Ida – valmistautuminen

28/04/2017

Taide ja kulttuuri

(Kuva/Photo: Patheos.com)

Ida. Ohjaus Pawel Pawlikowski, pääosissa Agata Trzebuchowska (Anna), Agata Kulesza (Wanda). Tekstien suomennokset Tapani Kärkkäinen. 2013.

Ida on puolalais-brittilläisen ohjaajan Pawel Pawlikowskin ensimmäinen Puolassa tekemä elokuva. Aikaisemman uransa hän on tehnyt Isossa-Britanniassa, jonne muutti lapsena vanhempiensa kanssa. Ida on palkittu useilla palkinnoilla. Puolassa sen kerrotaan herättäneen ristiriitaisia tunteita, koska sen on katsottu syyttävän puolalaisia antisemitismistä aivan Saksan tapaan.

Pawlikowskin elokuva käyttää täydesti vain elokuvan kieltä eikä sitä ole tukittu täyteen repliikkejä, joten katsojan olisi kovin hyvä muistaa toisen maailmansodan aikainen historia erityisesti Puolan osalta.

Vaikka elokuva tapahtuu vuonna 1962, sen juuret nimittäin ovat Puolan lähihistoriassa – juuri toisen maailmansodan aikaisissa miehityksissä, ensin Saksan, sitten Neuvostoliiton. Noiden aikojen tapahtumia 18-vuotias noviisi Anna joutuu selvittämään, kun hän luostarinsa abbedissan määräyksestä lähtee ennen nunnavihkimystään tapaamaan ainoaa elossa olevaa sukulaistaan, tätiään Wandaa.

Hän ei tiedä Wandasta mitään, koska hän on aivan pikkulapsesta saakka elänyt luostarissa.

Anna selvittää vanhempiensa kohtalon yhdessä Wandan kanssa. Tädiltään hän saa myös kuulla olevansa syntyperältään juutalainen ja oikealta nimeltään Ida Lebenstein. Enempää en elokuvan juonesta halua kirjoittaa, koska se on vielä parisen viikkoa nähtävissä Ylen Areenalla, ja suosittelen elokuvan katsomista, sillä se on todellinen helmi runsaan elokuva-annin joukossa.

Elokuva herätti minussa runsaasti ajatuksia ja kysymyksiä, joihin pohdin vastauksia mielessäni edelleen.

Vaikka menneisyyteen liittyvät kysymykset ovat merkityksellisiä ja vaikuttavat ainakin osatotuuden tietäneeseen Wandaankin kohtalokkaasti, päällimmäiseksi mieleeni jäi kysymys, kuinka koko elämänsä luostarissa asunut nuori nainen voi tehdä päätöksen elää nunnana koko lopun elämänsä? Mistä hän luopuu, kun hän tuntee vain luostarielämän? Tulkintani mukaan Anna/Idakin pohti tätä kysymystä varsin perusteellisesti.

Annaa näyttelevällä Trzebuchowskalla ei ollut minkäänlaista näyttelijän kokemusta ennen tätä elokuvaa, mutta missään vaiheessa sellainen ajatuskaan ei juolahtanut mieleeni.

Mustavalkoinen kuvaus on kaunista mutta maisemat ovat ankeita ikään kuin ohjaaja niidenkin välityksellä olisi halunnut kertoa maan tilanteesta, niin menneestä kuin vielä 1960-luvulla vallinneestakin.

Hellevi Matihalti

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: