Piispanvaali

28/11/2017

Kolumni

TÄNÄÄN TIISTAINA 28.11. Seinäjoella ilmestyvä Ilkka-lehti uutisoi varsin näyttävästi Joonas Kuikan analyysin arkkipiispan vaalista ja vaalin ehdokkaista otsikolla ”Varovainen paimen vahvoilla?” Myös lehden toinen pääkirjoitus käsittelee samaa asiaa. Sen otsikkona on ”Arkkipiispa saadaan valita kirkon eri näkemysten väliltä”. Lisäksi Kuikan analyysin vieressä on Fakta-laatikko ”Arkkipiispan vaali etenee näin”.

Ehdokasasettelu on päättynyt eilen. Mutta vaalin ensimmäinen kierros käydään vasta helmikuun 8. päivänä ensi vuonna. Runsas kaksi kuukautta on aikaa pohtia, kuka olisi kelvollisin arkkipiispaksi. Liberaali vai konservatiivi? Mies vai nainen? Sellainen, jolla on piispan virassa jo saatua kokemusta – vai lisäksi kansanedustajanakin pätevöitynyt?

Ja niin edelleen. Kun ehdokkaita on viisi, riittää hyvinkin ehdokkailla erilaisia näkemyksiä. He tuovat ne myös julki. Analyysissä todetaan, että ”Lännen Median loka-marraskuun vaihteessa tekemän kyselyn perusteella ehdokkaat eroavat toisistaan aatemaailmaltaan homoparien vihkimiskysymyksessä.”

Kun arkkipiispaa valitaan, on Turun arkkihiippakunta äänestäjämäärän suhteen aivan ylivoimainen: kun koko maassa on 1525 äänioikeutettua, Turun arkkihiippakunnasta heitä tulee peräti 1206. Onko siis muiden hiippakuntien sana yhtä tyhjän kanssa?

Ei todellakaan. ”Muun Suomen painoarvoa on lisätty niin että Turun arkkihiippakunnan äänet jaetaan kolmella. Tällöin Turun arkkihiippakunnan painoarvo vaalissa on noin 56 prosenttia ja muun Suomen 44 prosenttia”, kertoo Ilkan Fakta-laatikko.

 

SUOMEN ORTODOKSISESSA kirkossa ei arkkipiispan vaali ole toki lähimainkaan ajankohtainen, mutta hyvin voinee luterilaisen kirkon arkkipiispavaaliin vertailla hiippakuntapiispankin vaalia noilta osin, mitä tämänpäiväisestä Ilkka-lehdestä olen lainannut.

Hiippakuntapiispan vaalihan on edessä ensi vuoden marraskuussa, kun seuraava kirkolliskokous kokoontuu. Silloin valitaan Kuopion ja Karjalan hiippakunnan ensimmäinen metropoliitta.

Jo aikaisemmin kirjoitin Suomen ortodoksisen kirkon enemmän tai vähemmän halukkaasti ottaneen vastaan lainatavaraa isommalta naapurikirkolta – kuten esimerkiksi kirkolliskokouksen kokoonpanon ja toiminnan. Edelleen ihmettelen sitä, että moni erinomainen ja avoimuutta lisäävä käytäntö ja malli on hylätty – esimerkiksi siis tapa, millä piispat valitaan.

Kun sekä evankelis-luterilainen kirkko että ortodoksinen kirkko ovat julkisoikeudellisia instituutioita, niiltä avoimuudessa ulospäin odottaa oikeaa samankaltaisuutta.

 

SOILI PENTTONEN oli tehnyt nyt istuvalle kirkolliskokoukselle aloitteen ”piispan vaalitavan muuttamisesta siten, että kirkolliskokousedustajien nimeämien ehdokkaiden osalta piispainkokous suorittaa ehdokasasettelun hyvissä ajoin ennen kirkolliskokouksessa suoritettavaa vaalia.”

Oli tavattoman ilahduttavaa, että kirkollishallitus piti tämän asian selvittelyä tärkeänä keskustellessaan aloitteista ja aivan erityisen hienoa on, että ”Kirkollishallitus asettaa vuoden 2018 ensimmäisessä kokouksessaan työryhmän selvittämään ja tekemään ehdotuksen piispanvaalikäytännön muuttamisesta kirkolliskokousedustaja Soili Penttosen aloitteen mukaisesti. Aloitteen tavoitteena on saada avoin ja ennakoitava käytäntö niin, että valitsijat voivat perehtyä syvällisesti ehdokasasetteluun perusteluineen ja arvioida ehdokkaiden edellytyksiä hoitaa tehtävää menestyksellisesti. Tätä varten piispainkokouksen lopullinen ehdokasasettelu on annettava tiedoksi valitsijoille vähintään kuukautta ennen vaalia.”

Voin todella sanoa iloinneeni ja riemuinneeni tämän päätöksen kirkon sivuilta lukiessani. En vain vielä osaa arvella, onko tämä käytäntö mahdollinen jo tulevassa, ensi vuoden kirkolliskokouksessa toimeenpantavassa  piispanvaalissa.

Toivon, että niin olisi.

Hellevi Matihalti

CIMG9525 (2)

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: