Joulukalenteri: Maanantai 4. 12.

Mummon piparkakkumökkejä. Mummolla on tapana valmistaa mökit hyvissä ajoin ennen joulua ja antaa niitä vähäisiksi joululahjoiksi ystäville.
(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Jouluksi valmistellaan erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Olen lainannut tähän erinomaisen lanttulaatikkoreseptin Liisa Enwaldin ja Esko Karppasen esseekokoelmasta Sana- ja sävelrosollia:

Yhteen pienen ruokailijamäärän lanttulaatikkoon riittää kilo lanttuja, siis yksi isokokoinen lanttu. Kuoriminen ei ole vaikeaa eikä isotöistä. Ja jos polttopuitakaan ei tarvitse pilkkoa, lantun viipaloi äkkiä isokokoiseen kattilaan ja kaataa viipaleiden päälle vettä, niin paljon että hyvin peittyvät. Kiehumista ei tarvitse vahtia. Parissa tunnissa viipaleet kypsyvät, ja elleivät pehmene, keitetään vielä puoli tuntia lisää ja annetaan varmemmaksi vakuudeksi hautua keitinliemessään tunti, niin eivätköhän tokene. Muutoinkin jälkihauduttaminen on lantuille hyväksi. Lantunkeitinvettä ei missään nimessä saa kaataa viemäriin eikä muutenkaan panna hukkaan. Sehän on valmista kasvislientä keittoihin ja kastikkeisiin, marinadeihin myös. On sulaa hulluutta – ja monet siihen sortuvat – heittää hukkaan kasvisten (tai kalojen) keitinliemi ja sitten työntää sopat ja soosit täyteen kaikki lisäaineet sisältäviä liemikuutioita.

Siis otamme kaiken liemen, sen lantunkeitinveden, talteen toiseen astiaan. Sitten alamme siinä kattilassa, missä lantut on keitetty, survoa lanttuviipaleita, puunuijalla, sillä se survoo ne parhaiten. Metalliset ritiläpohjanuijat jättävät takuulla palasia, ja tehosekoittimet vispaavat hyvät lantut kummalliseksi kuraksi. Ei ole iso vaiva nuijia puunuijalla. Ellei sitä keittiössä ole, se pitää ostaa. Sitten kun viipaleet on kunnolla survottu, survokseen lisätään 1 dl lantunkeitinlientä, 1½ dl vispikermaa, 3 tl suolaa, 1 muna, 3rkl tummaa siirappia ja 2-3 rkl hienoja vehnäjauhoja. Ei missään nimessä korppujauhoja, nehän imevät kaiken nesteen ja lootasta tulee rutikuivaa. Sitä paitsi nykyiset kaupan korppujauhot eivät ole sellaisia kuin ennen; nykyisissä on usein ruista, jonka maku ei kuulu lanttulaatikkoon. Keskikorkuinen vuoka voidellaan kevyesti, ja lanttuseos kaadetaan vuokaan. Sen päälle ei tehdä koristekuvioita eikä missään tapauksessa ripoteta korppujauhoja nestettä imemään ja herkullista laatikkoa kuivattamaan. Mehukas lanttulaatikko on parasta, ja se syntyy ilman kuivattavia koristeraitoja ja kosteutta imeviä korppujauhoja. Lootaa paistetaan 175-200 asteessa ilman kantta noin tunti.

Tämä on siis Simeon ja Hanna –verkkolehden Torstai-Karppastenkin luojan, Esko Karppasen, resepti, ja jo kahtena jouluna olen tehnyt lanttuloodani tällä reseptillä, ja voin vakuuttaa, että se totisesti on herkullista!