Pääkirjoitus: Piispan vaali ja kanonit

11/05/2018

pääkirjoitus

 

NELJÄ VUOTTA SIMEON JA HANNA –verkkolehti on kaivannut avoimuutta ja läpinäkyvyyttä Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan – niin seurakunnissa kuin ylimmissä päättävissä elimissäkin. Askel tähän suuntaan saatiin lukea kirkon nettisivuilta 23.4. Ajankohtaista osiossa uutisesta Piispan vaali lähestyy, jossa tuotiin esille myös arkkipiispa Leon painotus ehdotusten tekemisestä piispan vaaliin:

”Kirkolliskokouksessa ehdokkaita piispan vaaliin voivat esittää ainoastaan kirkolliskokouksen jäsenet. Arkkipiispa Leo on kuitenkin painottanut kirkolliskokousedustajien ja kirkon jäsenistön roolia mahdollisten piispakandidaattien esiin nostamisessa ja tunnetuksi tekemisessä. Kaikki varteenotettavat, ehdokkaaksi suostuvat kandidaatit voidaan kevään mittaan haastatella samalla kysymysrungolla eli mihin suuntaan he haluavat kehittää kirkkomme rakenteita ja toimintakulttuuria? Minkälaisia painotuseroja nousee esiin kirkon ydintehtävää pohdittaessa? Mihin he olisivat valmiita suuntaamaan nykyistä enemmän resursseja, mistä puolestaan vähentäisivät?”

Ehdotuksia mahdollisista haastateltavista henkilöistä voi lähettää osoitteeseen kirkollishallitus@ort.fi

Nähdäksemme alkusysäyksen tälle kehitykselle antoi kirkolliskokousedustaja Soili Penttosen aloite viime kirkolliskokouksessa.

 

UUTINEN KÄSITTELI PIISPAN VALINTAA, nimenomaan Kuopion ja Karjalan hiippakuntaan, ja uutisessa otettiin esille myös piispaehdokkaan kelpoisuutta koskevia kanoneja.

Uutisessa sanotaan, että ”kanonisia säädöksiä kriteereistä piispan virkaan löytyy ekumeenisista koko kristikuntaa koskevien kirkolliskokousten hyväksymistä kanoneista ja niiden pohjalta laadituista muista säädöksistä.”  Lukijan mieleen tuli heti kysymys, mitkä ovat ”niiden pohjalta laaditut muut säädökset”, ja mistä ne voisi löytää.

Heti perään puhutaan Apostolisista konstituutioista. Se taas on varhaiskristillistä kirjallisuutta eikä sisällä kanoneja muualla kuin kokoelman viimeisen kirjan (VIII) viimeisessä luvussa (47). Siinä on niin sanottujen pyhien apostolien 85 kanonia, jotka on otettu ortodoksisen kirkon kanonisiin kokoelmiin, huolimatta niiden myöhäsyntyisyydestä ja epäperäisyydesta.

Vielä mainitaan Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 691 ja Nikea II vuonna 787, mutta kanonien numeroita ei mainita. Ortodoksisissa kirkoissa kuitenkin ekumeeniset kirkolliskokoukset luetellaan ensimmäisestä seitsemään. Pitämispaikka ja vuosiluku voidaan myös mainita. Yllä mainittu vuoden 691 kirkolliskokous on kuuluisa viides-kuudes ekumeeninen kirkolliskokous, joka kokoontui Konstantinopolin keisarinpalatsissa niin sanotussa kupoli- eli trullo-salissa. Juuri tuo sali on antanut nimensä tälle kokoukselle. Jälkimmäinen on seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 787.

Ortodoksista kirkkoa sanotaan seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen kirkoksi. Lännen kirkko ei näe asiaa näin, vaan sen kirkkohistorioitsijat viittaavat kokoontumispaikkaan järjestysnumerolla ja vuosiluvulla, esim. Nikea I vuonna 325 ja Nikea II vuonna 787. Rooman kirkko on pitänyt seitsemännen kirkolliskokouksen jälkeen lukuisia ekumeenisia kirkolliskokouksia eikä niiden järjestysnumeroita lasketa. Viimeisin on Vatikaanin II kirkolliskokous 1960-luvulla.

 

UUTISESSA MAINITAAN YLLÄ OLEVA seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 787, ja puhutaan sen kanonista 2: Piispaehdokkaan on tunnettava hyvin Raamattu. Enempää kanonista ei sitten olekaan saatu irti.

Kanoni on kuitenkin aivan keskeinen, kun puhutaan piispaehdokkaiden asettamisesta. Se edellyttää, että ehdokkaalle tehdään kanoninen tutkinto, jossa selvitetään, hallitseeko ehdokas perusteellisesti Pyhät kirjoitukset, kirkon opetuksen ja kanonisen oikeuden, joihin hän on sitoutumassa, ja kykeneekö hän opettamaan papistoansa ja kirkkokansaa näissä asioissa. Kanonin selityksessä piispa Nikodim Milash ottaa esille syyn tähän. On ehdottomasti vältettävä, ”ettei kirkkoa ja kirkkokansaa uhkaisi vaara siitä, että piispaksi voisi tulla asetetuksi joku tietoja vailla oleva henkilö”. Kanonisen tutkinnon ottaa vastaan tavallisesti esimiespiispa, metropoliitta, meillä arkkipiispa, mutta tarvittaessa arkkipiispa voi antaa sen tehtäväksi sellaiselle henkilölle tai henkilöille, jotka osaavat asian ja voivat ottaa siitä vastuun.

Kanonista tutkintoa ei ole Suomessa koskaan toimitettu, jollei oteta huomioon arkkipiispa Serafimin kieltäytymistä rovasti Herman Aavin piispaksi vihkimisestä vuonna 1922. Arkkipiispa perusteli asiaa viittaamalla keskusteluihin, joista oli käynyt ilmi rovastin liian ”kevytmielinen” suhtautuminen kanoniseen oikeuteen. Arkkipiispalla oli arvatenkin useita muita syitä kieltäytymiseen, koska rovasti Aavin koulutuksessa ei ollut mitään puutteita. Asiahan järjestyi vuotta myöhemmin Konstantinopolissa, jossa piispaksi vihkiminen tapahtui.

Kanoninen tutkinto olisi ollut Suomessa viimeaikoina tarpeen, koska piispallista osaamattomuutta, sitoutumattomuutta ja tietämättömyyttä on ilmennyt hyvinkin yllättäviltä tahoilta.

 

SUOMENKIELISEN KANONISEN KOKOELMAN osalta Suomen ortodoksinen kirkko on huonossa asemassa. Hallitusneuvos Antti Inkinen, joka toimi ortodoksisen kirkon asioiden esittelijänä Opetusministeriössä, käänsi harrastuksen ja työnsä takia ekumeenisten kirkolliskokousten kanonit selityksineen. Käännöstyö käsitti Dalmatian piispa Nikodim Milashin 1. osan teoksesta Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen, joka oli serbiankielisenä ilmestynyt vuonna 1895. Serbiankielinen toinen osa, joka sisälsi paikallisynodien ja pyhien isien kanonit seurasi vuonna 1896.

Inkinen oli varmasti saanut aikansa yleissivistyksen ja käynyt klassillisen linjan koulussa sekä oppinut myös kreikkaa. Selityksien kääntämisessä ei tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan, koska Pietarissa oli tehty koko teoksesta käännös jo 1911. Virkamiehenä Antti Inkinen osasi taatusti venäjää hyvin, ja kirjat olivat tulleet Suomeen Aleksanterin yliopiston etuoikeuksien perusteella sekä todennäköisesti Viipurin piispan kansliaan ja moneen seurakuntaan. Työ jäi kesken. Tiettävästi koneella kirjoitetut hiilipaperikopiot olivat mapeissa viimeksi Helsingin metropoliitan kansliassa ja Kuopiossa arkkipiispan kansliassa.

OKJ julkaisi Milashin teoksen 1. osaa vastaavan materiaalin nimikkeellä Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen 1980. Esipuheessa luvataan, että tästä kirjasta puuttuvat kanonit ovat käännettävinä ja julkaistaan aikanaan. Paikallisynodien kanonit julkaistiinkin 1983 ja Pyhien isien kanonit 1985 Johannes Seppälän kääntämänä, mutta ilman selityksiä.

Helposti voidaan siis luulla, että kirja, jonka tittelinä on Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen, sisältää kaikki kirkkoa velvoittavat kanonit. Muut eivät kuulu mukaan. Kirjan julkaiseminen harhaanjohtavalla nimikkeellä on ollut paha virhe.

 

SUOMEKSI EI OLE MINKÄÄNLAISTA kanonisen oikeuden oppikirjaa eikä kunnollista asiahakemistoa. Helsingin metropoliitta Johanneksen kirja, Ykseyden ja yhtenäisyyden suhde kirkossa ekumeenisten synodien tradition valossa, ei oikein täytä tätä puutetta.

Inkisen kieli on uskomattoman hankalaa ja epäselvää ”kreikkaa suomeksi”. Kääntämisvaiheessaan Inkinen ei liioin ollut vielä perehtynyt teologiaan eikä kirkon ajanhistoriaan puhumattakaan kanonisen oikeuden käsitteistä. Asiaan tarkoin perehtyneiden käsityksen mukaan käännöksissä on paljon virheitä ja erehdyksiä, jotka pitäisi vihdoin oikaista.

Milashin kuten kaikkien kanonistien selitykset pohjaavat Konstantinopolissa 1100-luvulla toimineiden kanonien selittäjien, Theodoros Balsamonin, Johannes Zonaraksen ja Aleksios Aristineksen kirjoituksiin. Mutta Milash on itse 1800-luvun ihminen, mitä ei voi välttyä huomaamasta hänen omissa tulkinnoissaan.

Olisikin erittäin toivottavaa, että saisimme uuden piispan, joka pystyisi ohjaamaan kirkkokansaa ja papistoa ortodoksisen perinteen hengessä, mutta tässä ajassa ymmärtäen perinteen ja Jumalan luomistyön suhdetta meille annetun parhaimman tiedon valossa.

 

Hellevi Matihalti                                                                    Aristarkos Sirviö

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: