
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)
Tämä on valittu ja pyhä päivä, ainoa sapattien kuningas ja herra, juhlien juhla ja riemujen riemu. Tänä päivänä kiittäkäämme Kristusta iankaikkista!
(Pääsiäisen kanonin 8. veisu)
Pääsiäinen – Herramme ja Vapahtajamme kuolleista ylösnouseminen – ja samalla kaikkeen inhimilliseen elämään läpitunkeva juhla – on koko kristillisen elämän sydän. Se on ylösnousemuksen ”kahdeksas päivä” ja Vapahtajamme, Herra Jeesus Kristus itse. Pääsiäisen jumalanpalvelukset ovat koko liturgisen kirkkovuoden ydin. Pääsiäispäivänä alkaa Pentekostarion, 50 päivän ajanjakso, ja sitä tuo sana tarkoittaakin. Tämä aika kulkee kirkossamme myös nimellä Juhlatriodion lainana kirkkoslaavinkielestä (TriodTsevetnaja). Kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyi suomenkielellä Pentekostarion niminen jumalanpalveluskirja, joka sisältää aineistoa pääsiäisen jälkeiselle 50+7 päivälle. Teos toimii pääsiäiskauden hengellisen sanoman syventäjänä.
Vanhassa testamentissa Jumala käski viettää kolmea juhlaa Hänen kunniakseen: pääsiäistä, helluntaita ja lehtimajanjuhlaa. Helluntai oli voimakkaasti sidoksissa pääsiäiseen. Sitähän vietettiin Vanhan testamentin aikana 50:ntenä päivänä pääsiäisen jälkeen Jumalan antaman lain kunniaksi. Kristillisessä kirkossa helluntaista tuli hengellisen, uutta elämää luovan lain, Pyhän Hengen juhla. Pääsiäisen ja helluntain välinen aika tuli kristinuskossa Pyhän Hengen näkyvän läsnäolon, kirkon olemuksen symboliksi. Aika pääsäisestä, Herramme kuolleista ylösnousemisen juhlasta, helluntaihin, Pyhän Hengen läsnäolon jatkuvaan kokemiseen, johdattaa meidät joka vuosi kirkon syntyjuurille, Pyhän Hengen johdatuksen ja varjeluksen keskipisteeseen.
Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä (Ps 68:27). Tämä pääsiäisyön liturgian saattolauselma siirtää meidät keskeiseen pääsiäiskauden teemaan: veteen, kasteveteen tai Elävään veteen, Jumalan elävöittävään sanaan. Niinpä tämä vesi-teema onkin kietoutunut koko Pentekostarionin jumalanpalveluskauteen. Vietämme kirkasta viikkoa, Tuomaan sunnuntaita, Mirhankantajien sunnuntaita, Halvautuneen sunnuntaita, pääsiäiskauden keskijuhlaa jne. Vesi-teema alkaa edellä mainitusta saattolauselmasta. Se kutsuu meidät juomaan uutta juomaa, ihmeellisesti vuodatettua, ei hedelmättömästä kalliosta, vaan Kristuksen haudasta, josta on kuolemattomuuden lähde virrannut… (Pääsiäisen kanoni).
Löydämme itsemme Betesdan altaalla, Jaakobin lähteellä ja Siiloan lammikolla. Juhlakauden aikana me kuulemme kirkon opetuksen ”elävästä vedestä”, jota juoden emme janoa koskaan, sillä otamme vastaan itsensä Vapahtajan, joka on elävä vesi ja iankaikkisuuden lähde. Hänen sanansa opettavat meitä ymmärtämään, millä tavalla Hän itse on elävä vesi. Kasteessa (kastevedessä) me pukeudumme Kristukseen, elämän maljaan, josta kirkon jäseninä saamme jatkuvasti juoda.
Paaston 40 päivän aika oli varhaiskirkon kasteoppilaille kirkon oppiin ja uskoon opastamisen aikaa. Pentekostarionin 50 päivän aika taas muodostui kasteen merkityksen ja kirkon jäsenyyden opiskelun kaudeksi. Kauden sunnuntaiden evankeliumitekstit tuovat varhaiskirkon opetuksen esille näistä asioista. Vain kirkon jäsenyydessä pysyen oli mahdollista toteuttaa uskon liitto Jumalan kanssa.
Mielenkiintoisena ja syvällisenä lainana varhaiskirkon pentekostarioniin on tullut Vanhan testamentin syksyisen lehtimajan juhlan teemaan liittyvä, symbolisena tapahtumana vietettävä pääsiäisen keskijuhla. Juhlan tultua keskiväliin juota minun janoava sieluni hurskauden vedellä, sillä Sinä, oi Vapahtaja, olet kaikille huutanut: Joka janoaa, hän tulkoon luokseni ja juokoon. Oi elämän lähde, Kristus Jumala, kunnia olkoon sinulle… Tulkaa ja ammentakaa kuolemattomuuden vettä… Näin laulamme keskijuhlan troparissa ja kontakissa. Kirkon isät opettavat, että tämä juhla on asetettu jumalallisen armon osoitukseksi, mikä armo virtaa sekä pääsiäisestä että helluntaista. Meidät kutsutaan joka vuosi varhaiskirkon kastettujen tavoin ottamaan vastaan ”hurskauden vesi” ja astumaan sen kautta ”Jumalan lapseuteen”.
Vesi Raamatun teemana on todella merkittävä. Vain elämällä olosuhteissa, joissa ei ole vettä, tajuaa veden arvon ja merkityksen. Vesi on valtava voima sekä orgaanisessa että epäorgaanisessa luonnossa. Se pitää elämää yllä, mutta valtavina tulvina se tuhoaa kaiken alleen. Keskijuhlan hymnit on omistettu Vapahtajalle elämän lähteenä. Juhlan evankeliumissa muistutetaan tästä: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’ niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan (Joh 7:37-39).
Keskijuhla on myös Jumalan Viisauden juhlaa. Tämä näkyy myös juhlan teksteissä. Oi Sinä suuri ja pyhin Pääsiäiskaritsa Kristus! Oi Viisaus, Jumalan Sana ja Voima! Suo meidän tulla täydellisemmin osallisiksi Sinusta valtakuntasi illattomana päivänä (Pää-siäisen kanoni). Pentekostarionin tekstien kirjoittajaisien työn kautta me kykenemme astumaan uskon mysteeriin sisälle. Heidän avullaan meidän sokeutuneet silmämme avautuvat käsittämään jumalallisen valaistumisen ja valkeuden kuten helluntaina laulamme: Me näimme totisen valkeuden, otimme vastaan taivaallisen Hengen, löysimme totisen uskon, kumarramme jakaantumatonta Kolminaisuutta, sillä Hän on meidät pelastanut (Helluntain stikiira).

(Kuva/photo: OCA)
Helluntain liturgia kutsuu meidät uudistamaan kasteen liittomme Jumalan kanssa laulaessamme Galatalaiskirjeen sanoin: Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet. Halleluja. Helluntaina me muistelemme Jeesuksen Kristuksen työn päätökseen saattamista ja messiaanisen ajan koittamista Kristuksen kirkossa Pyhän Hengen alastulemisen myötä. Helluntai ei ole historiallisen tapahtuman muistelua tai taaksepäin katsomista. Se on tosiasian juhlimista, mikä meille on todellisuutta tässä ja nyt. Me olemme kuolleet ja nousseet kuolleista Messias-Kuninkaan kanssa, me myös olemme vastaan ottaneet hänen Pyhimmän Henkensä. Meistä on tullut Pyhän Hengen temppeleitä. Jumalan Henki asuu meissä (Room 8; 1. Kor 2-3; 2. Kor 3; Gal 5; Ef 2-3). Omalla jäsenyydellämme kirkossa olemme myös vastaan ottaneet Pyhän Hengen lahjan sinetin voitelun sakramentissa. Kristillisen helluntain tapahtumat ovat tapahtuneet ja tapahtuvat yhä meitä ja meidän pelastustamme varten.
isä Olavi Merras