Vilkas jumalanpalveluselämä ja perinteen säilyttäminen – Kuopion ja Karjalan hiippakunnan vahvuudet

15/01/2018

Haastattelu

(Kuva/photo: Hellevi Matihalti)

Kun teekannu on melkein tyhjä, sininen iltapäivä on muuttunut mustaksi illaksi. Maassa ei ole lunta, joka heijastaisi edes hiukkasen valoa tammikuiseen iltaan.

Olemme puhuneet teenjuonnin ajan kissoista ja koirista, Joensuun piispa Arseni ja minä – tai oikeammin yhdestä kissasta ja yhdestä koirasta. Kissa on kiltisti kotosalla Lapinlahdella, mutta koira kiehnaa koko ajan piispa Arsenia, ei lopeta, vaikka kiellän aivan vihaisesti. Esipaimen nauraa, minua tai koiraa, ja ottaa koiran syliinsä. Minä käynnistän digitallentimen ja toivon hartaasti, että se jaksaisi vielä tallentaa ainakin tämän keskustelun.

Vuoden alusta piispa Arseni on ollut ensimmäinen, joka on saanut hoitaakseen uuden nimen saaneen hiippakunnan, Kuopion ja Karjalan hiippakunnan, metropoliitan tehtäviä, kunnes hiippakuntaan valitaan metropoliitta. Kyllä me keskustelimme siitäkin – mutta aloitimme kirkolliskokouksesta, vaikka sen kokoontumisesta on kulunut aikaa, eikä mitään yllätyksellistä tapahtunut.

Piispa Arseni ja igumeni Sergei ovat molemmat kirkolliskokousedustajia . Kuva vuoden 2017 kirkolliskokouksesta.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Katsahdus viime kirkolliskokoukseen

”Niin, viime kirkolliskokouksen päätösten uutisoinnissa oli keskiössä arkkipiispan istuimen siirto”, piispa Arseni sanoo, huomauttaa tosin, että sen vaikutus on kuitenkin vähäinen kirkon rivijäsenelle. ”Sen sijaan seurakuntarakenteen uudelleen järjestämisen merkitys on kauaskantoinen ja koskettaa kaikkia kirkon jäseniä. Se päätettiin toteuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä. Ehkäpä asetettu aikataulu on asian vakavuutta ajatellen idealistinen.”

Minua kirkolliskokousasioista oli kiinnostanut melkein enemmän se, kuinka Soili Penttosen aloitteeseen suhtaudutaan. Aloitteessaan Penttonen esitti, että piispanvaalikäytäntöä muutettaisiin avoimemmaksi ja ennakoitavammaksi siten, että kirkolliskokousedustajat asettavat ehdokkaat ja piispainkokous valmistelee ehdokasasettelun hyvissä ajoin ennen kirkolliskokouksessa suoritettavaa vaalia.

”Kirkolliskokousedustaja Soili Penttosen tekemä aloite oli hyvä meille pesiytynyttä käytäntöä ajatellen”, piispa Arseni sanoo, mutta jatkaa: ”Se voidaan kuitenkin nähdä muista paikalliskirkoista käsin varsin merkillisenä, koska voisi olettaa, että tämä on itsestään selvää. Että ehdokkaat täytettävään piispan toimeen esitellään valitsijoille avoimesti hyvissä ajoin ennen vaalia.”

”Kirkolliskokous hyväksyi Penttosen aloitteen hallintovaliokunnan esityksen mukaisesti. Päätöksessä todetaan, että ´lopullinen ehdokasasettelu annetaan tiedoksi valitsijoille vähintään kuukautta ennen vaalia´. Tämä päätös on lain nojalla kirkolliskokousedustajia ohjaava, sillä heillä on `oikeus esittää ehdokkaita piispan vaaliin´, mutta ´sopivuuden´ ja ´ansiot´ arvioi piispainkokous, joka suorittaa ehdollepanon.”

Esipaimen Arseni rapsuttaa koiraa ja puhelee:

”On hyvä, että piispaksi valittavien pätevyys tutkitaan ja että valitsijat saavat hyvissä ajoin tiedot ehdokkaiden koulutuksesta ja työkokemuksesta. Kriteerien tulisi olla ainakin samat kuin papin tai kirkkoherran paikkaa hakevilla.”

Sen sijaan hän on sitä mieltä, että minkään vaalikeskustelujen järjestäminen ei kuulu ortodoksisen kirkon tapaan selvittää ehdokkaiden pätevyyttä.

”Jotka sellaista odottavat, eivät ole omaksuneet kirkkomme traditiota eivätkä tunne kanoneja.”

Vähäisen tauon jälkeen hän jatkaa kysymyksestä laajemmin:

”On huomattava myös se, että meidän paikalliskirkon vaalitapa poikkeaa merkittävästi vanhojen kirkkojen tavasta. Esimerkiksi Kreikassa on olemassa pysyvä ehdokaslista, jota täydennetään jatkuvasti kyvykkäiksi katsotuilla ehdokkailla. Eli siellä on jatkuva mahdollisuus perehtyä ehdokkaiden tietoihin ja taitoihin. Vaalin suorittaa piispainkokous eikä papiston ja maallikkojen kokous kuten Suomessa.”

”Toki piispainkokous voisi täälläkin käytännössä päättää jokaisen piispanvaalin asettamalla papiston ja maallikkojen kokoukselle vain yhden ehdokkaan. Näinhän tapahtui arkkipiispa Johanneksen tahdosta vuonna 1988, kun arkkimandriitta Ambrosius asetettiin ehdokkaaksi. Äänestäjät kuitenkin reagoivat tällaiseen ehdollepanoon antamalla vaalissa poikkeuksellisen määrän tyhjiä ääniä.”

Piispa Arseni ei ole vain arvostettu ikonimaalari, vaan myös erinomainen kuvataiteilija, jolla on ikoninäyttelyiden ohessa ollut esillä muitakin maalauksia. Lisäksi hän on tehnyt kansikuvia kirjoihin kuten esimerkiksi Hellevi Salmisen Siipiä vaille enkeli -nuorisoromaaniin.
(Kuva/photo: pinterest.com )

Kohti seurakuntarakenteen muutosta?

Palaan takaisin seurakuntarakenteen muutokseen, josta piispa Arseni jo lyhyesti mainitsikin. Kuopion ja Karjalan hiippakunnan nykyisistä seurakunnista on suunniteltu muodostettavan vain kaksi seurakuntaa. Kysyn esipaimenen mielipidettä. Sillä aikaa, kun hän pohtii vastaustaan, laitan kuitenkin vielä toisen kannullisen teetä, ja kun se on valmista, kaadan sitä meille molemmille.

Sekoittaessaan hunajaa teehen piispa Arseni selittää:

Mielestäni tässä seurakuntarakenteen muutosprosessissa tulisi unohtaa sekä tämänhetkiset hiippakuntarajat että nykyiset seurakuntarajat ja ryhtyä piirtämään toiminta-alueita sen mukaan, mikä olisi kirkon jäsenten kannalta parasta. Nähdäkseni koko maata kattava suunnittelu tulee tehdä keskitetysti, ottaen lain rajoitukset huomioon, ja sen myötä piirtää uudet rajat ajattelematta nykyistä rakennetta. Hallinnollisesti alue voi olla isokin, kunhan paikallinen päätäntävalta säilyy tietyissä rajoissa.”

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Hän sanoo, ettei usko tänä vuonna vielä edettävän toimeenpanovaiheeseen. Mikäli nykyinen Kuopion ja Karjalan hiippakunta jaettaisiin kahteen seurakuntaan, olisi hetken päästä edessä taas uudet rajanvedot, kun tarkistetaan hiippakuntien rajoja.”

Hän tarkastelee asiaa vielä laajemmin ja ottaa esille sellaista, mikä asian käsittelyssä pitäisi ehdottomasti muistaa ottaa huomioon:

”Tulevien seurakuntien keskukset jäävät myös jatkossa papin ja kanttorin toimipaikaksi. Nyt on paikallaan myös miettiä, mitä seurakunta tai kappeli käsitteet tarkoittavat ja ajetaanko uudistuksella seurakuntalaisten vai työntekijöiden etua.

”Seurakuntaa ei voi muuttaa kappeliksi, ja mielestäni olisikin hyvä ottaa nyt käyttöön ortodoksisen kirkon perinteiset käsitteet. Parasta on puhua seurakunnasta tai kappeliseurakunnasta, jos tätä hallinnollista käsitettä halutaan käyttää, sillä nimellä jolle kirkko on pyhitetty. Ylärakennetta, joka vastaa seurakunnista koostuvasta hallinnosta, voisi kutsua rovastikunnaksi, tai jollain muulla, kirkkomme perinteestä nousevalla nimellä. Ylärakenteen voisi hyvin muodostaa kokonainen hiippakunta, kunhan kunkin seurakunnan nykyiset varat mahdollisesti säätiöitäisiin oman alueen käyttöön, ettei rahasta suotta tulisi riitaa.”

Ajattelen ääneen omaa kotiseurakuntaani – itse asiassa se voisi olla tuollainen monesta pikkuseurakunnasta koottu ”yhtymä”. Piispa Arseni tarttuu heti ajatukseen:

”Helsingin seurakunnassa toimiva aluemalli on saanut runsaasti kritiikkiä sisältäpäin ja varmaankin aiheesta. Varmaankin siitä syystä sitä ei kirkolliskokouksessa edes ehdotettu uuden seurakuntarakenteen esikuvaksi”, hän toteaa, ja jatkaa hetken mietittyään:

”Helsinki ja mahdollisesti siihen liitettynä vielä nykyiset Kotkan ja Haminan seurakunnat voisi olla yhdessä toimiva kokonaisuus. Helsingillä on omaisuutta, joka voisi tukea tällaisen suuremman alueen toiminnallisia edellytyksiä. Kaiken kaikkiaan uskon omaisuuden tulevan suurimmaksi kiistakapulaksi seurakuntarakenteen uudistamisprosessissa.”

Seurakuntien yhdistäminen tuo oletettavasti säästöjä. Mutta onko se paras tapa säästää?

”Säästöt on luonnollisestikin tehtävä aina kuluista ja niitähän kirkolla on kolmenlaisia”, piispa Arseni sanoo. ”Suurin menoerä on palkat, sitten kiinteistöt ja pienempänä toimintakulut. Niistä säästöt on löydettävä, mutta yhtä yksittäistä neuvoa säästämiseen ei ole olemassa. Kysymys on aina toimipaikkakohtainen.”

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Uusi vanha hiippakunta

Ja vihdoin siirrymme uuteen Kuopion ja Karjalan hiippakuntaan – mutta uuteen vain nimeltään. Millaiselta työn aloittaminen on tuntunut, minä kysyn – ja piispa Arseni, metropoliitan tehtävien hoitaja, oikaisee minua heti:

”Työn jatkaminen, ei siis sen aloittaminen”, hän huomauttaa – ja totta kai tunnen itseni noloksi. Samassa hiippakunnassahan hän on tehnyt työtä apulaispiispana jo vuosikaudet. Häntä hiukan naurattaa minun kömmähdykseni, ja hän jatkaa:

”Niin, työn aloittaminen nyt uuden nimen saaneessa Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa tuntuu hyvältä. Papisto ja kanttorit sekä monet luottamushenkilöt ovat minulle tuttuja vuosien takaa, joten heidän kanssaan on hyvää ja mutkatonta jatkaa työtä. Tehtävän hoitajan kuuluu perinteisesti vain ´pitää paikka lämpimänä´ eli tehdä rutiinityöt, eikä panna alulle mitään uutta.”

”Mitä tulee uuden metropoliitan valintaan, niin uskon, että se tapahtuu kirkolle parhaalla tavalla. Jos valitsijat perehtyvät ehdokkaiden tietoihin ja taitoihin, sekä ottavat saamansa informaation vakavasti huomioon kantaansa muodostaessaan, niin eihän se voi olla muuta kuin kirkolle paras valinta. Keitä sitten on ehdolla, sen aika näyttää”, hän kommentoi piispanvaalia, joka todennäköisesti tapahtuu tämän vuoden kirkolliskokouksessa.

Tunnen vain Kuopion verran entistä arkkihiippakuntaa ja kysyn hiippakunnan hyvin tuntevalta piispa Arsenilta, mitä hän pitää hiippakunnan vahvuuksina, mitä sen heikkouksina. Voitaisiinko mahdollisia heikkouksia vahvistaa? Onko jotakin turhaa, josta hyvinkin voisi luopua?

”Kuopion ja Karjalan hiippakunnan vahvuuksia ovat vilkas jumalanpalveluselämä, orastava seurakuntien yhteistyö, vaikka sen määrällä ei toki voi vielä kerskua, ja tehtäviinsä sitoutuneet työntekijät”, hän vastaa välittömästi. ”Hiippakunnan ja sen myötä koko kirkkomme hengellisen elämän vahvuuksia ovat Valamo ja Lintulan luostari, jotka ovat Tito Collianderia lainaten, kirkkomme hengellisen elämän lämpömittarit.”

Hän jatkaa, ettei suuria ja radikaaleja muutoksia ole pyritty Kuopion ja Karjalan hiippakunnan seurakuntaelämään tekemään.

”Perinteen säilyttäminen on meidän ehdoton vahvuus ja vakaa pyrkimys. Ongelmana ovat toiminnan kannalta seurakunnalliset rajat, joista työntekijät pitävät tiukasti kiinni. Jos hiippakunta muodostaisi yhden hallinnollisen kokonaisuuden, ei rajoihin tarvitsisi enää tuijottaa, ja se toisi työhön tarvittavaa joustoa,” hän vielä pohtii.

Ja sitten ne heikkoudet.

”Hiippakunnan heikkoutena on se, että nuoret muuttavat alueelta töiden perässä etelään, mutta tähän kehitykseen ei kirkon työntekijöillä ole suurtakaan mahdollisuutta vaikuttaa. Ikärakenteen muutos puolestaan vaikuttaa seurakuntien talouteen, vallankin kun mikään seurakunnista ei ole erityisen varakas.”

Häntä varmaan huvittaa kysymykseni turhasta ja poispantavasta, koska hän hiukan naurahtaa, kun jatkaa:

”Mitään turhia asioita ei täällä ennätetä tehdä, sillä työstä vastaa pääsääntöisesti pappi-kanttori pari, joille viikoittaisten jumalanpalvelusten lisäksi riittää työtä seurakunnallisissa piireissä ja toimituksissa. Papilla on hoidettavana vielä hallinnolliset rutiinit. Työntekijöiden on kehitettävä myös itseään, eli lukemiselle on papilla jäätävä aikaa ja kanttorilla musiikin treenaukseen, että he kykenevät välittämään opetustehtävässään uusia näkökulmia ja uutta musiikkia.”

Kristuksen sanat velvoittavat meitä

Pitkään on puhuttu valtion ja kirkon mahdollisesta erosta, joka tällä hetkellä saattaa olla lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Yhteiskunta on maallistunut huimaa vauhtia ja muut uskonnot, esimerkiksi islam, ovat kasvaneet huomattavasti. Millaisena piispa Arseni näkee tilanteen? Jos kirkkomme jäisi ihan omilleen, kuinka sen kävisi?

”Ei tarvitse olla profeetta nähdäkseen kehityksen suunnan”, esipaimen Arseni vastaa. ”Valtionapu on jäädytetty useiksi vuosiksi tietylle tasolle ja uskonnon opetusta on vähennetty sekä pyritty muokkaamaan sitä opetussuunnitelmilla yhteiskristilliseen suuntaan. Ne, jotka ovat joku vuosi takaperin painaneet eroakirkosta.fi -sivulla nappulaa, ovat pian painamassa eduskunnassa vihreää tai punaista nappulaa. Kehityksen suunta on selvä, mutta sen nopeus vain on arvoitus.”

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

”Toisaalta on niin, että lasten uskontokasvatuksen perusta luodaan kodissa. Ei sitä voida sysätä sen paremmin päiväkotien kuin koulunkaan tehtäväksi. Mikäli uskonnon opetus kouluissa lopetetaan jonain päivänä, on kirkolla edessä todella suuri haaste, johon olisi hyvä alkaa varautua. Vaikuttaa, että suurimmalla osalla ortodokseista ei kodissa pidetä yllä kirkollisia tapoja, ei rukoilla yhdessä, eikä opeteta mitään kirkolliseen elämään liittyvää. Kuinka lapset ja nuoret saadaan vapaaehtoisen opetuksen piiriin, jos kouluopetus loppuu, on tulevaisuuden kiperä kysymys.”

Kirkon tulevaisuutta esipaimen miettii hetken, sanoo sitten:

”Mitä kehitys vaikuttaa kirkkoon, sen aika näyttää. Taloudellisesti se varmasti heikentää kirkon toimintamahdollisuuksia, mutta sisäisesti se voi vahvistaa, koska jäseniksi jäävät lopulta vain sitoutuneet. Emme ole tottuneet maksamaan toimituksista, mutta jos kehitys jatkuu tiettyyn suuntaan, siihen on opittava. Muualla elävien ortodoksien keskuudessa se on ollut arkea jo iät ajat.”

Kerron piispa Arsenille olevani hiukan hämmentynyt siitä, että meitä kehotetaan suvaitsevaisuuteen muita uskontoja ja niiden edustajia kohtaan. Se sinällään ei hämmennä minua, vaan se, että on kuin kukaan ei enää muistaisi Jeesuksen sanoneen: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen…”

”Lähetystyölle on ehdottomasti sija yhteiskunnassamme”, esipaimen Arseni vakuuttaa. ”Se ei merkitse toisten uskontojen vihaamista tai pyrkimystä niiden toiminnan rajoittamiseen, vaan oman toimintamme vahvistamista. Toki esimerkiksi muslimeissakin on vain pieni osa aktiiveja uskovaisia, osa on epäilijöitä ja osa etsiviä, ja suurin massa kuuluu omaan uskonnolliseen yhteisöönsä vain tavan vuoksi. Näin on muissakin uskonnoissa ja ne etsijät ovat lähetystyömme kohde. Kristuksen sanat velvoittavat meitä jatkuvasti myös täällä Suomessa.”

Hellevi Matihalti

, , , , , , , , , , ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: