Iltapäivä Lintulan luostarin yrttitarhassa

Vuohenputkipeltoa Lintulassa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

”Tämä on kaunis ja terveellinen rikkaruoho”, sanoo äiti Nektaria. Seisomme Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin yrttimaalla elokuun loppupuolella katselemassa lähes luonnontilaista vuohenputkipeltoa. ”Tämä alue vedetään silloin tällöin matalaksi ja nopeasti se kasvaa uudestaan. Vuohenputkea voi tuoreena käyttää vaikka salaattiin. Kasvissa on runsaasti karoteenia ja C-vitamiinia”, hän kertoo kasvin terveysvaikutuksista.  Voin lisätä, että vuohenputkipelto on loppukesällä myös kaunis katsella!

Lintulassa on viime vuosina panostettu yrttiviljelykseen. Luostarin yrteistä valmistetaan erilaisia teelaatuja ja niiden lisäksi muun muassa yrttisuolaa ja jalkakylpysekoitusta. Yrttien kuivatusta varten on rakennettu vanhaan autotalliin asianmukainen ja moderni kuivaamo.

Yrttituotteista saadut tulot vahvistavat luostarin taloutta.

Lintulan omia yrttituotteita on myytävänä luostarin kaupassa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

 

Vuohenputkesta on moneksi

Mutta palataan vuohenputkeen. Sillä on tärkeä osa Lintulan yrttituotteissa kuten viherrouheessa. Rouhe valmistetaan kuivatuista vuohenputken ja lehtikaalin lehdistä.

”Viherrouhe on ihan ruoka-aines. Sitä voi laittaa vaikka lettuihin, sämpylätaikinaa ja, keittoihin tai käyttää smootheissa. Vuohenputki ja lehtikaali ovat molemmat vitamiinipitoisia ja terveellisiä.  Vuohenputki on rikkakasvi. Se leviää maavarren avulla eikä siemenestä. Sitä on miltei mahdotonta saada hävitettyä. Mutta tavallaan se on myös hyötykasvi”, painottaa äiti Nektaria.

Keväällä Lintulassa järjestettiin tilaisuus vuohenputkesta.

”En voi sanoa sitä yrttikurssiksi, vaan se oli sellainen vuohenputkipäivä, jolloin meille otettiin kaksitoista ihmistä tähän tilaisuuteen. Keräsimme vuohenputkea ja puhuimme kasvista, syötiin vuohenputkisämpylää ja kerrottiin, mihin kaikkeen kasvia voi käyttää. `Vuohenputkesta on moneksi`, oli päivän nimi”, kertoo äiti Nektaria.

Teemapäivästä saatiin paljon myönteistä palautetta. Niin paljon, että äiti Nektaria pohtii jatkoa:

”Palautteessa tilaisuuteen osallistuneet kertoivat, että nyt he uskaltavat käyttää kasvia ja ymmärtävät sen terveellisyyttä. Ajattelin, että jos tästä vaikka lähtisi juttu eteenpäin. Ensi vuonna voisi hyvinkin jatkaa ja ehkä pitää pari päivää vuohenputki-teemalla.  Yksi tilaisuus voisi olla aikaisin keväällä ja toinen vähän myöhemmin, vaikka juhannuksen kieppeillä.”

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) on Suomessa alkuperäiseen luontoon kuuluva hyvin yleinen kasvi.

”Se on kaikkein aikaisin yrteistä, tulee esiin heti, kun lumi hiukankin alkaa sulaa, ja se kasvaa myöhälle syksyyn. Ja se on helppohoitoinen: kun pistää kasvuston matalaksi, niin aina nousee uutta kasvua.  Huonompikin puutarhuri tämän kanssa pärjää ja saa satoa”, kuvailee äiti Nektaria.

Kuivattua vuohenputkea käytetään myös luostarin yrttisuolassa sekä joissakin teelaaduissa.

Äiti Nektaria esittelee vuohenputken lehteä.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Kasvin lehdet ovat kahteen kertaan kolmisormiset eli lehti jakautuu kolmeen osaan, joista kukin jakaantuu kolmeen lehdykkään, kukinto on kerrannainen sarja ja kukat ovat vihertävän valkoiset. Vuohenputken lehdissä äiti Nektaria näkee erityistä merkitystä:

”Sillä on kauniit lehdet. Siinä voi nähdä pyhän kolminaisuuden”.

Kaikki alkoi viidestä taimesta

Äiti Nektaria esittelee tuuheita ruusupensaita.

”Tämä on tietyllä tavalla pahamaineinen kurttulehtiruusu. Se leviää helposti ja voimakkaasti. Meillä sen leviämistä rajoitetaan kaivamalla aika ajoin kaivinkoneella sen kasvustoa pois. Mutta laji kukkii runsaasti, ja keräämme kukkien terälehtiä, joita kuivaamme ja käytämme muuan muassa juhlateehen. Tietysti hyödynnämme myös sen suuret terveet marjat.”

Terälehdet kerätään kesällä iltaisin, kun kukissa ei enää ole pörriäisiä. Kurttulehtiruusu on kestävä ja helppohoitoinen eikä tarvitse lannoitusta. Tuholaisetkaan eivät helposti pääse kasvia vaivaamaan.

Kurttulehtiruusuja (kurtturuusu, Rosa rugosa ) Lintulassa. Laji on alun perin kotoisin Japanista.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Kävelemme kohti yrttiviljelyksiä, ja äiti Nektaria kertoo kävellessämme:

”Olen ollut Lintulassa 20 vuotta, ja ainakin sen ajan on tämä alue ollut kasvinviljelyksellä. Noin viisi vuotta sitten otettiin lisää alaa viljelyskäyttöön. Yrttiviljelemisemme alkoi siitä, kun Lintulan ystävät -yhdistyksen ihmiset toivat mukanaan viisi yrtintainta.  Siihen aikaan heillä oli tapana tulla tänne keväisin talkoopäiväksi.  En muistaakseni edes tuntenut, mitä taimia ne olivat – ne olivat kuin tuliaisia. Selvitettiin sitten, mitä ne ovat, ja pistettiin maahan.  Siitä se lähti tämä yrttitarhan perustaminen. Niissä taimissa saattoi olla iisoppi, minttu, rosmariini, mutta muita en muista.”

Pysähdymme katselemaan yrttitarhan vanhinta osaa.

”Tässä on meidän vanha yrttitarha – siellä on vielä kaikennäköistä vanhaa kasvia. Kastelusta huolimatta se on kärsinyt kuivuudesta. On oreganoa, ruiskukkaa ja iisoppia. Iisoppia käytetään paastoteehen, koska se on hieman nestettä poistava. Se ei kuitenkaan ole sama kasvi kuin Raamatussa mainittu. Tämä on ruoho ja hyvin kaunis kasvi. Siihen tulee kaunis tähkämäinen kukka”, kuvailee äiti Nektaria.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Varvaran minttu

Yrttitarha jatkuu suorina penkkirivistöinä. Osa on kankaalla peitettynä.  Kaikki näyttää minusta hyvin hoidetulta ja siistiltä. Mutta ennen kuin ehdin asiasta mainita, äiti Nektaria jatkaa:

”Mutta kuten näkyy, emme ole ehtineet mitään rikkaruohoja kitkeä pois – siksi se on ruman näköistä.”

Äiti Nektaria näyttää kasvimaan minttupenkkejä, joissa on kangas suojana. Niistä on juuri korjattu sato.

”Katsotaanpas tätä minttua tarkemmin”, kehottaa hän, ja kumarrumme vantteran ja vahvalehtisen kasvin puoleen. Äiti Nektaria jatkaa selostusta:

”Tämä on perinteinen lajike, jonka me olemme ristineet Varvaran mintuksi, koska eri asiantuntijoilta kysyttäessä sen nimeä, kukaan ei oikein ole osannut vastata. Ja kun aikanaan sen taimen toi meille äiti Varvaran sisko Edit, niin me annettiin sille nimeksi Varvaran minttu. Se on sillä nimellä ollut siitä lähtien. Se leviää kyllä paljon, mutta on aivan ihana!”

Äiti Nektaria esittelee yrttitarhan kasveja.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Lintulassa käytetään tuotteisiin paljon minttua. Sitä kuivataan noin 15 kiloa vuodessa. Kuivattu minttu on teesekoitusten pohjana.

”Se on ensimmäinen yrtti ja sitten lisätään kaikki muu”, tarkentaa Nektaria.

Ihanalle tuoksuvat lipstikat (liperit) odottavat kuivaamossa kuivuriin siirtoa. Lipstikan kuivatus kestää noin vuorokauden verran.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Kamomillan veroinen pihasaunio

Minttupenkkien vieressä suorissa penkeissä näkyy ruohosipulia. Tuoreen vihreät, matalat sipulinvarret kertovat, että satoa on äskettäin kerätty.

”Nämä penkit on varmaan viime viikolla leikattu. Ruohosipulista saadaan kesässä 6-7 satoa. Kerralla vedetään kaikki matalaksi, ja äkkiä uutta kasvua puskee mullasta. Koko sato kuivataan. Tietysti keittiö kerää sitä omaan käyttöönsä. Keittiössä ruohosipulia käytetään tuoreena ja sitä myös pakastetaan talveksi”, kertoo äiti Nektaria.

Ruohosipulipenkkien jälkeen ovat säntilliset tillipenkit. Tilliä kuivataan, mutta käytetään paljon myös tuoreena luostarin keittiössä. Tilliä kylvetään kesän mittaan useaan kertaan. Tillipenkkien välistä erottuu yksi käytävä, joka rehottaa villinä.  Äiti Nektaria kertoo syyn:

”Tätä väliä ei ole tarkoituksella perattu, koska tässä on yksi yrtti, joka pihan kasvi, pihasaunio.  Se on melkein kamomillan veroinen, ja sitä pannaan iltateehen. Sillä on rauhoittava vaikutus. Pihasaunio kasvaa kelvottomassa, kuivassa maassa.”

Kuljemme halki yrttitarhan, ja äiti Nektaria tuntee jokaisen kasvin, ja lähes kaikista hänellä on jotain erityistä ja kiintoisaa kerrottavaa.

(kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

”Tässä jatkuvat mintut, piparminttu, suklaaminttu, viherminttu”, listaa äiti Nektaria näkemäämme. Pysähdymme katsomaan tarhasalkoruusua. Äiti Nektaria kuvailee:

”Tarhasalkoruusu on vaatimaton kasvi, mutta se on limaa irrottava yrtti. Sen pieniä kukkia kerätään paastoteehen. Olen kasvattanut sen siemenestä, ja ainakin kymmenen vuotta se on kasvanut tässä”.

Äiti Nektaria kertoo tarhasalkoruususta. (Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Jatkamme matkaa.

”Saksankirveliä, ja tässä on piparjuurta. Piparjuurta käytetään mausteena meidän keittiössä. Tästä on kerätty juuri sitruunamelissat. Laventeli on meillä kivasti talvehtinut, toistaiseksi. Sitä on vaikea saada talvehtimaan. Laventelia käytetään iltateehen, koska sillä on myös rauhoittavia ominaisuuksia.”

Ihmeyrtti Siperiasta

Jatkamme matkaa vain tovin, kun äiti Nektaria pysähtyy ja näyttää kasvia:

”Tässä on erinomainen yrtti, Siperiasta kotoisin oleva maraljuuri. Tämä on nyt keräämistä vailla. Se leikataan ihan maahan asti ja kuivataan. Se on meidän jalkakylpyseoksemme perusyrtti, koska sillä on ihoa hoitavia ominaisuuksia. Jalkakylpyyn käytetään maraljuuren lisäksi salviaa ja laventelin vartta. Sisäisesti nautittuna sitä sanotaan elämän eliksiiriksi, koska sillä on parantavia vaikutuksia. Jossakin päin Siperiaa sitä on käytetty ihan sellaisenaan muun muassa parantamaan urheilijoiden suorituskykyä. Eläimille, esimerkiksi karjalle, sitä annetaan rehuna parantamaan maidontuotantoa. Me olemme käyttäneet sitä vain ulkoisesti. Tällä sanotaan olevan esimerkiksi psoriasista hoitava vaikutus”, summaa äiti Nektaria.

Maraljuuri (Rhaponticum carthamoides) on monivuotinen ruohokasvi. Se kukkii toisesta vuodesta lähtien mykerökukinnoin. Kukkavarrella voi olla pituutta jopa 1,5 metriä. Kasvi muistuttaa ulkonäöltään ohdaketta, vaikka se kuuluukin asterikasveihin. Maraljuurta on alettu viljellä rohdostarkoituksiin Suomessakin, ja siitä tehtyjä valmisteita on ollut markkinoilla vuodesta 1995 lähtien. Maraljuuri sopii viljeltäväksi myös koriste- ja mehiläiskasvina.

Maraljuuria. (Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Väinönputken tarina

Seuraava kiintoisa yrtti on karhunjuuri. Sitä oli Lintulassa vanhastaan yksi puska. Äiti Nektaria kuuli, että Tertin kartanossa Mikkelin lähellä sitä on puutarhassa runsaasti ja kasvia käytetään tuoreena keittomausteena.

”Minä rohkaistuin ja rupesin vanhaa puskaamme jakamaan, ja nyt sitä on meillä enemmän. Tämä on kaunis, koristeellinen kasvi, joka kasvaa nopeasti. Ja tuoksu on hyvin erikoinen”.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Matka jatkuu ja eteemme tulee melkoisen rehevä pensas. Äiti Nektaria pysähtyy kertomaan, ehkä hieman huvittuneena:

”Tuo kauhea keltainen puska tuossa on väinönputki. Sen tarina on semmoinen, että varmaan parikymmentä vuotta sitten Elvi Hautamäki, joka oli tuolloin Lintulan ystävien sihteeri, toi tänne pari taimea. Hän sanoi, että kokeilepas kasvattaa nämä. No, minä laitoin taimet maahan, ja näytti, että kuoleehan ne… Mutta ilmeisesti ne olivat kuitenkin ehtineet tehdä kukinnon, josta siemenet olivat lähteneet. Nyt se aika ajoin putkahtelee sieltä täältä esiin. Luulen, että sen siemen tarvitsee kylmäkäsittelyn. Arvelen, ettei se ensimmäisenä vuonna vielä idä, vaan vasta seuraavana vuonna. Sen sielunelämää en oikein ymmärrä…  Mutta väinönputki on oikein elämän eliksiiri. Sitä Lapissa käyttävät kaiketi potenssilääkkeenä. Niin olen kuullut. Mutta ihan tavallista teetä siitä voi tehdä, joskin hyvin vahva maku siinä on!”

Luonnon kasveja niityiltä

Hetken käveltyämme edessämme on kaunis pensas, ja pysähdymme sen kohdalla.

”Tämä pensas on sepelvarpu ja se rajaa yrttitarhan ja keittiöpuutarhan maita. Pensaan tuolla puolen on keittiöpuutarha, äiti Ksenian alue”, selostaa äiti Nektaria.  Siellä kasvaa päivittäin käytettäviä kasveja kuten sipulia, persiljaa, purjoa, lehtikaalia ja kesäkurpitsaa. Keittiön käytössä on myös kasvihuoneet, joista saadaan aterioille tilliä, persiljaa, basilikaa, tomaattia ja paprikaa sekä kurkkua.

Lintulan yrttituotteisiin käytetään myös runsaasti luonnosta kerättyjä kasveja. Luostarin lähellä on laajoja niittyjä ja paljon metsää.

”Keräämme luonnosta mesiangervoa, voikukkaa, nokkosta, maitohorsmaa, siankärsämöä apilankukkaa ja poimulehteä. Näitä kaikkia tarvitaan runsaita määriä. Niitä käytetään eri tuotteisiin ja tarpeisiin. Koivunlehteä kerätään keväisin”, listaa äiti Nektaria.

Yrttisatoa kuivaamossa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Ilman talkoolaisten apua ei sisaristo selviä urakasta. Äiti Nektariaa huolestuttaa, kuinka syksyn yrttisato saadaan korjattua ja kuivattua. Loppukesällä ja syksyllä ei ole tarpeeksi talkoolaisia tulossa avuksi.

”Koko ajan tarvitaan kerääjiä. Jatkuvasti pitäisi ainakin yhden ihmisen olla keräämässä satoa”, päättelee Nektaria ja jatkaa: ”Kun näitä yrttejä kerää, niin tulee usein mieleen ajatus, että voi hyvä ihme, kun ihmiset ymmärtäisivät, miten paljon voisi hyödyntää kasveja ja elää luonnon rytmissä. Käyttää sitä mitä luonto milläkin hetkellä tuottaa. Ja voi kuivata tai muulla tavalla säilöä omiin tarpeisiin. Ei tarvitsisi tuoda ulkomailta yhtään mitään. Keski-Euroopasta tuodut yrtit ja yrttituotteet ovat jonkin verran saastuneempia kuin meillä täällä puhtaassa ilmassa kasvatetut yrtit. Sitä miettii, että miten kauas olemme luonnosta joutuneet.”

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Karjalanneito on Lintulan symboli

Päätämme vierailun kartanon päärakennuksen pihamaalle ja huvimajalle. Jutustelemme kävellessämme, miten vanhoissa kartanoissa kasvoi humalaa ja kasvatettiin kuminaa. Humalaa kasvaa Lintulassa koristeena huvimajan seinillä ja se on ilmeisesti peruja kartanon puutarhasta. Mutta kumina on hävinnyt Lintulasta.

”Mutta jospa joku meille lahjoittaisi villikuminan siemeniä tai taimia”, ajattelee äiti Nektaria ääneen.

Huvimajassa riippuu amppelissa komea karjalanneito. Siitä äiti Nektarialle tulee mieleen:

”Karjalanneito on jotenkin Lintulan luostarin symboli. Siihen aikaan kun äiti Serafina, äiti Marina ja äiti Varvara vielä elivät, piti aina olla trapesan ikkunan edessä karjalanneito. Ja tässä huvimajassa on melkein poikkeuksetta sellainen ollut joka vuosi. Mistä kukka on saanut nimensä karjalanneito – sitä en tiedä. Mutta Lintulassa niitä on aina ollut.”

Karjalanneito Lintulassa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö )

Äiti Nektaria ehti kertoa lisäksi paljon puutarhan kukista, pensaista, puista ja istutuksista. Niistä voisi kirjoittaa uuden jutun. Paljon on nähtävää ja koettavaa Pyhän Kolminaisuuden luostarin puutarhassa Heinäveden Palokissa. Varsinkin, jos oppaana on äiti Nektaria.

 

Aristarkos Sirviö

, ,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: