Jumalan persoona ja sukupuoli

09/01/2018

Artikkeli

(Kuva/photo: pinterest.com)

Olen kuullut, että joidenkin kirkkojen jumalanpalveluksissa oltaisiin poistamassa kokonaan Herra –sanaa tasa-arvon tähden. Tapahtuiko näin esimerkiksi viime itsenäisyyspäivän valtiollisessa jumalanpalveluksessa, jossa ruotsinkielisistä osuuksista oli poistettu sana Herra, kun se taas suomenkielisessä oli mukana? Jos näin oli tai yleensä on tällaista edes ajateltu, se paljastaa, ettei tunneta tarpeeksi Raamatun maailmaa ja sen sanomaa.

Meidän aikanamme länsimaissa Yksilö, josta usein käytetään myös nimeä Persoona, on lähes jumaloitu, ja häntä pidetään ainutlaatuisena henkilönä, jolla on suuri itseisarvo. Mistä tämä näkemys mahtaakaan tulla, mutta ei ainakaan Raamatusta.

Sana persoona tulee kreikan sanasta prosopon ja latinan Persona, jotka molemmat tarkoittivat alun perin naamiota, jonka näyttelijä pani kasvoilleen häivyttääkseen näyttelemänsä henkilön olemuksen. Raamatussa tämä sama prosopon tarkoittaa ihmisen kasvoja tai otsaa. Persoonalla on siis toiminnallinen merkitys, ja Raamatussa kaikkia sen persoonia ja persoonallisuuksia, Jumala mukaan luettuna, käsitellään kertomukseen kuuluvina seikkoina. Jumala on milloin paimen, milloin kuningas, herra, pelastaja, lainantaja, isä, ja mikseipä myös puutarhuri tai äiti. Kun me ajattelemme isää tai äitiä, ajattelemme heitä sukupuolittuneilla termeillä, miehenä ja naisena. Vaikka Raamatussa ihmiset ja myös eläimet on määritelty näin, ei Jumalaan koskaan viitata miehenä tai naisena.

Eri kertomuksissa Jumalalle annetaan kertomukseen liittyvä merkitys ja sen mukana myös sukupuoli, jos sellaista tarvitaan. Mutta yleistää me emme voi, ja johtaa tästä esimerkiksi, että Jumala toimii puolison roolissa. Sanaa puoliso ei heprean kieli tunne. Ihminen on joko aviomies tai vaimo, eikä Jumalaa koskaan Raamatussa esitetä vaimona. Äitinä kylläkin, muttei koskaan vaimona. Noina aikoina vaimo oli miehelleen alamainen, mutta Jumala on aina herra, ei koskaan orja. Jumala on aina paimen, ei koskaan lammas, ja aina opettaja, ei koskaan oppilas. Raamatussa Jumalalla on aina ylivoima kaikissa suhteissa. Kuitenkin Jumala jossain kohdin esiintyy äitinä ja jopa synnytystuskissa olevana naisena. Jokainen nainen ei kuitenkaan ole äiti eikä nainen ole aina synnytystuskissa, joten tästä emme voi vetää pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Jokaisessa kertomuksessa vain henkilön toiminta ratkaisee, ei hänen sukupuolensa. Meidän maailmassamme yksittäinen vanhempi joutuu usein toimimaan sekä isänä että äitinä, sukupuolestaan riippumatta.

Raamatun aikana lapsen saaminen ei ollut vain naisen päätettävissä. Mies oli se joka päätti siittää lapsen. Mutta kun nainen synnyttää elävän lapsen, hänestä tulee äiti. Äitiys päättää neitsyyden, sillä esikoista kutsutaan ”kohdun avaajaksi”. Lähi-idässä naista kutsutaan morsiameksi siihen asti, kunnes hän synnyttää ensimmäisen lapsensa. Yllätyksekseni näin on ollut myös Suomessa. Sen luin vastikään teoksesta Suomen rahvaan historia. Arabiaa puhuvissa maissa kutsutaan äitiä usein kunnianimellä esikoisensa nimen mukaan: um Hassan, Hassanin äiti.

Näkyvä piirre Raamatussa on se, että ihmisen voimaa väheksytään kaiken aikaa. Jumalalla on kaikki valta. Kuningas, joka muualla Lähi-idässä oli machouden huippu, esitetään Raamatussa negatiivisessa valossa, ja usein hän on kaiken pahan alku ja juuri. Aivan alusta alkaen nainen on se, joka varmistaa suvun jatkumisen. Vaikka mies istuttaa siemenen, hän ei saata asiaa loppuun, hän ei synnytä. Siemenen takana on tietysti Jumala, ja näin mies on asetettu Jumalaan nähden alisteiseen asemaan. Jumalan on kaikki valta. Tämä tuodaan selvästi esiin kertomuksessa hedelmättömästä Saarasta, joka tulee raskaaksi ilman Abrahamia, mutta myös huolimatta hedelmättömyydestään (Gen. 18, 21). Molemmat nauroivat Jumalan ilmoitukselle, mutta molempia kritisoidaan raskaasti, kuten kaikkia muitakin silloin, kun he pitävät itseään jossain arvossa. Tämä näkyy myös Hesekielin ja Aamoksen profetioissa (Hes.13:1-23; Am. 4:1-3).

Meidän länsimaisessa ajattelussamme mies ja nainen nähdään enemmän seksuaalisina olentoina kuin isinä ja äiteinä. Seksi on yksilön asia, mutta ihmisen syntymä on sosiaalinen asia, joka koskee koko perhettä. Seksuaalista halua ei esiinny Raamatussa muuten, kuin jos se liittyy jotenkin kertomuksen kulkuun, kuten Joosef ja Potifarin vaimo (Gen. 39). Raamatussa liikutaan paljon vakavammissa asioissa kuin seksi. Siellä on kysymys elämästä ja kuolemasta kaikille, sekä hyville, pahoille että rumille.

Raamatun Jumala ei taivu kategorioihin mies ja nainen. Hän on toiminnallinen. Siksi ”lopussa”, kun hän saattaa voimaan ”ikuisen liittonsa”, hän tulee toimimaan niin kuin vain paras äiti toimii. Tämä käy ilmi Jesajan profetiasta 66:5-14.  Jos joku, erityisesti nainen, lankeaisi itsetyytyväisyyden ansaan olettaen, että Jumala muuttaa sukupuolet tai tulee enemmän inhimilliseksi, Jesajan kirjan jakeet varmistavat, että hän tulee iäti pysymään samana tuomarina, kuin hän aina on ollut, ja hän tulee toteuttamaan oikeuden maan päällä:

”Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni… Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne… ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistuttava varoitus koko ihmissuvulle.” (Jes. 66:18,22-23)

 

Merja Merras

 

Lähde:  Paul Nadim Tarazi, The Rise of Scripture. OCABS 2017. 111-126

, , , , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: