Karppanen: Kastemadon ajatuksia

21/09/2017

Karppanen

(kuva/photo: (Aarne Pietinen / Helsingin kaupunginmuseo)

Muuan biologi on kuulemma väittänyt, että me kastemadot emme ajattele. Hän ei tarkoita, että olisimme ajattelemattomuuttamme ajattelemattomia vaan että emme edes kykene ajattelemaan.

Hyvänen aika, minä  ja matoystäväni ja -sukulaiseni olemme ajatelleet niin kauan kuin muistamme. Emme kai me juuri muuta teekään kuin ajattelemme, ajattelemasta päästyämme. Esimerkiksi silloin, kun innokas onkimies yritti pujottaa minua ongenkoukkuun, ajattelin että eikö tuota kalaa muuten pataansa saa, kuin että viaton kastemato on siihen uhrattava. Kerkesi se onkipoika pätkäistä minusta jo palan häntäpäätä, vaikka yritin kipristellä, ja lopulta pinnistinkin pakoon.

Enhän minä muuten sen onkimiehen matopurkkiin olisi joutunutkaan, vaan kun oli niin ihanan kasteinen ja viileä sunnuntai-ilta, niin päätin nousta maan päälle jaloittelemaan, siis jornimaan, niin kuin sanonta kuuluu. Monia matoja tuli vastaan, hekin kesäisestä sadesäästä hullaantuneina. Me kastemadot kun olemme tunnetusti kaksineuvoisia. Jornin ja jornin, vedin itseäni ruumiinosa kerralla lihaskouristusten avulla eteenpäin, niin eipä aikaakaan, kun sormet tarttuivat minuun ja nostivat ruosteiseen peltipurkkiin, jossa oli jo muita matoja. Kaikki olimme kauhuissamme, mitä meille tapahtuu. Ja lopunhan jo omalta osaltani kerroinkin.

Niin se biologi oli sanonut, että me kastemadot emme osaa ajatella sen takia, kun meillä on tikapuuhermosto. Niin on, ja se se vasta hyvä hermosto onkin; ei se ajattelua estä.

Onhan niitä kaikenlaisia puuhermostoja. Kuten esimerkiksi vaatepuuhermosto, jalkapuuhermosto ja porraspuuhermosto. Joillain biologeilla, ainakin 40- ja 50-luvulla opiskelleilla, lienee puolapuuhermosto. Hehän väittävät, että eläimillä, siis millään eläimillä, ei ole älyä. Vaistoa vain. Ei ne biologitkaan paljon ajattele! Kysynpä, kuka ihminen pystyy vaiston varassa rakentamaan nokallaan pikkuisista varvuista itselleen kodin niin kuin lintu? Ja melkein tyhjän päälle. Osaakos ihminen lentää ja suunnistaa tuhansia kilometrejä pimeässä? Saattaapa jäädä biologin aivoillakin suunnistamatta.

Niin, näistä hermotyypeistä vielä. Alistuvalla ihmisellä on kai porraspuuhermosto. Hänhän on sellainen mielistelijä, että menee vaikka kynnysmatoksi. Taikka porraspuuksi.  – Jalkapuuhermosto on luonnollisesti syyttäjillä, tuomareilla ja muilla juristeilla.

Nousukkailla puolestaan on vaatepuuhermosto. Sitä kutsutaan myös hengarihermostoksi. Nousukas pyrkii keinolla millä hyvänsä ylemmäs, jotta pääsee roikkumaan. Mutta ilman koukkua hän ei pysy roikkumassa. Ja silloinkin joutuu useimmiten roikottamaan muita.

Sellaisella, jonka päreet palaa helposti, lienee polttopuuhermosto. Hetkessä roihahtaa, kun asiat eivät mene mieliksi. Tuommoisen hermokimpun vastakohta on tietenkin hirsipuuhermosto. Ei mene hermot, vaikka hirteen vietäisiin. Sen sijaan hirsipuuhuumori kukoistaa.

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: