Suuri ja pyhä lauantai

31/03/2018

Saarnavuorossa

(Kuva/photo: OCA)

Älä itke minua, Äitini, nähdessäsi haudassa Poikasi, jonka olet neitsyydessäsi helmassasi kantanut, sillä minä nousen ylös ja tulen kunniaani ja ollen Jumala, lakkaamatta ylennän kunniassa ne, jotka sinua uskolla ja rakkaudella ylistävät. (Kanonin 9.veisun irmossi)   

 

Yllä olevat kanonin sanat johdattavat meidät syvälle siihen hengelliseen ajattelumaailmaan, millä tavalla kirkkomme ymmärtää suuren ja pyhän lauantain sisällön ja sanoman. Tänä päivänä me muistelemme Herramme Jeesuksen Kristuksen hautaamista ja laskeutumista tuonelaan. ”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.”  (1.Piet 3:18-21)

 

Tätä Jumalan Pojan tuonelaan, kuoleman paikkaan laskeutumista kirkko korostaa pelastusteon suurena salaisuutena. Suurena lauantaina toimitettavassa Basileios Suuren liturgiassa, ehtoollisen siunaamisrukouksessa, anaforassa luetaan: ”Hän antoi itsensä lunnaaksi kuolemalle, jonka vallassa, synnin orjiksi myytyinä, me olemme olleet; ja mentyään ristin kautta tuonelaan Hän päästi siellä olleet kuoleman kivuista ja nousi ylös kolmantena päivänä.”  Suuri lauantai on päivä Jeesuksen kuoleman ja kuolleista ylösnousemisen välissä. Tuo päivä on täynnä tarkkaavaista ja valpasta sekä jännittynyttä odotusta, jossa murhe on muuttumassa ylösnousemisen iloksi. Päivä antaa lopullisen muodon surulliselle ilolle, mikä on sävyttänyt suuren viikon viettoa.  Kirkon hymnografi on sisäistänyt tapahtuman syvän salaisuuden ja auttaa meitä ymmärtämään sen kirjoittamassaan runollisessa keskustelussa Jeesuksen ja Hänen Äitinsä kesken:

”Älä itke minua, Äitini nähdessäsi haudassa Poikasi, jonka ….”

”Ihmeellisesti synnyttäessäni Sinut, oi iankaikkinen Poika, minua ylistettiin autuaaksi, mutta nyt kun näen Sinut, Jumalani, kuolleena, niin murheen miekka lävistää sydämeni. Mutta nouse ylös, että minua jälleen ylistettäisiin.”

”Maa kätkee minut omasta tahdostani, oi Äiti, mutta tuonelan vartijat, nähdessään minut puettuna koston veriseen vaatteeseen vapisevat, sillä voitettuani viholliset ristillä, minä herään jälleen kuolleista Jumalana ja ylistän jälleen Sinua.”

”Iloitkoon luomakunta, riemuitkaa kaikki maan asukkaat, sillä viholliseltamme helvetiltä on sotasaalis riistetty. Naiset, tulkaa minua vastaan kantaen hajuvoiteita! Minä lunastan Aadamin ja Eevan sekä koko ihmissuvun ja kolmantena päivänä nousen ylös.” (Kanonin 9. veisu)

Suuri lauantai on poikkeuksellinen lepopäivä. Kristus viettää juutalaisen lain määräämää sapattilepoa haudassa. Hänen leponsa haudassa ei kuitenkaan ole toimettomuutta, vaan ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta koskevaa jumalallisen tahdon ja pelastussuunnitelman toteutumista. Maailman uudelleen luominen on saatettu päätökseen kerralla ja lopullisesti. Jeesuksen, Jumalan Pojan syntyminen maailmaan, Hänen elämänsä ja kuolemansa ovat toteuttaneet pelastuksen kannalta kaiken tarpeellisen. Hän omassa olemuksessaan on avannut ihmiskunnalle tien kuolemasta kuolleista ylösnousemiseen. Tätä turmeltunut ihmisyys ei kyennyt toteuttaman. ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan.” (2. Kor. 5:19)

Käsitys iankaikkisesta elämästä oli ennen Kristusta sidottu tuonelan syvyyksiin ja kuoleman kahleisiin. Kristus antoi uuden elämän tuhoamalla kuolemalla kuoleman. ”Nyt on kaikki täynnä valoa; taivas ja maa kuin myös ne, jotka maan alla ovat.  Viettäköön siis koko luomakunta juhlallisesti Kristuksen ylösnousemista.” (Pääsiäiskanonista) Kirkko tunnustautuu iankaikkisen todellisuuden paikaksi, jossa Kristuksen läsnäolo voittaa paholaisen, helvetin ja kuoleman.

Suuren lauantain juhlalliset jumalanpalvelukset palauttavat mieliimme Herramme tuonelaan laskeutumisen pelastushistorialliset tapahtumat. Juhlimme jumalallisen totuuden voittoa aina läsnäolevasta tuonelan vallasta, mikä helposti täyttää ihmismielen ja sydämen jopa ympäröivän yhteiskunnan. Tästä pahuuden vallasta Kristus on vapauttanut meidät murtaessaan kuoleman vallan.

Tuonelan kukistumisesta kertoo myös kirkkomme pääsiäisikoni. Ehkä monien hämmästykseksi se ei suinkaan esitä haudasta ylösnousevaa Herraa vaan tuonelaan laskeutuvaa Jumalan Poikaa. Hän laskeutuu kuoleman paikkaan. Tuon ikonin otsikkona ylösnousemuksen sijasta lukee Tuonelaan laskeutuminen. Voittava Kristus laskeutuu tuonelaan seisten sen murrettujen ovien päällä. Alla on synkkä tuonelan virta ja rikottuja tuonelan kahleita. Kristus tarttuu pelastusta odottavien Aadamin ja Eevan käsiin vetäen heidät pois tuonelan synkistä syvyyksistä. Ikoni kuvaa elävästi Herran voittoa kuolemasta ja Hänen oman kuolemansa ja kuolleista ylösnousemisensa lahjottamia iankaikkisen elämän hedelmiä.

Varsinainen suuren lauantain ikoni esittää Maria Magdaleenaa, Herran Äitiä Mariaa, Jeesuksen rakkainta opetuslasta Johannesta ja Joosef Arimatialaista, jotka valmistelevat Jeesuksen ruumiin hautausta varten. Tämä ikoni liittyy myös suuren lauantain keskeisimpään ikoniin, Kristuksen hautausikoniin, hautakuvaan, epitafiin tai plastshinitsaan eli käärinliinoihin. Tässä ikonissa on usein pelkästään kuvattuna haudassa lepäävä Kristus käärinliinojen ympäröimänä. Poikkeuksena siinä voivat olla mukana edellä mainitut henkilöt. Jumalanpalveluksessa tämä ikoni on aivan erityisen kunnioituksen kohteena. Sen edessä kumarrutaan maahan asti kunnioittaen Herran kärsimyksiä puolestamme. Se kukitetaan. Sen päälle pirskotetaan ruusuvettä.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Suurena lauantaina on kaksi pitkää jumalanpalvelusta ja yksi lyhyt: aamupalvelus, josta käytetään myös nimitystä Kristuksen hautauspalvelus, ehtoopalveluksella alkava liturgia ja puoliyöpalvelus juuri ennen pääsiäisyön ristisaattoa. Tuo aamupalvelus toimitetaan tavallisesti suuren perjantain iltana. Siinä on muutamia erikoisuuksia. Kristuksen hautaikonin edessä luetaan psalmin 119 (118 LXX) jakeita Herran kuoleman merkitystä pohtivien lyhyiden troparien kera. ”Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat,” Niiden lukemista seurataan palavat kynttilät kädessä aivan kuin hautaustoimituksessa. Ne ilmaisevat Kristuksen voittoa kuolemasta kuin myös kirkon uskoa kuolleista ylösnousemiseen. Suuren ylistysveisun jälkeen hautaikoni kohotetaan pään yläpuolella ja kannetaan juhlallisessa hautausaatossa kirkon ympäri laulaen samalla hautaustoimituksesta tuttua veisua Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon armahda meitä. Tässä kohdassa palvelusta meidät otetaan mukaan Joosef Arimatialaisen ja Nikodemoksen kanssa saattamaan Vapahtajaamme hautaan.  Joissakin ortodoksisen perinteen maissa tämä ristisaatto kulkee kaupunkien katuja ja kujia pitkin niin, että eri kirkkojen ristisaatot saattavat kohdata toisensa.

Tosiasiassa tämä ei ole ollenkaan hautausaatto. Jumala kuoli Ristillä, ja kuitenkaan hän ei kuollut. Hän joka kuoli, Jumalan Sana, on Elämä itse, pyhä ja kuolematon. Meidän kulkueemme yön halki osoittaa, että Herra kulkiessaan helvetin pimeyden läpi ilmoittaa Aadamille ja kaikille muille kuolleille Hänen tulevasta kuolleista nousemisestaan. Tähän, Kristuksen kuolemallaan ja kuolleista ylösnousemisellaan kirkastamaan ihmisyyteen on kaikki kutsuttu osallistumaan.

(Kuva/photo:Romanian kirkko)

Suuren perjantain traagiset tapahtumat ovat vielä mielissämme, kun lauantain, odottavan hiljaisuuden aamuna aloitetaan liturgian toimittaminen. Alkuaan tämä liturgia on alkanut myöhään lauantaina iltapäivällä, ja se on jatkunut aina pääsiäissunnuntain aamuun asti. Sen paikalle yöpalveluksena ovat sijoittuneet puoliyöpalvelus ja pääsiäisen aamupalvelus ristisaattoineen. Tämä liturgia on voimakkaasti säilyttänyt kastejumalanpalveluksen sisällön ja luonteen. Siinä luettavat viisitoista parimiaa, Vanhan testamentin lukukappaletta, keskittyvät Herran kärsimyksen, kuolleista ylösnousemisen ja kasteteemojen ympärille. Näiden lukukappaleiden aikana toimitettiin kasteopetusta saaneiden kasteet

Tämän palveluksen kasteluonteesta lisäksi kertoo se, kuinka parimioitten jälkeen tulevan Pyhä Jumala -veisun sijaan lauletaan kastettujen kulkuelaulua Galatalaiskirjeestä: ”Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet. Halleluja.”  (Gal. 3:27). Sitähän laulettiin, kun vasta kastetut vaelsivat kastepaikalta kirkkoon osallistuakseen ensi kertaa Herran pyhästä ehtoollisesta. Liturgian epistolatekstinä on sama roomalaiskirjeen teksti kuin kastetoimituksessa (Room. 6:3-11).

Tähän kohtaan jumalanpalveluksessa päättyy murheen ja surun aika sekä Vapahtajan kärsimysten muisteleminen ja kasteteeman esiintuominen. Pyhä ovi suljetaan ja esirippu vedetään kiinni. Aletaan laulaa psalmia 82 kertosäkeenä psalmin 8. jae: ”Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä kaikki kansat ovat Sinun omasi.”   Jumalapalvelustekstiilit vaihdetaan valkoisiin, ja kirkkoon sytytetään täysi valaistus.  Ylösnousemuksen ensi airuena luetaan Matteuksen evankeliumin 28. luku. Palvelus päättyy. Paasto on pian ohi, ja Ylösnousemusjuhla on edessä. Pitkä 11 viikon odotuksen aika on täyttymässä. ”Totisesti minä tulen pian”, sanoo Herra meille, jotka sydämissämme olemme valmistautuneina vastaamaan kuolleista ylösnousseelle Kristukselle. ”Aamen, tule Herra Jeesus.” (Ilm. 22:20).

 

Isä Olavi Merras

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: