(Kuva/photo: holdway-family.website )
Hän laskeutui vaivalloisesti pitkäkseen höyläpenkilleen.
Hän pyysi: muuta minut muuksi! Tee minusta soitin,
mieluiten sello jossa voin olla kotonani – tai
bassoviulu jossa voin laulaa sinun meresi suurta laulua!
Onko se liikaa pyydetty! Kävisikö poikkihuilu?
Hänestä tuntui että jomottava selkä oikeni
jos makasi liikkumatta, kunhan ei kukaan tullut sisään,
muu kuin tämä voima jonka hän tunsi olevan aivan lähellä.
Se sisältyi höylälastujen tuoksuun ja väsymykseen.
Oli kuin joku olisi koskettanut häntä, joku
joka halusi vaivuttaa hänet vapahtavaan uneen.
Bo Carpelanin runokokoelmasta Diktamina, suomentanut Pentti Saaritsa.
simeonjahanna
16/12/2017
Joulukalenteri 2017