LASARUKSEN LAUANTAI – PIKKU PÄÄSIÄINEN

07/04/2017

Saarnavuorossa

Saatuamme päätökseen sieluja hyödyttävän neljänkymmenen päivän paaston me anomme, oi ihmisiä rakastava, myös kärsimyksiesi pyhän viikon näkemistä ylistääksemme silloin suuria tekojasi ja sanomatonta meihin armossasi kohdistuvaa huolenpitoa veisaten: Herra, kunnia Sinulle. (6. Paastoviikon perjantai-illan stikiira)
(Kuva/photo: kyproslainen ikoni /pinterest.com)

Ortodoksisen kirkon valmistautumisaika pääsiäiseen, Herramme ja Vapahtajamme kuolleista ylösnousemisen juhlaan on monivaiheinen ja mielenkiintoinen. Siihen kuluvat a) paastoa edeltävä valmistusaika, b) Suuren paaston neljäkymmentä vuorokautta, mikä aika alkaa Laskiaissunnuntain ehtoopalveluksesta päättyen kuudennen viikon perjantain yhdeksännen hetken palvelukseen ja c) suuri viikko tai kärsimysviikko, mitä edeltävät Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai. Ne eivät ole varsinaisesti paastoa.  Näitä ajanjaksoja katsoessamme huomaamme, että paastopäiviä on huomattavasti yli neljäkymmentä.  Ja historian saatossa paastoa on saatettu viettää kuudesta kahdeksaankin viikkoon.  Suuren paaston päivien lukumäärän laskeminen on oma lukunsa sekä liturgista teologiaa että matematiikkaa.

 

Suuren paaston viimeinen viikko toimii siltana siirryttäessä suuresta paastosta suureen viikkoon. Sillan tukipilareina ovat Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai.  Viikon jumalanpalvelukset tuovat meidät lähemmäksi pelastushistorian keskeisiä tapahtumia palvelusten muuttuessa historialliseksi kerronnaksi. Päivä päivältä me seuraamme Kristusta hänen elämänsä viimeisissä tapahtumissa. Olemme hänen kanssaan Hänen lähestyessään Jerusalemia. Hän saapuu Betaniaan herättämään kuolleista Lasaruksen. Hänen ratsastaa aasilla Pyhään kaupunkiin Palmusunnuntaina. Hän asettuu alttiiksi vapaaehtoisiin kärsimyksiinsä ihmiskunnan puolesta.  Päivittäiset jumalanpalvelukset luovat dramaattisen tunnelman ja käsin kosketeltavan tapahtumien reaaliajan.  Jumalanpalvelukset muistuttavat meitä niin täsmällisesti kuin mahdollista Herramme ajallisen elämän viime päivistä.

 

Kaikki tämä ei vain ole kaukaisten tapahtumien muistelemista. Itse asiassa jumalanpalvelusten kulussa me elämme uudestaan nämä tapahtumat, olemme niissä mukana kuin Vapahtajan aikalaiset.  Meidät on kutsuttu olemaan silminnäkijätodistajina. Me olemme siirtyneet maallisen ajan tasolta, kalenterin ja kellon keskeltä pyhitettyyn tai liturgiseen aikaan, mikä on eräs liturgisen teologian keskeisiä ajatuksia.  Olemme siirtyneet iankaikkisuuden ja ajallisen elämän leikkauspisteeseen.  Jumalanpalvelustekstit ilmaisevat tuon kaiken sanalla: Tänään.  Lasaruksen lauantaina laulamme: ”Tänään Betania julistaa Kristuksen ylösnousemusta…”, ja palmusunnuntaina ”Kristus tulee nyt pyhään kaupunkiin...”. ”Tänään Pyhän Hengen armo kokosi meidät yhteen ja me kaikki ottaen kannettavaksemme Sinun ristisi…”  Suurena perjantaina kuulemme vaikuttavat sanat: ”Nyt luomakunnan Herra seisoo Pilatuksen edessä… Jo painetaan musteeseen kirjoitusruoko, jolla väärien tuomarien päätös kirjoitetaan...” Kaiken tämän me vakuutamme pääsiäisyön jumalanpalveluksessa: ”Eilen minut Sinun kanssasi haudattiin, oi Kristus. Tänään minut herätettiin kuolleista Sinun, ylösnousseen kanssa. Eilen minut Sinun kanssasi ristiin naulittiin, nyt Sinä itse, oi Vapahtaja saata minut kunniaasi Sinun valtakunnassasi.”

 

Emme ymmärrä näiden kahden viikon, paaston 6. viikon ja suuren viikon jumalanpalvelusten sanomaa, muuten kuin antamalla sanan – tänään – kaikua korvissamme.  Kyseessä ei ole sanojen metafora, kielikuva, kuvaannollista runollista tekstiä, vaan jokaisen rukoilijan, kuulijan henkilökohtainen hengellinen kokemus.  Kaiken mitä kuulemme raamatusta suurella viikolla, ei ole vain kärsivän Kristuksen sanoja opetuslapsilleen, vaan Herran sanoja, jotka minun on elettävä todeksi tässä ja nyt.

 

Lasaruksen lauantaina muistelemme Jeesuksen ystävän Lasaruksen kuolleista herättämistä Jerusalemin lähellä Betania kylässä.  Tämän ihmeen on evankelista kirjannut muistiin opetuslapsien uskon vahvistamiseksi (Joh. 11:1-46), jotta he ymmärtäisivät Herransa kärsimyksen, kuoleman ja kuolleista ylösnousemisen.  Tämä on profetia myös viimeisenä päivänä tapahtuvasta kuolleiden ylösnousemisesta.  Lasarus on maailman uudelleen syntymisen pelastukseen johdattava ensihedelmä.

 

Kuolema. Lasaruksen kautta Kristus on jo sinut tuhonnut.  Oi helvetti, missä on sinun voittosi?  Betanian valitusvirsi on nyt annettu sinulle.  Kristuksen kunniaksi kohotamme korkeuksiin palmunoksat, nuo voiton merkit. (Lasaruksen lauantai, eksapostilario)

 

Lasaruksen lauantain liturgiset tekstit tuovat esiin Jeesuksen Kristuksen kaksi luontoa: Jumalan ja ihmisen.  Jeesus osoittaa inhimillisyytensä kysymällä, mihin Lasarus oli pantu ja itkien suremalla tämän poismenoa.  Hänen jumalallinen voimansa tulee esiin Hänen kutsuessaan Lasaruksen ulos haudasta.  Nämä Herran kaksi ominaisuutta korostuvat suuren viikon aikana, erityisesti suurena perjantaina.  Ristillä emme näe ainoastaan inhimillistä kuolinkamppailua sekä fyysistä että henkistä hätää. Näemme paljon enemmän kuin ristin kärsimykset. Emme näe ristillä enää vain kärsivän ihmisen, vaan näemme myös kärsivän Jumalan.

 

Lasaruksen lauantai – pikku pääsiäinen.  Suurella paastolla ja suurella viikolla on yhteinen pitkä historiansa, joka ulottuu aina 100-200- luvuille.  Lasaruksen lauantaihin päättyi varhaisvuosisatoina osassa kristikuntaa kristityksi aikovien kasteopetus, ja heidät kastettiin.  Niinpä Lasaruksen lauantain liturgiassa on samankaltaisuuksia pääsiäisen liturgian kanssa.

 

Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen Sinä oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle: Hoosianna korkeuksissa, siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen. (Lasaruksen lauantain tropari)

 

Isä Olavi Merras  

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: