Meren tähti merimerkkinä

30/12/2017

Artikkeli, Jouluna2017

Virgen del Carmen

                                                            ”oleminen on pyhä sana”

(Lasse Heikkilä)

 

 

Joulun aikaan ja muulloinkin myös meillä Suomessa lauletaan vanhaa Piae cantiones -laulua Ave maris stella. Tunnetuin eli Heikki Klemetin (1876 – 1953) suomennos häivyttää ajatuksen, kuka on se olento, joka ohjaa meitä ”Tähden lempeen lailla” ja jonka puoleen laulussa käännytään.

 

Tarkempi suomennos puhuttelee, latinalaista tekstiä noudattaen ”Terve, meren tähti”. Jatko paljastaa, mistä henkilöstä on kyse: divinatis cella. Rukoillaan siis Jumalanäitiä, Madonnaa, Pyhää Neitsyt Mariaa. Runossa on monia Kristuksen syntymää kuvaavia ilmauksia. Meren tähdeksi kutsuttu Maria on jumaluuden kammio ja pyhyyden juuri; ikuisen kirkkauden poika on syntynyt hurskaasta Neitsyestä.

 

Kreikkalais-latinalaista Maria-nimeä vastaa hepreassa Myriam, joka merkitsee meren pisaraa. Pyhä Hieronymos (347 – 420) oli merkittävä teologi ja kääntäjä, joka tunsi läheisesti muun muassa Pyhän Gregorios Teologin (Nazianzilaisen) ollen tämän kanssa yhteistyössäkin. Pyhä Hieronymos käänsi Myriam-nimen merkityksen latinaksi aivan oikein: ’stilla maris’, mutta myöhemmät käsikirjoitusten kopioitsijat tulkitsivat sen olevan stella maris, ja niin meren pisarasta tuli meren tähti. Stella maris on yksi Pohjantähden (Stella polaris) nimityksistä, sillä merenkävijät ovat kautta aikain käyttäneet sitä kulkuoppaanaan.  Ja niin Neitsyt Mariasta tuli myös merenkulkijain opas.

 

Profeetta Elia Tisbeläisen kerrotaan asuneen vuosia Karmel-vuoren luolassa Galileassa. Kuningasten kirjoista muistamme kertomuksen profeetta Elian ja kilpailevan uskonnon Baal-jumalaa palvelleiden kulttimenotaistoista Karmel-vuorella. – Ryhmä katolisia munkkeja perusti aikanaan seudulle luostarin, ja 1100-luvulla syntyi karmeliittain sääntökunta. Katolisessa kirkossa Virgen del Carmen, Vergine del Carmelo, Karmelin Neitsyt Maria, on merimiesten ja kalastajien suojelija, jonka juhlapäivä on 16.7. Esimerkiksi Espanjan Málagassa merten tähden juhlassa (Estrella de los Mares) valkeisiin paitoihin ja mustiin housuihin pukeutuneet merimiehet kantavat Virgen del Carmenin patsaan kirkosta kukkasin koristettuun veneeseen. Pienempien veneiden saattue seuraa Neitsyttä kuljettavaa venettä. Juhla jatkuu pitkälle kesäisen kuumaan ja pimentyneeseen yöhön; kaduilta kajahtelevat riemukkaat huudot: ¡Viva la Virgen! Eläköön Neitsyt!

 

Runoilija Lasse Heikkilä (1925 – 1961) innostui uransa loppuvaiheilla Neitsyt Marian hahmosta. Kahdessa viimeisessä kokoelmassa Carmen (1956) ja Terra Mariana (1959) on useita senaiheisia runoja. Suoraan Karmel-vuoren Neitsyen tematiikkaan liittyy runosarja Maria del Carmen 1 – 3 (kok. Carmen). Siitä ovat osoituksena erityisesti sarjan viimeisen runon aloittavat säkeet:

tänä päivänä meren miehet laivat kalaonni ja kulku siunataan

kaikkialla missä tunnustetaan Pyhä Neitsyt

 

Yksi sarjan aihelmista on Pyhän Neitsyen hymy. Toinen osa kertoo  katseesta ja hymystä Madonnan kuvassa tai patsaassa.

 

eräänä iltana näin silmät jotka katselivat minua

vähitellen olen oppinut näkemään kasvot

tuntuu kuin kuulisin puhetta joka on suloista

 

Meri ja merenkulku laajenevat jokaista koskevaksi tarkoittamaan elämää ja olemista eksistentiaalisessa merkityksessä. Silloin joutuu miettimään kysymystä, onko elämällä tarkoitusta ja jos, niin mikä se on. Runo vastaa mystisesti, että elämän merkitys on eläminen. Merenkulkija käyttää navigoinnissaan merimerkkejä. Eksistentiaalisessa meren merkityksessä vastoinkäymisetkin ovat merkkejä, joista niistäkin elämän tarkoitus paljastuu, vaikkakaan ei yksinomaan niistä: ”harhailumme on tarkoituksellista”, ”meri on kuljettavaksi”.

Virgen del Carmen, Puerto de la Cruz.

Kun identiteettiään etsivä kertoja runosarjan ensimmäisessä osassa toteaa olevansa ”turhassa paossa itseni luota itseni luona itseni luokse”, toinen osa väittää: ”en pelkää eikä meri ole paha/ meillä jotka kuljemme on Suojelijatar”. Ensimmäinen osahan päinvastoin toteaa: ”tämä meri on ympyrä tämä meri on kirous/ tuuli on laulu kirottujen”. Vielä kolmas, sarjan päätösosakin joutuu myöntämään: ”meri julma meri kauhea”. Mutta sen vastapainoksi asettuu ”Neitsyt lempeä Neitsyt armelias”. Hänen varjelevan siunauksensa ansiosta pystyy jo runosarjan toinen osa vakuuttumaan siitä, että ”vaahtoharjaiset aallot ovat merkkejä pimeys on merkki”. Runosarja rukoilee päätteeksi kosmista Jumalanäitiä:

 

Neitsyt hymyile auringossa kuussa pilvessä sumussa aallokossa

taivaanrannassa tähdissä tyynessä ulkona satamassa

hymyile vahvoiksi sydämemme niin etteivät ne kovetu

 

 Esko Karppanen

, , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: