Uudet opetussuunnitelmat ja opettajan arki

10/10/2017

Artikkeli

(Kuva/photo: Risto Aikonen)

Syyskuun lopussa pidettiin Karjalan hiippakunnan ortodoksisille opettajille koulutuspäivät. Mukana oli opettajia myös Tampereelta ja Helsingistä. Perjantai-iltaa vietettiin arkkipiispa Leon vieraana. Päivien mentorina toimi opetusneuvos Pekka Iiivonen.

Päivien aluksi julkaistiin kaksi uutta materiaalia. Varhaiskasvatukseen ja alkuopetukseen sopiva ”Pyhä melu- ortodoksinen puuhakirja 1” (Ulla Puhakka, Kirsi Vuomajoki) sekä alkuopetukseen tarkoitettu AKSIOS 1 (Risto Aikonen, Sari Havu-Nuutinen).

Puuhakirjan tekijät.
(Kuva/photo: Risto Aikonen )

”Pyhä melu” noudattelee kirkon varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaa ja AKSIOS1on laadittu perusopetuksen uuden opetussuunnitelman mukaan. Siinä toteutuu Aapisesta tuttu periaate, monitasoinen teksti. On helpompaa ja on vaativampaa luettavaa.

Arkkipiispan vieraana opettajia hemmoteltiin hyvällä aterialla. Samalla pohdittiin katsomusopetukseen liittyvää mediakeskustelua ja toimia, joita on tehty oman uskonnon opetuksen hyväksi. Ilta oli hyvä ja rentouttava pitkän kouluviikon päätteeksi.

Juha Luodeslammin luento.
(Kuva/photo: Risto Aikonen )

Mikä on muuttunut uuden opetussuunnitelman myötä?

Kirkon opetus on samaa kuin ennenkin. Moni asia on kuitenkin toisin kuin aikaisemmin. Opetusta ei jaotella teologisesti kirkon historiaan, uskonoppiin ja liturgiikkaan kuten ennen. Tuolloin Vanhaa testamenttia saatettiin lukea lähes koko vuosi.

Nyt kaikilla katsomuksilla on yhteiset tavoitteet, joihin liittyvät sisältöalueet ”suhde omaan uskontoon”, ”uskontojen maailma” ja ”hyvä elämä” ovat myös yhteisiä. Jokainen katsomus pilkkoo oman opetuksensa eri luokka-asteille silmällä pitäen noita kolmea sisältöaluetta.

Hyvän elämän eväät opettaa ortodoksinen opettaja eri tavoin kuin islamin kollega. Uskontojen maailma kuulostaa neutraalilta ja kaikille samalta alueelta. Ortodoksinen opettaja painottaa siinä alueessa myös itäisen riituksen eroja, joita valtauskonto tuskin tuo opetuksessa esille.

Ikään kuin tämä uudistus ei olisi vielä kylliksi, jokaisessa oppiaineessa on otettava huomioon laaja-alaisen oppimisen tavoitteet, kuten esimerkiksi monilukutaito ja kulttuurinen osaaminen. Tavoitteita on useita ja ne pitää tuoda esille opetuksessa.

Oma ikäluokkani muistaa gaussin käyrän. Huippuja ja huonoja sai olla samassa suhteessa ja loput olivat siltä väliltä, noin karkeasti arvioiden. Tätä ei ole onneksi ortodoksisen uskonnon pienissä ryhmissä voinut suoraan koskaan soveltaa. Nyt arvioinnissa peilataan osaamista ja tavoitteiden toteutumista.

Oppilaalle on annettava tieto siitä, mitä tavoitellaan. Hänen on tiedettävä, mitä tulee tehdä saadakseen esimerkiksi arvosanan kahdeksan. Oppilaita on myös ohjeistettava itsearviointiin. Professori Sari Havu-Nuutinen piti arvioinnista selkeän ja arviointia helpottavan luennon.

Kuopiolainen yhdysryhmämalli

Yhdysryhmät ovat aina hiukan työläämpiä kuin ryhmät, jossa opiskelee vain yksi ikäluokka. Tosin eriytettävää on niissäkin. Ulla Puhakka esitti oman selviämisstrategiansa. Koska uudet oppikirjat valmistuvat hitaasti, hän on luonut oman vuosikurssisysteemin. Kaikki luokkatasot on jaettu yhteisiin osa-alueisiin. Kaikki vuosiluokat aloittavat yhteisestä aiheesta. Opetus eriytetään tehtävillä. Tämä on teettänyt paljon töitä, mutta näin voidaan varmistaa opetussuunnitelman toteutuminen laillisesti. Myös tulevan kirjasarjan noudattaa samaa periaatetta.

Edessä oikealla Ulla Puhakka. (Kuva/photo: Risto Aikonen)

Uusia toimintatapoja ja lohdullisia sanoja

Yliopiston lehtori Risto Aikonen opetti helppojen sähköisten kokeiden ja harjoitusten tekoa. Myös perusopetuksessa pitää käyttää välillä sähköisiä vempaimia. Vaikka kaikki eivät niistä pidä, ne motivoivat oppilaita. Opetusmenetelmiä pitää käyttää pedagogisesti järkevällä tavalla.

Tutkija Juha Luodeslampi toi lohtua. Opettajia rasittaa katsomusopetuksen ympärillä käytävä keskustelu. Kouluilla vihjaillaan oppiaineen loppumisesta tai ainakin vaikeutumisesta. Osa povaa siirtymistä kaikille yhteiseen, hajuttomaan ja mauttomaan yleisopetukseen, jota vetää joku muu kuin vähemmistön edustaja.

Luodeslampi toi esille, ettei käytävässä keskustelussa ole mitään uutta. Samaa keskustelua käytiin 1960-luvulla. Silloinkin kysyttiin poliitikoilta, haluavatko he luopua uskonnon opetuksesta. Keskustelu uskonnon asemasta nousee yleensä esille keväisin kuin muuttolintu.

(Kuva/photo: Risto Aikonen)

Päivät olivat täynnä asiaa ja kaikille jaettiin materiaalipaketti, jonka parivaljakko Puhakka-Vuomajoki oli laatinut. Samaa settiä vedetään tammikuussa Helsingissä. Toivottavasti saadaan väkeä paikalle. Sitä paitsi vertaistuki on mitä parhainta työhyvinvointia lisäävää toimintaa.

 

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

, , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: