Kirkkaalla viikolla Pokrovassa …

11/05/2018

ennakkotieto

Isä Hariton ja Hellevi.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Ajan kiito on huikea. Yhtäkkiä ylihuominen on jo eilispäivää ja se, minkä oma mieli mieltää tapahtuneeksi pari viikkoa sitten, on jo kuukausien takana. Tätä pohdin nyt, Kristuksen taivaaseenastumisen juhlapäivänä, kun toukokuun kesä muuttuu silmissä vihreäksi ja lintujen liverrys ja sirkutus kuulostaa hilpeältä kuorolaululta. Pääsiäisestä on 40 päivää – ja niin on kohta pääsiäisen jälkeisestä viikostakin, kirkkaasta viikosta.

Kirkkaalla viikolla Aristarkos ja minä saimme ilon vierailla isä Haritonin luona Kirkkonummen Pokrovassa. Oli kirkas, aurinkoinen päivä, valkoiset hanget hohtivat ja edellisyönä oli satanut lisää uutta puhdasta lunta. Se oli tarkkaan luotu portilta päärakennuksen pääovelle ja portaat oli lakaistu putipuhtaaksi. Ovi oli kutsuvasti avoinna, ja me kuljimme eteisen kautta suureen saliin.

Kun oven avasimme, pitkän pöydän päässä istuva isä Hariton ilmoitti, ettei suinkaan ole epäkohtelias, kun ei ole rappusilla vastassa – että kivut ne piinaavat häntäkin. Me puolestamme kerroimme, että hyvin meille oli neuvottu, mihin ja miten tulla.  Asetuimme mekin istumaan vastakkain pitkän pöydän ääreen, tuoleille liki isä Haritonia.

Isä Foma tarjoili meille kahvia, teetä, pashaa ja kulitsaa – isä Fomalla on aikojen takainen ammattitaito niin tallessa, että hetken muistin parinkymmenen vuoden takaista haastattelutuokiota Galleria Haritonissa. Silloin minä haastattelin keittiömestari Hariton Tuukkasta, ja Foma, joka ei silloin vielä hänkään ollut isä Foma, tarjoili meille kahvia ja kahvileipää, joka oli suussa sulavaa. Se oli ensimmäinen tapaamiseni nykyisen isä Haritonin kanssa.

Me joimme teetä ja kahvia ja söimme juuri sellaista pashaa kuin Galleria Haritonissakin. Mutta ennen kaikkea me puhuimme.

Innolla aloimme purkaa haastattelua, sekä Aristarkos että minä. Mutta sitten alkoivat tekniset ongelmat, toisin sanoen minun nauhurini päätti yhteistyön kanssani ja meidän molempien läppärit onnistuivat sekoamaan täysin.

Kun tekniset ongelmat saatiin jotenkuten ratkaistuiksi, Aristarkos sairastui ja minun sairauteni sai taas vähän ikävän käänteen. Siksi tämä sangen kiintoisa ja monia kirkkoamme koskevia asioita käsitellyt haastattelu on edelleen julkaisematta.

Mutta: tämä kirjoitus ennakoi sitä, että mahdollisimman pian lukijat saavat luettavakseen parhaat palat isä Haritonin ajatuksista. Jo ennakkoon vakuutan, että kiinnostavia ne ovat ja niitä kannattaa tarkkaan miettiä itse kunkin.

 

Hellevi Matihalti

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: