Rovasti Johannes Seppälä tuonilmaisiin

21/08/2017

Artikkeli

Isä Johannes Seppälä lapsenlapsenlapsensa Stefanien kanssa maaliskuussa 2017.

Rovasti Johannes Seppälä nukkui rauhallisesti pois kotonaan Knivstassa 73 vuoden iässä 17.8.2017. Tukholman kreikkalaisen seurakunnan Pyhän Georgios Voittajan kirkon ja Upsalan Apostoli Paavalin kirkon pappina pitkään työskennellyt isä Johannes Seppälä ansioitui erityisesti jumalanpalvelustekstien suomentajana. Hänen ainutlaatuisen laajasta suomennostyöstään mainittakoon muiden muassa Apokryfiset evankeliumit, Oktoehos, Minea, Pentekostarion, Johannes Siinailaisen Portaat, Pyhän Johannes Damaskolaisen kirjoitukset Ikoneista ja Ortodoksisen uskon tarkka esitys 1-4, Gerontikon sekä Kyrillos, Jerusalemin uskontunnustus.

 

Johannes Seppälä syntyi 1944 Tampereella luterilaiseen musiikki- ja pappissukuun. Seppälän vanhemmat olivat Tampereen tuomiokirkon urkuri, diplomiurkuri Heikki Seppälä (1922–1990) ja näyttelijä Kielo Seppälä (os. Keihäs, 1926–1990). Isoisä Kaarle Heikki Seppälä (1881–1959) toimi Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana ja isoäiti Anna Karolina Levón (1888–1981) musiikinopettajana. Johannes Seppälä sai verenperintönä poikkeuksellisen musikaalisuuden ja tarkan sävelkorvan. Musikaalisuus auttoi erityisesti kielten nopeassa omaksumisessa.

 

Johannes Seppälä kirjoitti ylioppilaaksi 1964 Tampereen klassillisesta lyseosta ja kiinnostui kreikan kielestä jo varhain. Tie johti ortodoksisen kirkon jäseneksi. Hänet vihittiin diakoniksi 1967 ja papiksi 1972. Seppälä opiskeli teologiaa Ateenan yliopistossa ja suoritti PTh (Ptyhiouhos Teologias) -tutkinnon 1971. Kreikassa hän tapasi tulevan puolisonsa (v:sta 1967) Hilkka Hakamiehen, joka oli Ateenassa opiskelemassa ortodoksista kirkkomusiikkia. Johannes Seppälän huonetoverina Ateenassa asui japanilainen ikonimaalari Petros Sasaki, jota Seppälät houkuttelivat muuttamaan Suomeen. Arkkipiispa Paavali kutsuikin Seppälöiden neuvosta Sasakin Kuopioon. Sasakin vaikutuksesta ikonitaide nousi aivan uudelle tasolle Suomessa.

 

Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) sihteerinä Johannes Seppälä toimi 1970–1976. Yhteistyö ja ystävyys Petri Piiroisen kanssa oli myös hedelmällistä. Vuonna 1973 Seppälä oli ortodoksisen kirkon edustajana Suomen luterilaisen kirkon raamatunkäännöskomiteassa. Kuopion ortodoksisen pappisseminaarin teologisten aineiden opettajana hän työskenteli 1972–1977. Ortodoksisen teologian opetuksen siirryttyä Joensuun yliopistoon Johannes Seppälä toimi vielä systemaattisen teologian vs. professorina 1991–1993.

 

Vuonna 1977 Johannes Seppälä muutti perheineen Uppsalaan ja aloitti työnsä kreikkalaisen seurakunnan pappina Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitan Pavloksen (Menevisoglou) kutsusta. Isä Johannes Seppälä oli paitsi seurakunnan arvostettu ja ahkera pappi myös metropoliitta Pavloksen luottohenkilö ja sihteeri. Isä Johannes kastoi elämänsä aikana tuhatkunta kreikkalaista lasta ja toimitti palveluksia aina Göteborgia myöten. Kun Johannes Seppälän teologian professuurin hoitaminen ja Hilkka Seppälän kirkkomusiikin professuurin (vuodesta 1993) hoitaminen Joensuun yliopistossa vaativat viikoittaista matkustamista Suomeen, Seppälät muuttivat Knivstaan lähemmäksi Tukholmaa. Metropoliitta Pavloksen jäätyä 2014 eläkkeelle, siirtyi myös isä Johannes eläkkeelle.

 

Johannes Seppälä oli ainutlaatuinen tietopankki teologian ja kääntämisen alalla, älykäs, työteliäs, nopea – ja äärimmäisen vaatimaton. Hän ei koskaan pyytänyt uurastuksestaan rahallista palkkaa, vaikka ison perheen elättämiseen varoja olisi tarvittukin. Rovastin arvo sekä koruristin ja epigonaation kanto-oikeus 1988 ja Pyhän Karitsan ritarikunnan mitalit eivät nöyrää jumalanpalvelijaa ylpistäneet. Viime vuosina Johannes Seppälän työpanosta rajoitti näön heikkeneminen. Hoidot auttoivat hiukan, ja kesällä 2017 Hilkka Seppälä saattoi kertoa ilouutisen, että isä Johannes oli aloittanut keskeytyksessä olleen suomennostyön uudelleen. Työ kuitenkin katkesi yllättävään kuolemaan.

 

Johannes ja Hilkka Seppälän lämmin huumori on jättänyt jälkipolville monta hauskaa anekdoottia. Toisinaan ne liittyvät rakkaisiin eläimiin, kissoihin. Hilkka Seppälä kirjoitti viime maaliskuussa allekirjoittaneelle:

 

“Ehkä unohdin mainita, että Johannes oli joskus luetteloimassa Ultunan kirjaston tsaarien ajoista peräisin olevaa aineistoa ja hänen tehtävänsä oli kirjoittaa lyhyt sisältö kirjan tieteellisyydestä. Ne kirjat, joita hän ei hyväksynyt tieteellisiksi, poltettiin. Tällaisia tuli viikossa useita säkkejä. Mutta siellä oli kirja, joka alkusanoissaan ilmoitti, että kissalla on kauniit silmät. Tietysti hän luetteloi tämän kirjan jätettävien tieteellisten joukkoon, kun tämä asia on ehdoton totuus. En tiedä, mitä siihen kuvaukseen tuli, ehkä vain ’Mirrin silmät’, tai ’Mirri ajan ja aikakausien edustajana’.

Täältä neljä mirriä [Hilkka, Johannes ja perheen kissat Nikotina ja Alvedonna] tervehtii Sinua ja omaasi [Aurora-kissaa].”

Seppälöiden kissojen nimissäkin on elämänläheistä huumoria. Nikotina on saanut nimensä nikotiinista ja Alvedonna Alvedon-särkylääkkeestä.

 

Puoliso, lapset, lapsenlapset ja lastenlastenlapset, sukulaiset, ystävät ja opiskelijat vuosikymmenten varrelta sekä Ruotsin kreikkalaiset ja Suomen ortodoksit jäävät lämmöllä ja kiitollisuudella kaipaamaan tuonilmaisiin kutsuttua isä Johannesta. Olkoon isä Johanneksen muisto ikuinen! Pyhä edelläkävijä ja kastaja Johannes, rukoile isä Johanneksen sielun puolesta!

 

Seija Lappalainen

 

 

Johannes Seppälän käännöksiä ja julkaisuja

 

Koptilainen Tuomaan evankeliumi, 1978

Jaakobin, Nikodemuksen ja Tuomaan apokryfiset evankeliumit, 1978

Apokryfiset evankeliumit, 1979, 1980, 2008

Ehtoollisrukoukset, 1979

Johannes Edelläkävijän laskeutuminen kuolemaan, 1980

Johannes Damaskolainen, Ortodoksisen uskon tarkka esitys 1-2, 1980

Pietarin evankeliumi sekä Pietarin ja Andreaan teot, 1981

Etiopialainen Eenokin kirja, 1982

Johannes Seppälä ja Petri Piiroinen, Mooseksen ilmestyskirja

Paikallissynodien kanonit, 1983

Oktoehos, 1983

Akatistoshymni Pyhälle Hengelle, 1983

Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa, 1984

Johannes Damaskolainen, Ikoneista, 1986

Johannes Siinailainen, Portaat, 1986

Pyhien isien kanonit, 1986

Kristuksen syntymän kontakki, 1986

Johannes Damaskolainen, Ortodoksisen uskon tarkka esitys 3, 1987

Rukouskanonit, 1988

Johannes Damaskolainen, Ortodoksisen uskon tarkka esitys 4, 1989

Pyhän apostoli Jaakobin, Herran veljen, jumalallinen liturgia, 1989

Uskon ohjeeksi, 1990 (ruots. Min ortodoxa tro, 1995)

Puupalasta Jumalan kuvaksi, 1990

Johannes Seppälä & Petri Piiroinen, Pyhä Nektarios: Ihmeidentekijä aikanamme, 1992

Kahdentoista patriarkan testamentit, I Esran kirja, Esran ilmestys, 1994

Johannes Moskos, Niitty: kertomuksia taivaallisen ruusutarhan elämästä, 1998

Pentekostarion, 1999

Minea, 1999

Mystagogiset opetukset, Erga 1999

Pendektes, 130 lukua Herran käskyjä selityksineen ja niihin liittyvine opetuksineen, 2002

Puhe siitä, kun Eutropios [… ] Erga 2005

Isien kuoro, 2010

Jerusalemin uskontunnustus. Kyrillos Jerusalemilaisen katekeesit, 2013

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: