Vastine kolumniin ”Hämeenlinnassa kuohuu”

10/03/2017

Lukijalta

Hellevi Matihalti syyttää minua nettikolumnissaan (Simeon ja Hanna 9.3.) valehtelusta ja väärän tiedon levittämisestä sekä omavaltaisuudesta ja oman aseman väärinkäytöstä Hämeenlinnan seurakunnan kirkkoherranvaalin lisäehdokasta koskevassa uutisoinnissa. Ne ovat rankkoja syytöksiä varsinkin, kun ne perustuvat hänen omiin tulkintoihinsa tapahtumien kulusta.

Matihaltin toteamus allekirjoittaneen kykenemättömyydestä ortodoksiseen ajatteluun kuulostaa jo kohtuuttomalta, joten laitan sen kiihtyneen mielentilan piikkiin.

Kyseessä oli siis seurakunnan sivuilla julkaistu uutinen siitä, että joukko seurakuntalaisia esittää lisäehdokasta Hämeenlinnan kirkkoherranvaaliin, mikä on kirkkolain suoma mahdollisuus. Esityksen allekirjoituspaikkana mainittiin ainoastaan sunnuntain 12.3. kirkkokahvit seurakuntakodilla, ja siihen on kirkkoherran antama lupa. Nimiä ei kerätty (lista ei ollut edes esillä) kirkossa, mutta jotkut henkilöt halusivat oma-aloitteisesti allekirjoittaa sen eilisen palveluksen jälkeen.

Mitä tulee Kari Räntilän pätevyyden toteamistapaan, siitä on myös toisenlainen tulkinta. Pätevyys osoitetaan Itä-Suomen yliopiston antamalla todistuksella niistä lisäopinnoista, jotka piispainkokous on asettanut kelpoisuuden ehdoksi. Piispainkokouksen uutta päätöstä siihen ei tarvita. Räntilä siis täyttää kirkkojärjestyksen 132 §:n mukaiset kelpoisuusehdot, mutta riittääkö se lisäehdokkaaksi asettamiseen, on toinen juttu ja yksinomaan piispan päätettävissä. Siihen ei uutisessa otettu lainkaan kantaa.

Syyte omin luvin julkaisemisesta kuulostaa oudolta ottaen huomioon, että olen hoitanut Hämeenlinnan seurakunnan sähköistä tiedotusta ja toimittanut seurakuntalehteä talkoilla jo toistakymmentä vuotta oman toimittajataustani vuoksi. Matihalti antaa tässä kohtaa väärän todistuksen lähimmäisestään, eikä ilmeisesti tunne seurakunnan tilannetta riittävän hyvin.

Monien Hämeenlinnan seurakuntalaisten mielestä olisi todellakin seurakunnan edun mukaista, että vaalissa olisi tarjolla aito valintatilanne kahden ehdokkaan välillä.

Mikko Junes
Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan jäsen

 

 

Edellisen johdosta:

Aivan ensiksi haluan korostaa, että kolumnissani en vain tulkinnut tapahtumien kulkua. Minkä kirjoitin, sen tarkistin useammastakin eri lähteestä.

Koska kyseessä oli kolumni, en tietenkään tehnyt sitä haastattelun muodossa, mutta esimerkiksi Palvelukeskuksen lakimiehen Jari Rantalan sanat täydellisinä kuuluivat näin:

 Kirkkoherran toimeen valittavalta henkilöltä edellytetään Kirkkojärjestyksen 132 §:n mukaisten kelpoisuusehtojen täyttämistä ja ehdollepanopäätöksessä piispan on tutkittava, että muodollinen pätevyys täyttyy. Sellaista hakijaa, joka ei ole kelpoinen tehtävään, ei voida panna ehdolle. Jälkikäteen hankittavalla pätevöitymisellä ei ole mitään merkitystä asiaan.

Käytäntö Suomen ortodoksisessa kirkossa papin toimeen kelpoisuudesta ei ole tulkinnanvarainen asia. Itse kukin voi Suomen ortodoksisen kirkon sivustolta piispainkokouksen päätöksistä huomata, että piispainkokouksen on todettava tämä kelpoisuus esitettyjen dokumenttien perusteella. Näin on tapahtunut piispainkokouksissa ainakin jo vuodesta 2011.

Räntilä ei ole ainoa henkilö, jolle piispainkokous on määrännyt lisäopinnot.

Mainitsen yhden esimerkin, jossa asianomainen henkilö suoritettuaan lisäopinnot toimitti asiaankuuluvat Itä-Suomen yliopiston antamat todistukset piispainkokoukselle, joka sitten totesi hänen pätevyytensä kirkkojärjestyksen 132 §:n 2 momentin mukaan. Hän toimii nyt kirkkoherrana eräässä seurakunnassa.

Totesin, että vain osatotuuden kertominen ei ole totuus. Juneksen tekstistä puuttui maininta, milloin Räntilä on suorittanut opinnäytteensä Itä-Suomen yliopistossa. Kirkon lakimiehen mukaan, kuten edellä kirjoitin, ”[j]älkikäteen hankittavalla pätevöitymisellä ei ole mitään merkitystä asiaan.”

Totesin kolumnissani myös, että hiippakunnan piispa on tehnyt ehdokasasettelun. Looginen seuraus tästä on, että hän myös hylkää tai hyväksyy esitetyn lisäehdokkaan. En nähnyt aiheelliseksi aliarvioida lukijoitani korostamalla tätä seikkaa erityisesti.

Käsittääkseni Hämeenlinnan seurakunnassa oli nettisivustolta kyseinen uutinen jo poistettu – mutta ilmestynyt sivustolle uudestaan. Tuskin itsestään. Tätä minä sanon omavaltaiseksi menettelyksi.

Ortodoksista ajattelua edustaa esimerkiksi se, että olipa piispasta henkilönä mitä mieltä tahansa, hänelle piispana kuuluu kunnioitus ja arvonanto.

 

Hellevi Matihalti

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: