Karppanen: Haukiputha

16/03/2017

Karppanen

Kuvassa harras haukiputhalainen esiintuo mittavaa lahjaansa palvontamenoihin.
(Kuva/photo: Chytej.cz )

Eräs puthalaisuuden lahko palvoo haukea. Pääputhalaisuudessa suuri ja pyöreä pää, pullea vatsa ja iso nuttura symboloivat viisautta. Haukiputhalaiset palvovat päinvastaista olentoa, sellaista jonka vartalo on pitkä ja hoikka ja jonka pääkin on Puthan päälle täysin vastakkainen eli pitkä, kapea ja suuta kohti suippeneva.  Heidän jumalansa on siis hauki. Tästä syystä heitä kutsutaan haukiputhalaisiksi.

 

Haukiputhalaiset on hyvin halveksittu ja aliarvostettu lahko, joka kohtaa ylenkatsetta jopa kalakaupassa. Heidän tiedusteluunsa, olisiko tarjolla haukea, vastataan vältellen, kierrellen ja yhä uusia tekosyitä keksien: ”Ei ole saatu. On saatu, mutta vain fileitä. Nyt on heikot jäät järvissä, ei voi pyytää.” Ja mitä kaikkea ne keksivätkään. Luulevatkohan ne haukiputhalaisia niin tyhmiksi, etteivät nämä hoksaa kalakaupppiaan ja hänen puotipuksujensa valehtelevan.
Asiakkaaseen katsotaan epäillen, elääkö hän köyhyysrajan alapuolella (kyllä, housuissa näkyy olevan paikkoja), onko hän maahanmuuttaja, hyvä ettei veli venäläinen. Venäjällä, kas haukea arvostetaan korkealle. Sen vuoksi Suomessa haukea pitää halveksia. Hauen halveksinta on isänmaallisuuden suuri osoitus. Haukea kutsutaankin roskakalaksi sillä alueella, jossa pyhiä kaloja ovat siika ja lohi.  Itäsuomalaiset osaavat kyllä antaa hauelle arvoa, niin myös turunmaalaiset. Ja Ranskassa hauki on suositumpaa ja kalliimpaa kuin lohi.  Eipä ihme, että Ranska ja Venäjä ovat kautta maailmanhistorian olleet kuin veljet keskenään. Siis myös tapelleet.
Haukiputhalaisten haukijumalaa paistetaan, käristetään, halstrataan, keitetään hellalla ja haudutetaan uunissa. Kapojakin siitä saa, siis sen voi kuivata jälkiuunissa. Hauesta tehdään kalakeittoa jouluksi Turun saaristossa ja aivan samalla tavalla ympäri vuoden Kainuussa. Lantulla ja sipulilla höystäen. Ja jos keittoon laitetaan kokonainen hauki, paloja ei leikata irti vaan ainostaan hieman yli selkärangan, jolloin kylkiruodot eivät katkeile, vaan irtoavat kypsästä kalasta helposti kokonaisina. Hauen pää on haukiputhaan uskoville suuren palvonnan kohde. Kun hauen pää on keitetty, siitä syödään ensin poski- ja suupielilihat. Luut imeksitään tarkkaan. Viimeksi herkutellaan hauen aivoilla. Niistä saa salaista hauen viisautta.

 

Hauen maksa on myös herkullista. Ennen keittämistä siitä ennustetaan tulevan vuodenajan sää. Punaisena kiiltävä, selvästi näkyvä verisuoni tarkoittaa, että silloin sataa paljon. Jos suoni kiiltää toisessa päätä maksaa, muttei toisessa, se tarkoittaa että sesongin alussa sataa muttei lopussa. Tällöin on tiedettävä, mikä on maksan alku- ja mikä loppupää. Sen kyllä oppii, kun aikansa haukikeitolla herkuttelee. Jos taas hauen maksan verisuoni pullottaa puolivälissä, on ihan sama, miten päin säänennustaja maksaa käsissään pitelee. Sama tulos: kauden puolivälissä sataa kuin saavista. Niin viisas otus on hauki, maksansakin puolesta. Ne jotka ostavat vain fileitä paistettavaksi, jäävät tästäkin hauen viisaudesta paitsi.

 

Haukiputhalaisilla on tietenkin uskonsa harjoittamiseen temppeli. Sisäänkäyntinä on hauenpyrstöä muistuttavat reunavallit. Temppelin harjalla on hauen evien muotoisia koristevaloja. Sisällä on kunniapaikalla iso hauen pää pystyssä, suu tiukasti kiinni. Ei, se näköjään avautuu välillä. Se on siis alttari, jossa uhri- ja muut menot suoritetaan. Hauelle uhrataan pienempiä kaloja kuten ahvenia, kiiskiä ja salakoita. Niitä heitellään ylös ja koetetaan saada ne osumaan hauen kitaan, silloin kun se aukenee. Temppeli itsekin on kuin iso hauenpää: hampaat ja kaikki. Hampaista välkehtii valo, vissiin sähköä näin nykyaikana.  Luonnollista on, että temppelissä soi meditatiivinen vesimusiikki. Ryhmä sorjia haukiputhalaisneitoja, toisinaan myös vähintään yhtä sorjia miehiä, helisyttää hauenruodoista tehtyjä kanteleita.

 

Hauki on niin viisas kala, että se pystyy uimaan fileenäkin. Siksi kai useimmissa kaupoissa on haukea nykyisin tarjolla vain fileinä. Fileenä hauen on helppo järvistä jokia pitkin matkatessaan laskea kaikki kavalat kosket, siis ne voimalaitokset. Kokonaisena ei hauki voimalaitoksesta selviäisi; se on tätä nykypäivää. Hauenkin on mukauduttava hallittuun rakennemuutokseen ja tehtävä eräänlainen yhteiskuntasopimus pysyäkseen kilpailukykyisenä (kiky). Fileenä se helposti luiskahtaa petollisen ja vaarallisen voimalaitoksen kuohuvasta kidasta niin kuin Vanhan testamentin runoilija kauheasti telmivästä merihirviö Leviathanista taikka ovela Odysseus häntä uhanneista Skyllasta ja Kharybdiksesta.

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: