Joosua, Jesaja, ja Jeesus – Vanhan ja Uuden testamentin yhteys

15/03/2018

Artikkeli

(Kuva/Photo: OCA)

Raamattu ei ole historiankirja, josta saisimme tyydytetyksi uteliaisuutemme siitä, mitä muinoin on tapahtunut. Sen tarkoituksena on opettaa meille oikean elämän tie ja kertoa sen lopussa odottavasta taivasten valtakunnasta. Jos joku lukee vain Vanhaa testamenttia – kuten juutalaiset – kuva Jumalan ilmoituksesta jää vaillinaiseksi. Pelkkää Uutta testamenttia lukeva taas ei voi ymmärtää kaikkia sen vertauksia. Vanha ja Uusi testamentti muodostavat kokonaisuuden. Apostoli Paavali näytti tien, jossa Vanhan testamentin laki ja Jeesuksen opetus ja toiminta yhdistyvät yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Eikä hän väsynyt sitä kertaamasta ihmisten mieliin. Hänen kirjeensä muodostavat ensimmäisen evankeliumin – sen josta Jesaja sanoo: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman” (66:1)

Jos haluamme tietää, miten Vanhaa testamenttia pitää ymmärtää oikein, on pakko kääntyä Paavalin puoleen. Hän osaa selvittää, mitä kertomus Abrahamista ja Iisakista, Joosuasta ja Israelin maan asuttamisesta oikein tarkoittaa.

Nimi Joosua (jehoshua) ”Herra pelastaa” on sama kuin Jeesus heprean kielessä. Kun enkeli ilmoittaa Joosefille tulevasta lapsen syntymästä, hän sanoo: ”Sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus (jeshua), sillä hän pelastaa (joshia) kansansa sen synneistä.” (Matt.1:21) . Koska Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi esiintyy Jeesus siellä muodossa IESOUS.

Joosua vei Israelin kansan luvattuun maahan, mutta maan haltuunotto oli mahdollista vain siksi, että Joosua itse oli sitoutunut lain noudattamiseen (Joos.24:15; 1.Makk.2:52-56).  Maan haltuunoton tapahtumista on kiistelty kauan, ja jatkuvasti on etsitty arkeologiasta todisteita siitä, että Joosuan kirjan tapahtumat ovat todella tapahtuneet. Jerikon rauniokumpuakin on tutkittu vuosikymmenet, mutta vielä ei ole saatu mitään todistetta siitä, että sen muurit olisivat romahtaneet kertarysäyksellä. Ehkä Joosuan kirja haluaakin kertoa meille jotain muuta.

Joosua vei kansan maahan, joka kuitenkin oli vain väliaikainen. He joutuivat sieltä pois, koska eivät noudattaneet Jumalan antamaa lakia. Jeesus, uusi Joosua, vie kaikki kansat luvattuun maahan, mutta tuo maa ei ole tästä maailmasta. Sinne pääsevät vain luottamuksen lain noudattajat. (Tästä enemmän seuraavassa jutussani.)

Joosua saa vasta Joosuan kirjan lopussa arvonimen ”Herran palvelija”, kun hän on ensin todistanut alistuneensa kaikessa Jumalan lain alle (24:15,29). Ennen Joosuaa vain Mooses oli ollut ”Jumalan palvelija”.  Jesajan kirjan lopussa kohtaamme jälleen ”palvelijan”, joka täyttää loppuun asti Jumalan tahdon ja tuo hyvän sanoman vapautuksesta kansakunnille ja myös Israelille. Näin hän toteuttaa ikuisesti sen, minkä Herran palvelija Joosua toteutti vain elinaikanaan.  Kuitenkaan ei Jesajan ennustama palvelija uutena Daavidina yksin varmista tehtävän menestymistä. Sen tekee Jumalan Henki, joka on palvelijan päällä (Jes. 42:1; 61:1).

Pyhä apostoli Paavali.
(Kuva/photo: Kyproksen kirkko)

Paavali esiintyy evankeliumin tuojana kaikille kansakunnille ja hän kirjoittaa kirjeitä, joita luetaan kaikkialla valtakunnassa. Kirjeissä esittämänsä evankeliumin hän on saanut itseltään Jeesukselta: ”Minun julistamaani evankeliumia ei kukaan ole minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.” (Gal. 1:11-) Kun kirjeissä oli jo kaikki oleellinen, miksi Paavalin koulukunta sitten tuotti neljä evankeliumia, joiden päähenkilönä oli itse Jeesus Kristus? Paavali tiesi, että hänen kuolemansa oli lähellä, ja sen jälkeen ”teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä”. (Apt. 20:29) Lauma eli kirkko piti suojata sen paimenen kautta. Evankeliumeiden synty on kuitenkin pitkä kertomus, johon ei nyt ole mahdollisuutta paneutua.

Paavaliin asti oli Vanhaa testamenttia luettu vain Israelille, ja se oli myös osoitettu Israelille. Muista kansoista kyllä puhuttiin, mutta heitä ei koskaan puhuteltu. Mutta Paavalin kirjeet on ensisijaisesti osoitettu kansakunnille. Kirjeet, alkaen Galatalaiskirjeestä, sisältävät evankeliumin ympärileikkaamattomille kansakunnille. Mutta jotta tämä sanoma olisi auktoritatiivinen, sen tuli olla Vanhan testamentin mukainen sisällöltään, mutta myös muodoltaan. Aina kun Paavali puhuu kirjoituksista, hän tarkoittaa Vanhan testamentin kirjoituksia. Kun nyt uusi Joosua – Jeesus – tuodaan esiin, hän toimii Uudessa testamentissa samoin kuin Mooses toimi Vanhassa. Hän täyttää seuraavat ehdot samalla kertaa:

  1. Samoin kuin Mooseksen opetus oli profeettojen opetuksen heijastumaa, myös Jeesuksen opetuksen tuli olla Paavalin saaman evankeliumin heijastumaa.
  2. Samoin kuin Mooses oli lain antaja ja sen opettaja, niin myös Jeesuksen tuli olla lain opettaja.
  3. Samoin kuin Mooseksen ja profeettojen opetus puhui oikeamielisten ja pahojen ihmisten lopullisesta tuomiosta (Mal. 3:17-19), myös Jeesuksen opetuksen tuli johtaa samaan tuomioon, mutta tällä kertaa kaikille kansoille, ei vain juutalaisille.

 

Näin syntyivät evankeliumit, ensin Markuksen, sitten Luukkaan ja Johanneksen, ja lopussa yhteenvetona Matteuksen evankeliumi. Jeesus esiintyy niissä uutena Mooseksena, lain selittäjänä ja lopulta lain täyttäjänä. Johannes Kastaja edustaa Paavalia: ”Hänen, Jeesuksen, on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30)

 

Kuolema on kohtaava jokaista ihmistä, mutta Raamatun kertomuksissa kuolemaa käytetään rankaisuna ja tuomiona. Adamin rangaistus oli se, että hänet karkotettiin kuolemaan Edenin puutarhan ulkopuolella. Kaupungeissa asuville taas rankaisuna oli karkotus pois kaupungista, joka joutui jonkun toisen vallan haltuun.  Jeesuksen kuolema oli kuitenkin erilainen; hänet oli ”tuomittu kuolemaan” sekä juutalaisten neuvoston että Rooman viranomaisten toimesta. Roomalaiset yhtä hyvin kuin juutalaiset halusivat hävittää hänen muistonsakin.

 

Mutta Jeesus herätettiin kuolleista, ja hänet asetettiin kunniaan, Isän oikealle puolelle. Kun meidät herätetään kuolleista, ei meille ole luvattu kunniaa, vain pelkkä elämä, edelleen hänen orjinaan, vaikka voimmekin olla roomalaisen oikonomos orjan kaltaisia. Tämä oli taloudenhoitaja, jolla oli perheen varat hoidettavana samoin kuin kaikki perheen asiat, ja hän oli kunnioitettu ja tarpeellinen henkilö perheessä.  Näin meitä muistutetaan siitä, että Jumala vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta vain jotta heistä tulisi Hänen orjiaan. Tästä Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään: ”Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synneistä ja tulleet Jumalan orjiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (6:20-23)

 

Merja Merras                    

 

Lähde:   Paul Nadim Tarazi, The Rise of Scripture. OCABS 2017

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: