansa väärinkäyttöä.

Teksti on onneksi nyt lopullisesti Hämeenlinnan seurakunnan sivuilta poistettu, mutta todennäköisesti varsin monet olivat sen ennättäneet lukea.

Joka tapauksessa on pakko kysyä, mikä Juneksen kirjoittaman ja julkaiseman tekstin varsinainen funktio oikeastaan oli?

Hellevi Matihalti

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: