Karppanen: Häirintää

11/01/2018

Karppanen

Kuva ei ole jutussa mainitusta lyhytkursista seksuaalisen häirinnän välttämisen oppimiseksi, vaikka niin voisi luulla. Kuvassa ei myöskään ole tekstissä mainittua ”pyöreää rouvaa”.
(Kuva/photo: pinterest.com )

Pappi oli tunnetusti ajan hermolla. Hän puratti silloin kun siltä tuntui ja rakennutti, kun katsoi siihen olevan aihetta. Otti rohkeasti kantaa seksuaaliseen häirintään, jopa mediassa ja saarn-, siis opetuspuheissaan.

Nyt hän oli opetuspuhunut seurakuntaan lauantai-iltapäiväksi lyhytkurssin seksuaalisen häirinnän välttämisen oppimiseksi. Mukavan byrokraattinen nimi parituntiselle.

Vetäjää tuollaiseen oli pikkupaikkakunnalta vaikea saada. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi. Tavoilleen uskollisena pappi ei ollut pyytänyt sitä, jolla töitä oli vähän vaan sen, jolla oli niitä liikaakin. ”Seurakunnan imagen kannalta ei voi pestata luusereita”, hän oli kuitannut, kun joku valtuutettu oli ihmetellyt, eikö kirkon tulisi tarjota töitä niitä kaipaaville.

 

Jorma oli ensin päättänyt, ettei moiseen osallistu. Mutta sitten hän oli hoksannut, että eipä tarvitse sitäkään lauantaipäivää viettää vaimon kanssa; siivoamaan joutuisi kuitenkin.

Kustaava entisenä opettajana oli utelias näkemään, millaiset vuorovaikutustaidot ohjaajalla on ja miten sitä seksuaalista häirintää oppii välttämään.

 

Leo oli tullut kurssille, koska hän sai siitä jotain opintopisteitä  hajanaisiin opintoihinsa.

Pari uuttakin malliaktiivia oli saapunut, ja myös pappi itse ikään kuin valvomaan, mitä kurssilla tapahtuu.

 

”No niin”, kailotti ohjaaja, ”muistakaa, ettette vihjaile kenellekään mitään, mikä saatettaisiin tulkita seksuaaliseksi. Ette esimerkiksi katso silmiin ettekä varsinkaan kehu vaatteita tai ulkonäköä. Ettekä missään tapauksessa koskettele ketään.”

 

Leo näytti olevan hämillään. Ohjaaja tarttui heti tilanteeseen: ”Sinä nuori, mustafarkkuinen mies, sanopas jollekulle jotain, mitä kukaan ei voisi tulkita seksuaaliseksi!”

 

Leo kääntyi toisen oudon osallistujan puoleen ja kuiskasi: ”On se hyvä, kun ei ole lunta.”  Leo nimittäin inhosi lunta.

 

”Hyvä!” julisti ohjaaja, ”ja sitten sinä, pyöreä rouva.” Samassa hän huomasi, ettei olisi pitänyt puuttua ulkonäköön muttei viitsinyt ruveta korjaamaankaan.

Pyöreä rouva sanoi tanakalle Jormalle: ”Päivää.” Rouva oli ojentamaisillaan kättä muttei ojentanutkaan, koska siinä joutuisi koskettamaan.

 

Jorman vuoro oli seuraavana. Hän mietti, tarjoaisiko papille tupakan, mutta torjui ajatuksen ja kysäisi Leolta, joka seisoi ja istui aina suorassa: ”Miten sulla on noin huono ryhti!?”

 

”Mainio repliikki”, kannusti ohjaaja. ”Ja pitkä rouva”, hän sanoi Kustaavaan päin kääntyen.

”Vaan on sulla huonot hampaat”, kajautti Kustaava – ja suuntasi sanansa ohjaajalle.

Ohjaaja häkeltyi mutta sai sanotuksi: ”Hienoa.”  Sitten hän tupisi: ”Ei nämä nyt niin…huonot.”

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: