Nykyajan lapsimarttyyrit

(Kuva/photo: Kreikan ortodoksinen kirkko)

Betlehemin lapsimarttyyreitä muistellaan Idän kirkon kalenterissa sekä 29.12. että joulun jälkeisenä sunnuntaina. Läntisessä perinteessä muistopäivä on 28.12, ”viattomien lasten päivä”. Kyseessä ovat Betlehemin kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset, jotka kuningas Herodes määräsi surmattaviksi, kun Itämaan tietäjät eivät olleetkaan palanneet kertomaan tälle vastasyntyneen kuninkaan olinpaikkaa. Matteuksen evankeliumin toinen luku kertoo asiasta.

 

Tradition mukaan lapsimartyyreitä oli 14 000, ja eräs lähde mainitsee jopa 64 000. Juudean kylien tuonaikaisen väestön määrän perusteella heitä olisi voinut ollut korkeintaan kymmeniä, mutta lasten verilöylyn kauheus ei riipu lukumäärästä. Voi kysyä, ovatko suuret lukumäärät viittaus lasten hädän yleiseen laajuuteen? Matteuksen evankeliumi toteaa, että tässä toteutui profeetta Jeremian ennustus:

Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus.

Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.

 

Lohduton säe on kirjoitettu Israelin Babyloniin-karkotuksen aikaan, ja Rama on paikkakunta Betlehemistä pakkosiirtolaisuuteen vievän tien varrella.

 

Verilöylyn aikana pyhä perhe pakeni Egyptiin, mistä he saivat turvapaikan ja palasivat aikanaan asettuakseen Nasaretiin. Vanhan Testamentin peruskertomus on Israelin kansan vapautuminen Egyptin orjuudesta. Se lähtee liikkeelle faraon käskystä tappaa poikalapset (2. Moos.1:22). Henkiin jää vain Mooses, josta tulee kansansa vapauttaja. Evankeliumin kirjoittamisen ajan juutalaiselle kuulijalle Betlehemin lastenmurhan yhteys tähän kertomukseen oli selvä. Jeremian jae puolestaan muistuttaa toisesta käänteentekevästä siirtolaisuudesta Israelin historiassa.

 

Kirkon perimätieto pitää Betlehemin poikalapsia ensimmäisinä marttyyreinä, koska he eivät kuolleet vain Kristuksen todistajina, vaan Hänen puolestaan. Tapauksen järkyttävyys ja sen yhteydet Israelin kansan keskeisiin kertomuksiin kertovat, miksi se on liitetty Jeesuksen syntymän kuvaukseen. Kristuksen syntymä on käänteentekevä tapahtuma Raamatun ja ihmiskunnan tarinassa. Vapahtaja syntyy keskelle ihmisten synkkää, valheellista ja veristä todellisuutta, jossa lastenkaan henki ei ole turvassa. Betlehemin lapsimarttyyrien kohtalo ennustaa sitä, kuinka Jeesus-lapsi aikanaan itse joutuu saman väkivaltakoneiston uhriksi.

 

Raamatun kuvaamat veriteot ja murhenäytelmät eivät ole mielikuvituksen tuotetta eivätkä ne ole jääneet etäiseen historiaan. Lastenmurhat, pakkosiirtolaisuus ja maanpako ovat täyttä totta tämän päivän maailmassa, niin kuin kautta aikojen.

 

Nykyajan tilastot puhuvat samaa kieltä kuin kirkon perinne Betlehemin lapsimarttyyrien määrästä. Maailmassa on YK:n mukaan 21 miljoonaa kiireellisen suojelun tarpeessa olevaa pakolaista. Puolet heistä on alaikäisiä. Unicefin mukaan kaksi kolmannesta pakolaislapsista joutuu väkivallan, hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi.

 

Tänä talvena arviolta 1,5 miljoonaa lasta, jotka ovat menettäneet kotinsa Syyrian ja Irakin sodissa, on hengenvaarassa lämmittämättömissä teltoissa.

 

Itä-Euroopan maissa on kymmeniä tuhansia euro-orpoja, joiden vanhemmat ovat lähteneet työnhakuun länteen ja jättäneet lapsensa tyhjentyviin kyliin isovanhempien, naapurien, tuttujen tai ei kenenkään huostaan. Monet heistä jäävät heitteille ja joutuvat rikollisjengien värväämiksi tai ihmiskaupan uhreiksi. Samaan aikaan rikkaiden länsimaiden elintasoelämän kuonassa kukoistaa lasten hyväksikäyttö ja pedofilia.

 

Kun Eurooppaan tuli toissa vuonna puolitoista miljoonaa pakolaista, 63 300 oli alaikäisiä. Tällä hetkellä heistä 10 000 on kateissa viranomaisten tiedoista. Se tarkoittaa, että tuhansien lapsuus on loppunut kesken, he ovat aikuisten maailman pimeällä puolella, vailla turvallista ja terveellistä kasvuympäristöä, ilman koulunkäynnin avaamaa tulevaisuutta. Ihmiskaupan uhreina monet joutuvat orjatyöhön ja prostituutioon. Liian monet kokevat lohduttoman yksinäisen kuoleman.

 

Viime viikkoina olemme saaneet lukea uutisia siitä, mitä tapahtuu, kun EU:n ulkorajalla onnistutaan estämään afrikkalaisten siirtolaisten pääsy Välimerelle ja Italian rannoille. Euroopan maat ovat solmineet sopimuksia Libyan asejoukkojen ja rikollisjengien kanssa, jotka sulkevat tulijat epäinhimillisiin tyrmiin ja jopa myyvät heitä orjiksi. Siellä ei tehdä eroa lasten ja aikuisten välillä.

 

Betlehemin lapsimarttyyrit eivät tunteneet sitä Vapahtajaa, jonka puolesta he kuolivat. Tämä on totta myös monien nykyajan lapsimarttyyrien kohdalla, kun he antavat henkensä vääryyden ja väkivallan uhreina. Kristityn silmissä he kuitenkin varmasti ovat marttyyreja, koska heidän viattoman kuolemansa ja Kristuksen ristinkuoleman välillä on yhteys. Heidän verensä on kauhistuttava todistus tämän maailman pahuudesta ja pimeydestä. Heihin Kristus samastui maanpäällisen elämänsä ensi hetkestä lähtien. Kun joku kysyy kuinka Jumala sallii kaiken tämän pimeän pahuuden ja missä Jumala on, emme osaa vastata kuin että Jumala varmasti on pahuuden uhrien kanssa, yksi heistä. Lapsimarttyyrit ovat uskomme mukaan Hänen kanssaan.

Aleppo elokuun 25. päivänä 2016.
(Kuva/photo:pinterest.com)

Nykyajan lapsimarttyyrien veri huutaa taivaaseen asti. Se todistaa ihmiskunnan sairaasta ahneudesta ja synnillisestä itsekkyydestä, joka kylvää kuolemaa. Kristityille se on vastaansanomaton käskyhuuto tehdä parannus ja seurata Betlehemissä syntyneen Vapahtajan tietä. Se johtaa tämän maailman lastenmurhista kohti rauhan ja oikeudenmukaisuuden Valtakuntaa, joka on luvattu lapsille ja lapsenmielisille.

 

Isä Heikki Huttunen

 

Lue myös (in English)

https://www.ceceurope.org/international-migrants-day-european-churches-call-eu-to-protect-migrants-in-libya/

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: