Missä ehtoolliselle?

26/07/2017

Artikkeli

Ehtoollinen Helsingissä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa.
(Kuva/Photo: Aristarkos Sirviö)

Viime aikoina on sosiaalisessa mediassa käyty keskustelua siitä, voiko ortodoksi osallistua ehtoolliseen toisen kirkon jumalanpalveluksessa. Ortodokseja on laajassa Suomessa vähän,  kirkkoja ja tsasounia harvassa ja palveluksia sivupyhäköissä yleensä harvoin. On siis jossain määrin ymmärrettävää, että ortodoksille kiusaus osallistua luterilaiseen ehtoolliseen käy joskus ylivoimaiseksi, varsinkin jos puoliso on luterilainen.

 

Joukon painekin vaikuttaa. Kun kaikki muut ympäriltä menevät, vaikuttaa pois jääminen eristäytymiseltä ja jonkinlaiselta protestilta. Tilannetta ei helpota luterilaisten pappien yleinen asenne tässä asiassa. Me ortodoksipapit opetamme, että toisen kirkon ehtoolliselle ei pidä mennä, mutta monet luterilaiset kerkeästi toivottavat ortodoksitkin tervetulleiksi. Toki yleisempi keskustelunaihe on se, miksi ortodoksit eivät päästä muita omalle ehtoolliselleen.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Miksi ortodoksisella kirkolla on sitten periaate, joka ekumeniaan tottuneesta ihmisestä tuntuu tylyltä ja syrjivältä? Suomen sana ehtoollinen viittaa illalla nautittavaan ateriaan, vaikka sitä nimeä kantava sakramentti toimitetaankin yleensä aamupäivällä. Kristilliseen elämäntapaan kuuluu vieraanvaraisuus. Syrjäyttäminen yhteiseltä aterialta on kaikkea muuta kuin vieraanvaraista. Ehkä sakramentin luonnetta paremmin kuvaavat kreikan koinonia ja latinan communio, jotka tarkoittavat yhteyttä.

 

Oikeus tuohon yhteyteen annetaan kasteen ja voitelun armolahjoissa. Kasteen jälkeen ennen mirhavoitelua luettavassa rukouksessa sanotaan: ”Oi, Valtias, laupias kaiken Kuningas, lahjoita hänelle myös pyhän, kaikki voimallisen ja kumarrettavan Henkesi lahjan sinetti ja Kristuksesi pyhän Ruumiin ja kalliin Veren osallisuus.” Saatua jäsenyyttä ja yhteyttä täytyy kuitenkin pitää yllä ja lujittaa ehtoollisen sakramentilla. Joissakin ortodoksissa maissa ymmärretään, että kristitty on sama kuin voideltu, tarkoittaahan Kristus voideltua.

Alttari Malmin evankelis-luterilaisessa kirkossa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Meille ortodokseille Kirkon jäsenyys ja ehtoollisyhteys ovat sama asia, jäsenyys toteutuu ehtoollisessa. Se ei ole tie kirkkojen väliseen uskonyhteyteen vaan tavoite, johon pääseminen edellyttää uskonyhteyttä. Jos ortodoksi osallistuu jonkin muun kirkon ehtoolliseen, hän rikkoo yhteyden omaan kirkkoonsa. Sama Kristus meillä kaikilla kristityillä on, ja varmaan Hänen luokseen on muitakin teitä kuin meidän osoittamamme.

 

Kuitenkin, kun ihminen on päättänyt pysyä ortodoksisen kirkon yhteydessä, ei hänen pitäisi rikkoa sitä yhteyttä. Emme tunne kirkollista kaksoiskansalaisuutta. Ortodoksisessa kirkossa oppi, jumalanpalvelus ja sakramentit muodostavat kiinteän yhteyden, niiden välillä ei voi olla ristiriitaa. Osallistumalla toisen kirkon ehtoolliseen itse asiassa tunnustaa tuon kirkon opin.

Santa Anan roomalaiskatolinen katedraali Kanarian saarilla.
(Kuva/photo: pinterest.com)

Uskontojen kirjo Suomessa monipuolistuu maahanmuuton ja ihmisten hengellisen etsinnän vuoksi. On olemassa vieläkin pienempiä yhteisöjä kuin ortodoksinen kirkko. Miten suhtautua katolisiin, joiden mahdollisuudet osallistua pyhään sakramenttiin ovat vielä heikommat kuin meillä?  Kerran luokseni tuli katolinen mies, jolla oli hiippakuntamme piispan allekirjoittama lupa osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen.

 

Toinen ryhmä on opiltaan hyvin lähellä ortodokseja olevat niin sanottujen orientalististen kirkkojen jäsenet, esimerkiksi Egyptin koptit ja Irakin assyrialaiset. Jotkut koptit ovat liittyneet Suomessa paikalliseen ortodoksiseen seurakuntaan. Assyrialaiset ilmeisesti käyvät ortodoksisissa palveluksissa osallistumatta ehtoolliseen.

Eritrealaisten lasten lauluesitys Myllypuron kappelissa Itä-Helsingissä.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Entäpä kun ortodoksi menee pidemmäksi aikaa asumaan katoliseen maahan, jossa ortodoksista kirkkoa ei ole lähimaillakaan? En tietenkään voi puhua katolisen kirkon puolesta enkä tiedä heidän suhtautumistaan. Kuitenkin katolisen kirkon oppi sakramenteista ja kirkosta on lähempänä ortodoksista oppia kuin luterilainen vastaava. Ehkä paras keino on pyytää omalta piispalta kirje.  Paikallinen katolinen pappi tai piispa sitten päättää, voidaanko kirkollista ekonomiaa soveltaa.

Ehtoollinen Valamon luostarissa Heinävedellä.
(kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Ortodoksisen kirkon selkeä raja siinä, kuka voi osallistua kirkkomme ehtoolliseen ja missä ortodoksi voi siihen osallistua, ei johdu – tai ainakaan ei saisi johtua – omahyväisyydestä eikä ylpeydestä. Kyse on kirkon tunnustuksen ja sakramenttien lujasta yhteydestä. Ortodoksisuus on oikea usko, mutta ei meidän ansiostamme. Voimme olla hyvässä mielessä ylpeitä siitä, että olemme sisällä vuosituhantisessa rikkaassa kulttuurissa. Vielä enemmän meidän tulee olla sen asian edessä nöyriä.

 

Isä Iivo Suvanto

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: