(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)
– – -Koko Juudean kalpea maa
oli hitaasti alkanut kynttelin liekkien lomitse pilkoittaa.
Se oli himmeä ensin, se oli kuin utuinen yö.
Vaan nyt jo, katso, lammaskatras kedolla ruohoa syö
ja purppuraviitta-paimenet sauvaansa nojaavat.
Ja nyt jo, katso, enkeliparvet, suuret, valoisat
koko taivaan täyttävät soitollaan. Ja nyt jo paimeniin
on tarttunut onni ja riemahdus. He rientävät Beetlehemiin.
Hän, pieni piltti, lepää keskellä eläimien.
Hän on kuin lehdellä kaste, hän on onnellinen.
Hän ei tiedä vielä orjanruususta, ristinpuusta. Häön
on juuri taivaasta lähtenyt ja nähnyt elämän
hyvin ihmettelevin silmin. Hän on piltti viaton.
Vaan tähti on hänen yllänsä, joka Kuoleman tähti on.
– – –
Sitä pientä pilttiä paimenet suuresti ylistivät
ja aamun tullen saapuneet itämaan tietäjät.
Simeon ja Hanna 