Metropoliitan pohdintaa

23/04/2017

Kolumni

Metropoliitta Ambrosius vuoden 2016 kirkolliskokouksessa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

HELSINGIN ORTODOKSINEN HIIPPAKUNTA on aivan äskettäin julkaissut vihkosen Arkkipiispan istuimen siirto, jossa hiippakunnan piispa, metropoliitta Ambrosius pohdiskelee kyseistä asiaa niin teologisista kuin kulttuurisistakin lähtökohdista.

Aivan ensimmäiseksi haluan ilmaista iloni tästä julkaisusta. Tällaista avoimuutta, sanoisin mieluusti tiedottamista, meidän kirkkomme juuri kaipaa. Toivon, että tämä on ensi askel, että muidenkin suurempien muutosten kohdalla olisi mahdollista saada eri näkökulmista tiivistä ja ajateltua tietoa ellei välttämättä varsinaisena julkaisuna niin ainakin internetin välityksellä.

Vihkonen sisältää tarkan historiallisen kuvauksen siitä, miten aikoinaan on päädytty sijoittamaan arkkipiispan istuin Kuopioon, vaikka muitakin sijoituspaikkoja on ollut ehdolla. Näin tarkkaa yhtenäistä kuvausta en muista aikaisemmin nähneeni, vaikka tiedon murusia on löytynyt mm. vanhoista Aamun Koitoista.

 

METROPOLIITTA AMBROSIUS on myös kerrannut historiassa tapahtuneita kirkkojen päämiesten sijaintipaikkojen muutoksia esimerkiksi Armeniassa, Venäjällä ja Antiokiassa, ja toteaa tämän osion lopussa:

”- – – kirkon päämiehen istuin on historian kuluessa varsin monta kertaa siirretty kaupungista toiseen joko kirkkoa kohdanneiden vakavien ulkonaisten ongelmien takia tai maallisen vallan keskuksen siirron mukana.”

Metropoliitta Ambrosius pohdiskelee myös arkkipiispan istuimen siirtoon vaikuttavia seikkoja periaatteelliselta kannalta. Hänen mukaansa sijoituspaikkaa, kaupunkia, jossa arkkipiispan istuin sijaitsee, ei missään tapauksessa voida valita aluepoliittisin syin. Hän kertaa kristillisen kirkon alkuvaiheista saakka, miten kristinusko on ensin levinnyt suurissa kaupungeissa ja ottaa esille erityisesti Paavalin, ”varhaisen kristikunnan tärkeimmän lähetystyöntekijän”. Hänen mukaansa ”[k]irkkomme missiolle ja läsnäololle yhteiskunnassa on oleellista, että henkinen ja hengellinen johto on sisällöllisen työn eturintamassa siellä missä työsarkaa on eniten ja potentiaali suurin.” Hän viittaa tällä siihen, että Helsingin hiippakunnassa jo tällä hetkellä asuu suurin osa Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä.

 

METROPOLIITTA AMBROSIUS kertaa myös karjalaisten raskaan evakkomatkan ja sen jälkeisen uudisrakentamisen aikakauden jälkivaiheineen – uusien kirkkojen rakentamiset Porvooseen, Vantaalle, Tapiolaan ja Poriin.

Koska metropoliitta Ambrosius lähtee siitä, että ainoa järkevä vaihtoehto on arkkipiispan istuimen siirto Helsinkiin, hän pohtii kirjoituksensa lopussa sen aiheuttamia muutoksia mm. arkkipiispan ja hiippakuntapiispojen työnjaossa.

Merkille pantavaa on, että tämän tulevaisuuden suunnitelman mukaan kirkossamme edelleen tulisi olemaan kolme hiippakuntaa. Siihen, muutettaisiinko hiippakuntarajoja, ei puututa, niin epäsuhtaisia kuin hiippakunnat väkimääriensä puolesta tällä hetkellä ovatkin, ja ehkä se kysymys ei varsinaisesti tähän asiaan kuulukaan.

Kaiken kaikkiaan metropoliitta Ambrosius esittää pohdinnoissaan selkeästi ajatusmallin, jonka mukaan arkkipiispan istuimen siirto Helsinkiin on välttämätön. Vihkosen lopussa on myös tekstiviiteluettelo sekä kirjallisuusluettelo.

TIETENKÄÄN AJATUS arkkipiispan istuimen siirrosta näin perustavan pohdinnan jälkeen ei tunnu mahdottomalta eikä turhalta, vastaan sanomista metropoliitan pohdintoihin ei oikeastaan löydy. Niinpä minun täytyy todeta, että oma toiveeni arkkipiispan istuimen pysymisestä Kuopiossa perustunee tunneseikkoihin. Toisaalta taloudelliset kysymykset aivät näissä pohdinnoissa tule esille.

Mutta lopuksi vielä kerran: toivon todella, että joku pohdiskelisi yhtä perusteellisesti ja asiaan paneutuvasti myös vaikkapa hiippakuntien mahdollisia uusia rajoja ja että tämäkin pohdiskelu saataisiin mieluusti ihan paperisena versiona kirkon jäsenten mietittäväksi.

Toistan siis, että tämä julkaisu on todella suuren ilon aihe.

Hellevi Matihalti

, , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: