Oikeudenmukaisuuden voitto

21/07/2017

Kolumni

Iisalmen ortodoksinen kirkko

KUN JUHANNUKSEN TIENOILLA kirjoitin muutaman rivin rovasti Leo Huurinaisen menehtymisestä lomamatkalla Napolissa, tunsin surun lisäksi mieleni ja ajatukseni kovin raskaiksi. Olisin halunnut sanoa paljon enemmän, mutta silloin minun olisi täytynyt kirjoittaa valmiiksi pari vuotta sitten keskeneräiseksi jäänyt juttu isä Leon kaksoisveljestä, rovasti Elias Huurinaisesta.

Minun olisi pitänyt kertoa siitäkin, miten isä Elias ei saanut kastaa omaa lapsenlastaan.

Ja miksi ei saanut? Tokihan eläkkeelle siirtynyt pappi saa toimittaa pyhiä sakramentteja!

Mutta jos pappi on asetettu toimituskieltoon, hän ei tietenkään saa toimittaa mitään palveluksia. Ja arkkipiispa Leo oli asettanut isä Eliaksen Iisalmen seurakunnassa vellovan riidan takia toimituskieltoon; olin käsittänyt, että vain vähän ennen sovittua kastepäivää.

Isoäitinä luulen vähän ymmärtäväni isä Eliaksen tunteita: mikäpä meille isovanhemmille on rakkaampaa kuin omat lapsenlapset.

 

MINÄ EN OLLUT VOINUT kirjoittaa juttua silloin, kaksi vuotta sitten, kun asiat kiehuivat kuumimmillaan. En koskaan saanut riittävästi aineistoa tuota juttua varten.

Olisin tietenkin halunnut tarkastella Iisalmen ortodoksisen seurakunnan kiistakysymyksiä tasapuolisesti.

Isä Leo toimitti minulle runsaasti materiaalia isä Eliaksen näkökulmasta katsottuna. Toiselta puolelta asiaan ei kukaan halunnut puuttua, koska esitutkintapyynnöt oli tehty ja päätöstä odotettiin. Se puhuisi puolestaan.

Niin riita jatkui ja huhupuheet kiersivät ympäri kirkkokuntaa. Yksi esitti yhden totuuden, toinen aivan toisenlaisen.

Riita alkoi kaksi vuotta sitten, huhtikuussa 2015. Arkkipiispa Leo puuttui silloin Iisalmen seurakunnan päätöksentekoon. Neuvosto vaihdettiin uuteen, vanhan neuvoston epäiltiin ylittäneen toimivaltansa ja syyllistyneen taloudellisiin väärinkäytöksiin.

Tässä yhteydessä vedettiin esille myös hotelli-  ja matkatoimisto Artos, jotka olivat tappiollisten vuosien jälkeen ajautuneet konkurssiin.

Kaikenlaisia huhuja tuli minunkin korviini, ja huhuillahan on tunnetusti tapana kärjistää asioita ja tehdä lisäyksiä, kun ne siirtyvät kertojalta uudelle kuulijalle.

Mielessäni ihmettelin sitäkin, miten Artoksen tappiollisuus havaittiin yhtäkkiä vasta vuonna 2015?

Miksi Iisalmen seurakunnanneuvosto oli ryhtynyt väärinkäytöksiin juuri kirkkoherran eläkkeelle jäämisen edellä?

Isä Elias koki joutuneensa lähes ajojahdin kohteeksi, masentui ja sairastui, joutui sairaalaan. Ystävät pelkäsivät, mahtaneeko hän toipua lainkaan.

Kirkkoherran tointa ei ole pantu auki. Seurakuntaa on hoidettu väliaikaisjärjestelyin.

 

MYÖS ISÄ LEO KOKI pahoja stressioireita, mutta koetti silti olla veljensä tukena. Kun isä Eliaksen eläkkeelle jäämistä juhlittiin, päätti isä Leo puheensa näihin kauniisiin ja tosiin sanoihin:

”Me molemmat veljekset olemme saaneet kalliin perinnön isältämme. Ei aineellisuudessa mitattuna, vaan oikeudenmukaisuuden ihanteena. Minä uskon vakaasti, että oikeudenmukaisuus tulee toteutumaan myös täällä Iisalmessa, ja minä uskon, että tuonelan portit eivät sinua, rakas veljeni, tule voittamaan. Toivotan sinut tervetulleeksi reserviläisten joukkoon, ja toivon, että meillä olisi nyt eläkkeellä ollessamme enemmän aikaa myös yhdessäoloon. Toivon sinulle voimia ja jaksamista tässä murrosvaiheessa. Olet minulle todella rakas.”

Monia vuosia eläkeaikaa isä Leolle ei kuitenkaan jäänyt.

 

JOS MIELENI JA AJATUKSENI olivat raskaat kirjoittaessani isä Leon kuolemasta, ne tavallaan ovat vielä raskaammat nyt, vielä suurempaa surua tunnen tätä kirjoittaessani.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on päättänyt, että Iisalmen ortodoksisen seurakunnan valtuusto ylitti toimivaltansa, kun se erotti seurakunnan neuvoston huhtikuussa 2015. Päätös puhui puolestaan.

Oikeudenmukaisuus toteutui, kuten isä Leo uskoi tapahtuvan. Hän vain ei ollut sitä itse enää näkemässä ja kokemassa.

Arkkipiispa Leo ei kommentoinut asiaa, kun Savon Sanomien toimittaja Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen hänen mielipidettään kysyi.

Iisalmen entinen kaupunginjohtaja, kaupunkineuvos Martti Harju sen sijaan otti voimakkaasti kantaa. Kun asianosaisia ei ole nähty syyllisiksi laittomuuksiin, hän toivoo arkkipiispa Leon avustajineen myöntävän tapahtuneen ja pyytävän anteeksi.

”Taas on pakko kysyä, mikä on ortodoksisen kirkon hallinto-osaaminen ja johtamisen taito”, hän pohtii Savon Sanomien artikkelissa 13.7.2017

 

 

 

Hellevi Matihalti

Kirjoituksessani nojaudun Savon Sanomien artikkeleihin, jotka on julkaistu 6.7.2017, 13.7.2017 ja19.7.2017.

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: