Kristus nousi kuolleista – vai miten se oikeastaan oli?

01/04/2018

Artikkeli

(Kuva/photo: orthodox.net)

Suomessa on jo yli sadan vuoden ajan julistettu pääsiäisen ilosanomaa tällä lauseella, mutta tarkemmin tutkittaessa asia ei ehkä olekaan näin yksinkertainen. Muissa vanhoissa kielissä – Khristos anesti, Hristos voskrese – verbissä käytetään aoristia, joka tässä on menneen ajan aktiivi tempus, joka ilmaisee menneisyydessä tapahtunutta kertaluontoista, loppuun saatettua tekemistä.

Apostoli Paavali, jonka julistamaan evankeliumiin myös kirjoitetut evankeliumit perustuvat, kirjoittaa miltei jokaisessa kirjeessään, miten Isä Jumala herätti Kristuksen Jeesuksen kuolleista. Myös Pietarin 1. kirjeessä on sama ajatus: ”…Hänen (Kristuksen) kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden” (1:21).

Meille on opetettu, että Jeesus oli Jumalan Poika ja siis Jumala itsekin. Niinpä on helppoa ajatella, että hän nousi omasta voimastaan kuolleista. Emme kuitenkaan löydä Uudesta testamentista sanaa anesti. Sen sijaan siellä kohdataan useasti verbi egeiro, joka tarkoittaa herättää, nostaa kuolleista.  Paavali käyttää tätä verbiä tarkoituksella: Jeesus oli Isälle kuuliainen loppuun asti, ja siksi Isä Jumala herätti hänet kuolleista osoittaakseen, että kuuliaiset Jumalan palvelijat tullaan myös herättämään aikanaan kuolleista. Olemme tottuneet pääsiäistervehdykseemme, eikä suomen kieli taida taipua tarkempaan ilmaisuun, mutta Paavalin mukainen lausuma olisi: Kristus on herätetty kuolleista.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus ilmestyi ylösnousemisensa jälkeen Magdalan Marialle, joka vei sanan ylösnousemuksesta opetuslapsille (Mark. 16:9-). Tämä Maria ei ole mikään historiallinen henkilö, vaan hän esiintyy evankeliumeissa kirkon metaforana. Nainen on Raamatun kertomuksissa aina jonkun ryhmän edustajana, esim. Jer. 3:6-13 ja Hes.23. Maria eli Kirkko eli uskovien yhteisö vie siis eteenpäin sanomaa ylösnousemuksesta. Näemme opetuslapset suremassa ja itkemässä Jeesuksen kuolemaa. Vaikka he olivat kuulleet Jeesuksen opetusta enemmän kuin muut, he eivät silti uskaltaneet luottaa hänen sanoihinsa. Usko on nimittäin luottamusta ja sen mukana valmiutta tehdä, mitä opettaja on käskenyt tehdä.

He eivät siis usko Marian tuomaa sanomaa ylösnousemuksesta eivätkä lähde viemään viestiä siitä eteenpäin. Myöhemmin Jeesus nuhtelee heitä heidän epäuskostaan: Miksi ette luottaneet siihen, mitä sanoin teille jo etukäteen? Tässä on viesti meillekin: olette lukeneet, olette kuulleet sanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta.  Jos uskotte sanomaan, osoitatte luottamuksenne vain tekemällä sen mitä on käsketty tehdä, jos nimittäin aiotte periä Jumalan valtakunnan.  Pelkkä uskominen ei riitä: ”Sinä uskot, että Jumala on yksi – riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.”(Jaak. 1:19) Kun me puhumme epäuskoisista, ajattelemme etupäässä niitä, jotka ovat kirkon ulkopuolella. Mutta löydämme heitä myös kirkon sisältä. Opetuslapset olivat juuri tällaisia: he eivät luottaneet Jeesukseen, he epäilivät sitä minkä olivat kuulleet, vaikka olivat istuneet kuulemassa Jeesuksen opetusta pitkät ajat.

Muinaisessa Egyptissä faaraot rakensivat pyramideja omaksi hautapaikakseen. He hautasivat sinne orjia, jotta nämä olisivat edelleen, kuoltuaankin, faaraon orjia.  Mutta faarao ei voinut antaa elämää kuolleille. Ajatellaanpa kaikkea sitä kultaa ja loistoa, mikä peitti pyramidissa sekä faaraon että orjien mädäntyneet ruumiit. Jeesus taas oli peitetty vain yksinkertaisella käärinliinalla, mutta silti hänen ruumiinsa nostettiin kuolleista kunniaan.  Meidät, jotka olemme kasteessa sitoutuneet olemaan Kristuksen orjia, kutsutaan kuolleista uuteen elämään. Me emme jää hautaan.

”Nouse Jumala tuomitse maa, sillä kaikki kansat ovat sinun omiasi!” Näin laulamme vanhassa pääsiäisen jumalanpalveluksessa, ja sen jälkeen luetaan evankeliumi, se jota on lähdettävä viemään kansoille. Tästä näemme, että ylösnousemus on sidoksissa tuomioon.  Se, joka luottaa ylösnousemukseen ja kastetaan, tulee pelastumaan viimeisellä tuomiolla. Mutta se joka ei usko, tuomitaan.  Kysymys ei ole vain uskosta, vaan enemmänkin luottamuksesta. Aikojen lopussa Jumala tuomitsee kaikki kansat. Näin hänen on tehtävä, jotta hän voisi perustaa oman valtakuntansa.

Sen jälkeen Jeesus korotettiin taivaaseen, ja hän hallitsee kaikkea. Jeesus osoittaa, että hän on kuoleman herra, hänet on Jumala nostanut oikealle puolelleen eli siis kanssahallitsijaksi ja antanut hänelle tuomiovallan. Vielä on opetuslapsilla – eli siis kirkon väellä – tehtävää: viekää viesti tästä kaikille kansoille. Niiden jotka ottavat vastaan sanoman, ei tule pelkästään iloita, vaan he ovat myös vastuullisia pitämään esillä, että edessäpäin on odotettavissa tuomio.

Evankeliumin esittämiä ihmeitä ei ole tarkoitettu ihailtavaksi ja ihmeteltäviksi, vaan synnyttämään luottamusta. Jumala voi minut pelastaa, mutta vaikka hän ei pelastaisikaan, niin silti panen toivoni häneen. Tästä kertoo tarina kolmesta hurskaasta nuorukaisesta Baabelin tulisessa uunissa (Dan. 3:17-18). Kysymys ei ole siitä, voiko Jumala vai ei, vaan siitä, että luotamme hänen lupauksiinsa. Mark 16:18 sanotaan: ”Jos he juovat jotain kuolettavaa (tämä on tarkka vanha käännös, uusi on selittävä: tappavaa myrkkyä), se ei heitä vahingoita.” Tässä ei ole kysymys myrkystä, vaan mistä tahansa kuolettavasta asiasta, joka tarttuu sinuun ja vie luottamuksesi.  Älä pelkää mitään kuoleman tuottavaa, sillä kuolet tai et, kuitenkin viet eteenpäin Jeesuksen viestiä, ja jos näin teet, sinulle on luvattu vapauttava tuomio. Tähän perustuu marttyyrien uskonvarmuus.

(Kuva/photo: iconandlight )

Kaikki ne teologian alat, jotka yrittävät rationalisoida lakia, ovat vääriä. Laki (toora) on tarina, ei yksittäisiä kieltoja ja käskyjä, ja tämä tarina kerrotaan viidessä Mooseksen kirjassa. Se mikä on sanottu, eli tarina ja sen sisältö, on edelleen voimassa tänäkin päivänä. Yksittäiset säännöt – kuten eläinuhrit – voivat olla aikaansa sidottuja, mutta laki kokonaisuutena on voimassa aina. Et voi valita, mitä siitä haluat noudattaa ja mitä et. Kuitenkin Paavali sanoo, ettei yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. (Room. 3:20) ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi, vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo (=luottaa) Jumalaan, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:4-5)

 

Merja Merras

 

Lähde: ephesusschool.org/podcasts “Your acceptance is not required”and  “Arise God, judge the earth” by Fr. Marc Boulos and Dr. Richard Benton

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: