Kristus syntyy, kiittäkää!

27/12/2017

Jouluna2017, Kolumni

Paimenten kedon ortodoksisen kirkon seinämaalaus Kristuksen syntymä. Kuvassa vasemmalla ylhäällä oppaamme nunna Siluana Gornin nunnaluostarista Jerusalemista.
(Kuva/photo: arkkimandriitta Sergei )

”Tänään on tullut näkyviin yliluonnollinen ihme, sillä meidän Vapahtajamme on syntynyt lihallisesti luolassa Neitseestä meidän tähtemme. Tietäjät kumarsivat Häntä lahjoineen niinkuin kuningasta. Paimenet ja enkelit veisasivat Hänelle ylistystä. Huutakaamme heidän kanssansa Hänelle: Kunnia olkoon Hänelle, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi.”

(Juhlan katismatropari)

 

Elämme Kristuksen syntymän jälkijuhla-aikaa. Tänä jouluna ajatukseni ovat olleet usein Betlehemissä, Jerusalemissa ja Pyhällä Maalla yleensäkin. Vain kaksi kuukautta sitten sain vierailla noilla Kristuksen syntymäsijoilla ja Hänen elämäänsä liittyvillä paikoilla Valamon opiston ja Ortodoksisen Veljestön yhteisellä pyhiinvaellusmatkalla.

 

Useammankin kerran olen saanut vuosien varrella vierailla pyhiinvaeltajana Betlehemissä Kristuksen syntymäluolassa kumartamassa ja suutelemassa sitä pyhää paikkaa, missä Vapahtajamme on syntynyt. Tällä kertaa, kun menimme oppaamme, nunna Siluanan, johdolla sunnuntai-iltana Kristuksen syntymäkirkkoon, hämmästyksemme oli suuri, sillä yleensä sunnuntai-iltana oppaamme mukaan kirkossa ei ole juuri ketään, mutta nyt kirkko oli ääriään myöten täynnä  – ehkä tuhat ihmistä – ja  syntymäluolaan johtava jono ei tuntunut liikkuvan juuri ollenkaan.

 

Paikallisia pappeja tai munkkeja ei näkynyt missään. Yleensä he ohjaavat papiston ja luostariväen ohi jonojen kumartamaan ja kunnioittamaan Kristuksen syntymäluolaa. Veimme pyhiinvaeltajaryhmämme kuitenkin syntymäluolan yläpuolella olevan kirkon ikonostaasin eteen ja lauloimme joulun troparin ja kontakin. Näin pääsimme ainakin hyvin lähelle Kristuksen syntymäpaikkaa. Useimmat pyhiinvaeltajista olivat moninkertaisia Pyhän Maan kävijöitä ja saaneet vierailla montakin kertaa syntymäluolassa, mutta ensikertalaisten puolesta harmittelimme sitä, että heillä ei ollut tällä kertaa mahdollisuutta päästä sisälle itse syntymäluolaan, sillä kirkon sulkemisaika lähestyi ja jono oli aivan liian pitkä kenenkään ehtiä siinä ajassa sisään luolaan.

Näkymä Jerusalemiin. Etualalla pyhän Magdalan Marian venäläisen luostarin kirkon kupolit.
(Kuva/photo: arkkimandriitta Sergei)

Lokakuusta on tullut kaikkein suosituin pyhiinvaelluskuukausi Pyhällä Maalla, ja siksi lähes kaikilla pyhillä paikoilla oli tungosta. Pyhän haudan kirkon yöliturgiassa oli tuhansia ihmisiä, silti se koettiin yhdeksi pyhiinvaelluksen kohokohdaksi, samoin kuin pienessä pyhän Magdalan Marian kirkossa Magdalassa toimitettu suomenkielinen sunnuntailiturgia, jossa oli mukana vain oma ryhmämme ja muutamia venäläisiä nunnia.

Jeesus -lapsi seimessä roomalaiskatolisessa kirkossa Jerusalemissa.
(Kuva/photo: arkkimandriitta Sergei

Kaikesta tungoksesta huolimatta ryhmämme koki pyhiinvaelluksemme onnistuneeksi ja olimme kiitollisia, että olimme saaneet kulkea Jeesuksen jalanjäljissä ja Kristinuskon juurilla.

 

Tänään kirkkomme viettää myös ensimmäisen marttyyrin, pyhän ylidiakoni Stefanoksen muistoa, joka kuoli vuonna 34. Lännen kirkko viettää hänen muistoaan toisena joulupäivänä, jota nimitetäänkin Tapaninpäiväksi. Ortodoksisessa kirkossammehan toinen joulupäivä on omistettu Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian kunniaksi.

 

”Maan päälle syntyneelle kaiken Kuninkaalle ja Herralle tuotiin kruunuksi ylen kirkas Stefanos, joka ei säteillyt kalliiden kivien loistoa vaan oman verensä kirkkautta. Oi marttyyrien rakastajat, tulkaa poimikaamme laulujen kukkia, seppelöikäämme niillä päämme ja lausukaamme veisaten:

Sinä sielultasi viisauden ja armon kirkastama Kristuksen, Jumalan, ensimmäinen marttyyri, rukoile meille  rauhaa ja suurta armoa.”

(Marttyyri Stefanoksen stikiira).

 

Arkkimandriitta Sergei

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: