Energia oikeisiin asioihin

09/05/2017

Kolumni

(Kuva/Photo : Savon Sanomat/Jukka Gröndahl )

Kirkolliskokous päätti viime vuoden marraskuussa aloittaa selvitystyön arkkipiispan istuimen mahdollisen siirron vaikutuksista. Esillä on pidetty mahdollisuutta, että Kuopion sijasta arkkipiispan istuin sijaitsisi Helsingissä. Selvitysmiehen ja ohjausryhmän on määrä saada työ valmiiksi syyskuussa. Sen jälkeen asiaa pohditaan lokakuussa kirkollishallituksessa ja sen jälkeen tämän vuoden kirkolliskokouksessa marraskuussa.

On hämmästyttävää, miten vähän asiasta käydään julkista keskustelua, vaikka selvitystyö on pitkällä ja jonkinlaisia päätöksiäkin tehdään jo puolen vuoden kuluttua. Julkinen mykkyyskään ei riitä: niin sanottua maallista mediaa torutaan siitä, että se aika ajoin uskaltaa työntää lusikkansa soppaan, joka sille ei kuulemma kuulu.

Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen arkkipiispan istuimen sijaintipaikasta kirjoittama kirjanen on myönteinen poikkeus. Hän pohtii siirtoa monipuolisesti historiallisista, kulttuurisista ja teologisistakin lähtökohdista. Perusteltu kannanotto syö tilaa löysältä keskustelulta ja arvailuilta, joita julkisuudelta piilossa kuitenkin koko ajan käydään.

Odotin, että metropoliitta Ambrosiuksen kirjanen olisi kirvoittanut samanlaisia pohdintoja muilta kirkollisilta päättäjiltä. Eipä ole näkynyt. Siksi riviortodoksin on uskaltauduttava.

Suomen ortodoksisen kirkon keskus sijoitettiin Kuopioon talvisodan aikana vuonna 1940. Ratkaisu tehtiin nopeasti, niin kuin useimmat muutkin ratkaisut sodan jaloissa jouduttiin tekemään. Kyse oli väliaikaiseksi tarkoitetusta päätöksestä, jonka tärkein peruste oli käytännöllisyys: evakkotie Sortavalasta Savoon ei ollut pitkä.

Kuopio ja Kuopion seutu eivät ennen sotia olleet vahvoja ortodoksisia alueita. Tilanne muuttui, kun Pohjois-Savo sotien jälkeen otti vastaan suuren määrän rajan taakse jääneen Karjalan evakoista. Sortavala valikoitui aikanaan arkkipiispan sijoituskaupungiksi, koska suomalaisista ortodokseista suuri osa asui Laatokan pohjoispuolella sijaitsevissa kunnissa. Useimmat heistä löysivät uuden asuinsijan Pohjois-Savosta.

Tämä oli syy, miksi arkkipiispanistuin säilyi Kuopiossa, vaikka ottajia rauhan tultua ja olojen vakiinnuttua oli muuallakin. Tarjolla olivat ainakin Helsinki, Tampere ja Kotka. Vuoden 1955 kirkolliskokous kuitenkin päätti, että Kuopio pysyi kirkon pääpaikkana.

Kuopion asema kirkon hengellisenä keskuksena vahvistui, kun Valamon ja Lintulan luostarit päätyivät sotien jälkeen Etelä-Savoon Heinävedelle. Heinävesi on sittemmin valinnut maakunnakseen Pohjois-Karjalan, mutta se ei ole tuonut lisää kilometrejä Kuopion ja luostareiden välille.

Pappisseminaari siirrettiin Helsingin kupeesta Kirkkonummelta Kuopioon vuonna 1961. Ortodoksipappeja valmistui Kuopiosta liki kolmen vuosikymmenen ajan. Vuonna 1988 seminaari siirrettiin Joensuuhun, jossa aloitti toimintansa uusi teologinen tiedekunta. Tällä hetkellä sekä Kuopiossa että Joensuussa toimivassa Itä-Suomen yliopistossa on teologian osasto, joka on osa filosofista tiedekuntaa

Kuopiossa sijaitseva arkkipiispan istuin, kirkon palvelukeskus, keskusrekisteri, Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Valamon ja Lintulan luostarit sekä Itä-Suomen yliopiston teologinen tiedekunta ja Joensuussa toimiva seminaari voidaan nähdä yhtenä kokonaisuutena, joka palvelee Suomen ortodoksista kirkkoa, mutta näkyy vahvasti myös kirkon ulkopuolella. Itäisessä Suomessa on ikään kuin ortodoksinen hiiva, joka on kokoaan suurempi ja joka lyö näkyvän leiman koko alueeseen.

Metropoliitta Ambrosius kirjoittaa, että erityisesti pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä näkyvissä runsaasti uutta henkisyyden nousua. ”Osa siitä kanavoituu kiinnostuksena ortodoksiseen kristillisyyteen. Merkittävä osa kirkkoon liittyjistä on nuoria etsijöitä, taiteilijoita ja intellektuelleja, jotka hakevat kirkosta hengellisiä vastauksia elämän peruskysymyksiinsä sekä yhteisöllisyyttä jonka ortodoksinen liturginen elämä voi tarjota.”

Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta nämä nuoret etsijät, taiteilijat ja intellektuellit tuskin hakevat vastauksia kysymyksiinsä kirkkomme hallinnollisista rakenteista tai arkkipiispan istuimen sijainnista. Sen sijaan monille ovat tärkeitä käynnit itäisessä Suomessa sijaitsevissa luostareissa tai vaikkapa kirkkomuseossa Kuopiossa. Ihmiset mieltävät nimenomaan Itä-Suomen ortodoksisen hengellisyyden ja ortodoksisen kulttuurin keskukseksi Suomessa. Miksi tätä pitäisi ehdoin tahdoin ryhtyä muuttamaan?

Arkkipiispan istuin on sijainnut Kuopiossa kohta kahdeksan vuosikymmentä. Ikuisuuden perspektiivissä se on mitätön aika, mutta Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon historiasta se kuitenkin kattaa suurimman osan.

Metropoliitta Ambrosius muistuttaa, miten kirkon päämiehen istuimet eivät useinkaan enää sijaitse samoissa paikoissa, jonne ne aikoinaan perustettiin. Venäjän kirkon pääpaikka on ollut Kiovassa, Novgorodissa, Moskovassa, Pietarissa ja jälleen Moskovassa. Antiokian kirkon pääpaikka siirtyi aikanaan nykyisen Turkin alueelta Syyriaan ja nyt sodan jaloista Libanoniin.

Tämä on aivan totta. Maallisen vallan hallinnolliset järjestelyt ja sodat ovat järisyttäneet myös kirkon hallinnollisia rakenteita. Kaikki eivät kuitenkaan ole muutoksiin mukautuneet. Oman piskuisen kirkkokuntamme ylin hallinnollinen keskus on edelleen Istanbulissa eli vanhassa Konstantinopolissa. Kuka haluaa, että Konstantinopolin patriarkan istuin siirrettäisiin Kreetalle, Dodekanesian saarille tai Pohjois-Kreikkaan, jossa suurin osa patriarkaattiin kuuluvista ihmisistä asuu?

Historiallisesti on totta, että kristinusko aikanaan levisi suurten kaupunkien ja hallinnollisten keskusten kautta. Kristus itsekään ei jäänyt syrjäiseen Nasaretiin, vaan valitsi kotikaupungikseen suuren valtatien varrella olevan Kapernaumin.  Apostoli Paavali saarnasi suurissa kaupungeissa ja hänen kotikaupunkinsa Antiokia oli yksi Rooman suuren valtakunnan tärkeimpiä kaupunkeja.

Kristinuskon nopeaan leviämiseen tarvittiin Rooman keisarikunnan ylläpitämät tiet ja kohtalaisen pitkä rauhanaika.

Noista ajoista maailma on kuitenkin muuttunut. Kirkkomme hengellistä sanomaa ei enää lähdetä viemään jalkapatikassa tai hevoskyydillä pitkien maantieteellisten välimatkojen päässä asuville ihmisille. Tänä päivänä Rooman valtakunnan teitä korvaavat laajakaistat. Digitaalisessa muodossa Jumalan sana on muutamassa sekunnissa toisella puolella maapalloa asuvalla vastaanottajallaan.

Tästä samasta syystä hallinnollisten toimintojen sijoittamista on entistä hankalampi perustella maantieteellä. Digitaaliset yhteydet mahdollistavat sen, että kokouksiin osallistutaan monilta paikkakunnilta oman työpöydän ääressä. Mikä on mahdollista suurille monikansallisille yrityksille, sen pitäisi olla mahdollista myös Suomen ortodoksiselle kirkkokunnalle.

Kaikista kohtaamisista ei luonnollisesti selviä videoyhteyksillä. Arkkipiispan on edustettava kirkkoa myös käymällä paikanpäällä. Matkapäiviä kertyy. Samalla tavalla niitä kertyy myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispalle, jonka istuin sijaitsee Turussa. Toisaalta: matka henkilöautolla moottoritietä pitkin Turusta Helsinkiin kestää suurin piirtein yhtä kauan kuin lentomatka Kuopiosta Helsinkiin.

Kirkon hallintoa on jatkuvasti uudistettava. Uudistusten tärkeimpänä päämääränä on pidettävä sitä, että hallinnolliset rakenteet palvelevat kirkon mission toteuttamista. Karjalan hiippakunnan alueella on ollut pakko yhdistää pienimpiä seurakuntia suurempiin, jotta taloudelliset mahdollisuudet toimia säilyisivät. Tämä työ on vielä kesken. Koko nykyistä seurakuntarakennetta on yhä pohdittava.

Uudistamista huutaa myös hiippakuntarakenne. Tarvitaanko edelleen kolme hiippakuntaa? Jos tarvitaan, hiippakuntien rajoja on tarkistettava.

Seurakunta- ja hiippakuntarakenteen uudistaminen on juuri tällä hetkellä paljon tärkeämpää kuin arkkipiispanistuimen siirtäminen Kuopiosta Helsinkiin. Energia pitäisi pienessä kirkossa suunnata oikeisiin asioihin.

Mauri Liukkonen

Kirjoittaja on Savon Sanomien eläkkeellä oleva toimituspäällikkö ja Aamun Koiton toimituskunnan jäsen.

Juttua on korjattu 10.5.2017. Itä-Suomen yliopistossa ei ole teologista tiedekuntaa, vaan teologian osasto, joka on osa filosofista tiedekuntaa.

,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: