Vanha runous ei ole lainkaan vanhentunutta vaan parhaimmillaan vähintään yhtä tuoretta ja ravitsevaa kuin tänään kirjoitettu. Sen osoittavat muun muassa espanjalaisen barokin mestarikirjailijoiden Lope de Vegan ja Luis de Góngoran tekstit. Niiden ajatonta sanomaa tarkastelee Esko Karppanen esseessään, jonka Simeon ja Hanna julkaisee lähipäivinä. Harmi vain, että suomennoksia on vähän, mutta Karppanen on kääntänyt otteita kirjoitukseensa, joka liukuu moneen suuntaan ajassa ja tilassa.

 

S & H