Annina Holmberg: Tahto ja hohto. Ritva Holmbergin taiteilijantie. 2017. Siltala. EN KOSKAAN OLE lukenut täydellisempää rakkaustarinaa onnellisine loppuineen edes fiktiona, kuin Annina Holmbergin teos Tahto ja hohto. En koskaan osannut kuvitellakaan, että sellaisen voisi kirjoittaa todellisesta elämästä – siitä huolimatta, että olen aina uskonut mahdollisuuteen rakastaa toista ihmistä kunnes kuolema erottaa. Ja vielä sen jälkeenkin. […]
Continue reading...
Tutustuin Äiti Maria Normanbylaiseen 1980-luvun lopulla: olen ostanut tai saanut lahjaksi Sisar Teklan toimittaman ja elämäkerrallisella johdannolla varustaman kirjekokoelman Kirkas pimeys (1988, Kirjaneliö) joulukuun 19. päivänä 1989. Myöhemmin olen ostanut Äiti Marian kirjoittaman teoksen Kätketty aarre (1987, Kirjaneliö), jonka alaotsikko kuuluu Ortodoksisen apofaattisen teologian sovellutus. Molemmat kirjat on ansiokkaasti suomentanut Pia Koskinen-Launonen. Muistan hyvin tuon […]
Continue reading...
Muuan biologi on kuulemma väittänyt, että me kastemadot emme ajattele. Hän ei tarkoita, että olisimme ajattelemattomuuttamme ajattelemattomia vaan että emme edes kykene ajattelemaan. Hyvänen aika, minä ja matoystäväni ja -sukulaiseni olemme ajatelleet niin kauan kuin muistamme. Emme kai me juuri muuta teekään kuin ajattelemme, ajattelemasta päästyämme. Esimerkiksi silloin, kun innokas onkimies yritti pujottaa minua ongenkoukkuun, […]
Continue reading...
NIIN HAURAS, niin kokonaan Jumalan kädessä ihmisen elämä on – ja silti sitä tekee suunnitelmia viikkojen ja kuukausienkin päähän. Kaikki oli valmista mennäksemme Kulttuurikeskus Sofiaan keskuksen 10-vuotisjuhlaan viime lauantaina. Melkein valmiiksi olin suunnitellut rakenteen, kuinka kirjoitan juhlasta, Sofian tulevaisuuden näkymistä ja sen kymmenvuotisesta historiasta laajan artikkelin, johon Aristarkos ottaa upeat kuvat. Mutta niin ei käynyt. […]
Continue reading...
Uskonnosta voi väärinkäsitettynä tulla sivistymättömyyden lähde silloin, kun uskonnolliset ihmiset tulevat kuuroiksi maalliselle taiteelle ja tieteelle ja väistelevät niitä nerojen vaikutteita, joiden tarpeeessa ovat. (Edith Södergran, 1919. Suom. E. K.) Pietarissa syntyneen ja saksalaista tyttökoulua (Die deutsche Hauptschule zu Sankt Petri) siellä käyneen runouden uudistajan Edith Södergranin (1892 – 1923) syntymästä […]
Continue reading...
Runouden uudistaja Edith Södergran (1892 – 1923) asui Karjalankannaksella Raivolan kylässä ortodoksisen kirkon vieressä. Paikalla on yhä muistomerkki. Esko Karppasen essee aiheen tiimoilta lähipäivinä.
Continue reading...
Rovasti Johannes Seppälän viimeinen liturgia ja hautauspalvelus pidettiin 31.8.2017 Uppsalan Apostoli Paavalin kirkossa. Hautauspalveluksen toimittivat isä Athanasios Melas Uppsalasta ja arkkimandriitta Sosipatros Stefanoudis Tukholmasta. Isä Johannes laskettiin haudan lepoon Knivstan kirkkomaahan. Liturgia, hautauspalvelus ja hautaanlasku olivat lämminhenkisiä tilaisuuksia. Arkkua laskettaessa laulettiin Khristos anesti ek nekron, ja haudan äärellä syötiin kolivaa. Muistotilaisuuteen kokoonnuttiin vielä Seppälöiden kotiin muistelemaan […]
Continue reading...
28/09/2017
0 Comments