Karppanen: Kustaava kohtaa Hietalan rouvan

13/07/2017

Karppanen

(Kuva/photo: Närpes grönsaker )

”Eikö oo mahtavia tämmöset seurakuntavierailut?! Minäkää en muuten tietäs, jotta nuin mukava ihminen on olemassa kun sinä”, sanoi Hietalan rouva Kustaavalle ja lisäsi: ”Ootko sinä ennen näin synkässä korvessa käynykään?”

”Olenhan minä ollu opetushommissa hyvinkin pienellä paikkakunnalla”, vastasi Kustaava.

 

Ja kun Hietalan rouva kyseli, minkä aineen opetusta, Kustaava sanoi opettaneensa enimmäkseen ruotsia, mutta täyteaineina hällä oli ollut isomman naapurikunnan kouluissa espanjaa ja toisessa latinaa.

”Ajatella”, ihastui Hietalan rouva. ”Minä tykkäsin kovasti koulussa kasvien latinankielisistä nimistä. Trifolium on sananmukasesti kolomilehti elikkä apila. Se kuuluu vissiin hernekasveihin. Ja nyt kun on tämä kasvimaa, niin ossaan minä näienni kasvien nimet latinaksi. Jotkuthan niistä latinaa onkin, niinku vaikkapa origano.”

 

Kustaava nyökytteli hymyillen ja ihmetteli, että sokeriherneetkin jo noin syötävän kokoisia.

”Eikä ne paljo isommaksi saa kasvaakaan. Tuolla on tulossa myöhempi kylyvös syyskesemmälle. Sama se on kesäkurpitsassa. Se pittää poimia sormenpaksusena. Sillon se on makkeimmillaan. Ukko tekköö siitä rilliruokaa kahvilaanni. Kaupan kurpitsat on ranteenpaksusia; sama kun puuta purisi. Myö muuten ritteerattaan kurpitsan kukatki. On ne syötäviä. Eihän sitä pikkukylän kahvilassa paljo ruokaa mee, van samalla tulloo itelleki. Ei tarvihe työpäivän jäläkeen ruveta ruuanlaittoon.  Ja kalatki on ite pyyvettyjä”, lasketteli Hietalan rouva vieraalleen.

 

Kustaava maisteli sokerihernettä ja hyväksi kehui. Niin kuin myös juuri nautittua kalapäivällistä, jonka Hietalan ukko oli valmistanut tarjolle kahvilaansa Kustaavan mukanaan tuomalle ryhmälle.

 

”Jaa, sulla on pihvitomaattejakin”, huomasi Kustaava.

”On, minkähän takia niillä on semmonen nimi?” aprikoi Hietalan rouva.

 

”Se on kai tullut siitä”, selitti Kustaava, ”että saksaksi niitä kutsutaan lihatomaateiksi, Fleischtomaten. Lihan kanssa ilmauksella ei ole tekemistä, paitsi sen tomaatin hedelmälihan, joka on niin kiinteää, ettei sieltä purskahtele leikatessa siemennesteet silmille. Italiassa näitä sanotaan salaattitomaateiksi, koska niitä käytetään siihen tarkoitukseen. Suomalaiset tekevät salaatin niistä tomaateista, joita sivistyneemmissä ruokakulttuureissa käytetään ainoastaan ruoanvalmistukseen, liemiainekseksi, kun niin harvassa kaupassa meillä on enää muita tomaatteja myynnissä.”

”Jos oisin eilen kuollu, en ois tuotakaa saanu tietä”, naurahti Hietalan rouva ja jatkoi vieraanvaraisen innoissaan:

”Kuule, minä annan sulle matkaan näitä kaikkia: rettiisejä ja porkkanoitahi vaikka kuinka paljon. Säilyy ne, kun on suoraan penkistä. Otathan?”

 

Ilomielin vastasi Kustaava ottavansa.

 

Hän hoksasi, että kotiin päästyään hän kutsuu Jorman ja Leon kylään Hietalan rouvan kasvimaan herkkuja maistamaan.

 

”Kun se Leo viime kesänä arveli, että muuta ei muka voi grillata kuin makkaraa. Ja voihan se Jorman rouvakin innostua tulemaan.”

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: