Suuri viikko ja pääsiäinen

27/03/2018

Saarnavuorossa

 

(Kuva(photo: OCA)

Kärsimysviikko, hiljainen viikko, kansankielellä piinaviikko ja ortodoksisen kirkon vakiintuneen terminologian mukaan suuri viikko kutsuu kirkossa käyvää kokemaan ja elämään pelastushistorian keskeiset tapahtumat: Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimykset ja kuoleman sekä viikon päätyttyä uuden viikon ensimmäisenä päivänä eläväksi tekevän kuolleista ylösnousemisen juhlan, pääsiäi­sen. Kävijä, rukoilija asetetaan keskelle jumalallista draamaa, ei vain katselemaan, vaan myös osallistumaan siihen omin rukouksin jumalanpalvelusten pyhittävän ilmapiirin keskellä.

Suuren viikon nykyinen jumalanpalvelusten draama on kulkenut pitkä tien parin tuhannen vuoden aikana kehittyäkseen nykymuotoonsa. Jo noin vuonna 200 kuol­lut kirkkoisä Ireneos mainitsee, miten paikallisissa kirkoissa esiintyi erilaista käytän­töä valmistauduttaessa pääsiäiseen. Alun perin Palestiinassa ja Vähässä-Aasiassa kolmen päivän ja Aleksandriassa 250-luvun kuuden päivän pääsiäiseen valmistautu­minen sai 300-luvulla eteensä 40 vuorokauden kastettavien valmennusajan. Näin muotoutui seitsemän viikon paastonaika, joka sekin sai eteensä vielä kolme valmis­tautumisviikkoa.

Suuren viikon jumalanpalvelusten ilme on kaksijakoinen: maanantaista keskiviik­koon palvelukset ovat suuren paaston jumalanpalvelusten kaavan mukaisia, ja torstaista lauantaihin liturginen kierto on täynnä juhlajumalanpalveluksia, joissa kirkon parhaat runoilijat ja säveltäjät ovat ilmaisseet kärsimyshistorian keskeisen merkityksen. Runoilijoista mainittakoon Romanos Melodos, Kosmas Maijuman piispa, Johannes Damaskoslainen, Andreas Kreetalainen ja niin edelleen. Ja sitten koittaakin riemukas pääsiäisyö.

Suuren torstain pääteema on Herran ehtoollisen asettamisen muisto. Monissa seurakunnissa tuo muisteleminen alkaa jo suuren keskiviikon iltana ja jatkuu torstai­na aamupäivällä toimitettavaan ehtoollisjumalanpalvelukseen ja osallistumiseen vuoden tärkeimpään ehtoolliseen. Suuri perjantai on omistettu Vapahtajan kärsi­myksille. Teksteissä kuulemme luettavan, kuinka Kristus totinen Jumalamme, joka pelastaaksensa maailman, kärsi syljeksimisiä, lyöntejä, korvapuusteja, ristin ja kuole­man. Samaan aikaan kärsimystä ei ole erotettu kuolleista ylösnousemisesta.

Tä­nään Herramme mitä syvimpänä itsensä alentamisen päivänä me katsomme eteen­päin Hänen iankaikkisen kunniansa ilmestymiseen. Suuren perjantain hetkipalveluk­sessa lauletaan: Me kumarramme kärsimyksiäsi, oi Kristus! Ilmaise meille myös kunniallinen ylösnousemisesikin! Risti ja kuolleista ylösnouseminen ovat pelastusta­pahtuman erottamattomia osia.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Suurta perjantaita ennakoi päivän aamupalvelus, joka tavallisesti toimitetaan jo torstai-iltana. Se lienee ortodoksisen kirkon yksittäisistä jumalanpalveluksista kaik­kein pisin. Siinä luetaan kaksitoista evankeliumijaksoa Herran kärsimyksistä. Ne alkavat Kristuksen jäähyväissaarnasta opetuslapsilleen ja päättyvät kertomukseen Hänen hautaamisestaan. Slaavilaisessa perinteessä evankeliumit luetaan kirkon keskelle asetetun kookkaan Golgata-ristin äärellä, mikä risti muistuttaa näkyvästi Herran ristin tiestä.

Suurena perjantaina ortodoksisessa kirkossa ei toimiteta ehtoollisjumalanpalvelus­ta, liturgiaa. Sen sijaan aamupäivällä luetaan ja lauletaan erityinen hetkipalvelus, kärsimyshetket. Siina lauletaan Herran kärsimyksiä kuvaavia stikiiroita, luetaan profeettojen ennustuksia aiheesta, apostolien opetuksia ristin ja kärsimysten merkityksestä sekä jokaisen neljän evankelistan kuvaus tapahtumista. Suuren perjantain iltapäivän ehtoopalvelus on omistettu Vapahtajan kuoleman muistolle.  Siinä kerra­taan profeetta Jesajan kirjan ajatus Jeesuksesta Herran kärsivänä palvelijana, ja muistutetaan apostoli Paavalin julistus, kuinka sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat. Evankeliumi kertoo vielä kerran Jeesuksen kärsimyksistä aina hautaamiseen saakka. Seuraa palveluksen draamallinen kulminaatio, kun sen lo­pussa juhlallisesti kannetaan Kristuksen hautaikoni, epitafi, keskelle kirkkoa kaikkien kumarrettavaksi ja kunnioitettavaksi.  Hautaikoni on usein käärinliinoja muistuttavan kankaan ympäröimä ikoni.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Suuri lauantai alkaa perjantai-iltana toimitettavalla aamupalvelukselle, joka on omistettu Herran hautaamiselle. Palvelus muistuttaa vigiliaa, jossa loppupuolella suuren ylistysveisun jälkeen kuljetetaan hautaikoni juhlallisessa hautausaatossa kirkon ympäri palaten samaan paikkaan, mistä oli lähdettykin. Elämme kirkkovuoden liikuttavim­pia hetkiä. Kirkkokansa osallistuu Elämän valon hautaamiseen ylösnousemusriemun toivossa. Kirkon jumalanpalvelushistoriassa on aina ollut runsaasti erilaisia kulkuei­ta, mutta hautausikonin kantaminen ehtoo- ja aamupalvelusten lopussa on syntynyt myöhään keskiajalla. Suuren lauantain liturgia on sisällöltään kaksijakoinen.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Eh­toopalvelusosassa luettavat pitkä parimiat kertovat juutalaisesta pääsiäisestä, kuol­leista ylösnousemisen merkityksestä ja kasteen tarkoituksesta. Näihin ja epistolan lukemiseen päättyy kärsimys- ja kasteteeman esiintuominen. Kirkon tekstiilit ja jumalanpalveluspuvut vaihdetaan tummista valkeisiin. Alkaa ylösnousemisen julis­taminen, kun kuullaan Matteuksen evankeliumin 28. luku Jeesuksen kuolleista heräämisestä. Alkuaan tämä liturgia toimitettiin suuren lauantain iltana ja jatkui pitkälle yöhön. Jumalanpalveluselämän fiksautuessa yhä täsmällisemmäksi sen paikan otti ennen puoltayötä toimitettava puoliyöpalvelus, jolla alkaa pitkä pääsi­äisyön jumalanpalvelusten ketju.

Puolenyön aikaan papisto tuo alttarista tulen kirkkokansan kynttilöihin ja alkaa sen jälkeen alttarissa laulaa veisua: Sinun ylösnousemistasi, Kristus Vapahtaja, enkelit veisuin ylistävät taivaissa….  Tätä 300-luvun Jerusalemista peräisin olevaa veisua laulaen käydään ristisaattoon kirkon ympäri, mikä kirkollisena perinteenä esiintyy 1100-luvulta alkaen slaavilaisessa perinteessä. Se pysähtyy vanhojen kirkkosääntöjen mukaan kirkon suljettujen ovien edessä, missä varsinainen pääsiäisyön jumalanpalvelus alkaa.

(Kuva/photo: Karl-Kristjan Nigesen )

Pääsiäisen airuena kaikuu tropari: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi. Alkaa laulaen toimitettava riemukas pääsiäisen aamupalvelus, jossa kaikuvat pääsiäistervehdyksen sanat: Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi!  Aamupalvelusta seuraa liturgia, sekä sen jälkeen seurakuntatiloissa nautittava yhteinen pääsiäisateria. Toisen pääsiäispäivän jumalapalvelus on samankaltainen kuin pääsiäisyönä toimitet­tu.

Isä Olavi Merras

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: