Joulukalenteri: Tiistai 19.12.

19/12/2017

Joulukalenteri 2017

(Kuva/photo: raesmaa.com )

  1. kesäkuuta 1975 Otin mukaani lukemiseksi Karamazovin veljekset. Halusin vain nähdä, mikä niissä arassa nuoruudessani oli niin voimakasta, että se antoi suunnan koko elämälleni: teki minusta sairaanhoitajan, teki minusta ortodoksin, kohotti tukahduttavan hurskauden ja joutavanpäiväisten moraalisääntöjen yläpuolelle, kun olin varttumassa aikuiseksi. Ja nyt minuun vaikuttaa syvästi se, miten vähäisiä katkelmia ne olivat… Unta, näkyä, vailla persoonallista sysäystä hänen puoleensa, silti täynnä Henkeä, rohkaisevaa. Ja ymmärrän, miten outoja olioita kirjat ovat, kun ne lähtevät maailmalle: niissä on eräänlaista elämää, kokonaan niiden omaa, ne näyttelevät, innoittavat pitkälle ohi kirjailijan mielikuvien ja ilman häntä. Kummallinen todiste Pyhän Hengen työstä.
  2. kesäkuuta 1975 Kun luen Dostojevskiani, minuun tekee syvän vaikutuksen se, miten jokin vähäinen sana, vähäinen näky, joka ehkä hänelle ei merkinnyt juuri mitään, olipahan vain kekseliästä kynän jälkeä, jokin vähäinen kappale, miten se saattoi nostattaa sellaisen uudelleensuuntautumisen ja ratkaisujen myrskyn, huojuttaa koko elämäni perustaa. Miten mystillistä työtä sanat tekevätkään kirjoituksessa. Ne tekevät työtään melkein omin päin, kirjailijan ulkopuolella, aivan kuin leikkaussalissa, kun pöytä ja instrumentit ovat valmiina; ja vain yksi pieni viilto. Näyttää siltä, että Jumala käyttää kirjoja hyväksi arvaamattomalla tavalla.

Kaksi katkelmaa äiti Maria Normanbylaisen kirjeistä ajalta, jolloin hän oli syöpähoidoissa Leedsin sairaalassa, teoksesta Kirkas pimeys. Suomentanut Pia Koskinen-Launonen.

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: