Kelpoisuusehdot täyttävät

24/10/2018

pääkirjoitus

VIIMEKSI KIRKOLLISKOKOUKSESSA toimitettiin piispanvaali vuonna 2014, jolloin Oulun metropoliitaksi valittiin silloinen Vaasan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Matti Wallgren. Tänä vuonna, kuukauden kuluttua kokoontuvalla kirkolliskokouksella, on edessään jälleen piispanvaali – tuo kirkon jäseniä ehkä eniten kiinnostava asia. Nyt valitaan ensimmäistä kertaa Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitta – aikaisemmin Kuopiossa piispan istuimella istui Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo.

Kun arkkipiispan istuin viime kirkolliskokouksen päätöksellä siirrettiin Helsinkiin, sai entinen arkkihiippakunta uudeksi nimekseen Kuopion ja Karjalan hiippakunta, ja nyt hiippakunta tarvitsee piispan tointa vakinaisesti hoitavan hiippakuntapiispan, metropoliitan.

 

TAANNOIN KIRKKOMME sivustolla lueteltiin koko joukko piispan kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä kuten pappismunkki Serafim (Seppälä), pappismunkki Mikael (Nummela), arkkimandriitta Andreas (Larikka), jokin aika sitten suureen skeemaan ja sen jälkeen pappismunkiksi vihitty Damaskinos Ksenofontoslainen (Jaakko Olkinuora), Essexissä sijaitsevan Pyhän Johannes Kastajan luostarin pappismunkki Melkisedek(Törönen) ja rovasti Jarmo Hakkarainen. Nämä kaikki ovat kuitenkin ilmoittaneet, etteivät ole käytettävissä syksyn vaalissa. Niinpä käsityksemme mukaan näyttäisi siltä, että jäljellä on kaksi kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä – Kuopion ja Karjalan metropoliitan tehtäviä hoitava Joensuun piispa Arseni ja Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei.

 

MITKÄ SITTEN OVAT piispan kelpoisuusehdot?

Tutkistelimme tarkkaan Ortodoksisen kirkon kanoneita, joita tosin täydellisinä ei ole suomen kielellä saatavissa: olemme siis käyttäneet OKJ:n vuonna 1980 julkaisemaa Antti Inkisen suomentamaa teosta Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen. Selitykset on laatinut serbialainen piispa Nikodim Milash vuonna 1910.

Lainaamme tähän osia Nikeassa vuonna 787 pidetyn seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen 2. säännön selityksestä:

”Tämä sääntö määrää, että piispaksi on asetettava vain sellainen, joka on hyvin perehtynyt pyhään Raamattuun ja kanoneihin ja josta on olemassa todistus, että hän on kykenevä opettamaan myöskin muista.”

”Jotta tulisi todetuksi ja todistetuksi, että piispaehdokas on tarpeellisessa määrin perehtynyt Raamattuun ja kanoniseen oikeuteen ja on siten ansiokas vihittäväksi piispaksi, sääntö määrää, että hänen on suoritettava erikoinen  t u t k i n t o   a s i a n o m a i s e n   m e t r o p o l i i t a n  edessä. – – – [P]iispakokelasta tutkiessaan metropoliitan ei ole rajoituttava ainoastaan siihen, että tutkittavalla on yleisiä tietoja pyhistä kirjoituksista ja kanoneista, vaan tarkasti valvoa, että hän on valmistunut ja pystyy tunkeutumaan niiden ytimeen sekä ´antaumuksella´ soveltamaan niistä elämään sen, mikä vastaa hänen paimenelliseen hoitoonsa uskotun kansan tarpeita.”

Kokonaisuudessaan selitys on pitkä ja siinä korostetaan monia erittäin tärkeitä asioita, jotka piispan on otettava huomioon kun kaitsee haltuunsa uskottua laumaa.

 

SOVELTUVIA KANDIDAATTEJA on siis tällä hetkellä tiedossa kaksi – Joensuun piispa Arseni sekä arkkimandriitta Sergei. Koska piispanvaali tänä vuonna sujuu kuitenkin entiseen tapaan, kirkolliskokouksen jäsenet voivat tehdä ehdotuksia lisäehdokkaista.

Keväällä mieliämme suuresti ilahdutti arkkipiispa Leon painotus myös kirkon jäsenistön mahdollisuuksista nostaa esiin piispakandidaatteja; arkkipiispan kehotusta ei juurikaan liene noudatettu, koska uusia nimiä ei ole tullut esille, ja koemme tämän passiivisuuden sangen valitettavana. Onhan todellakin niin, että mitä useampia mahdollisia ehdokkaita tuodaan esiin, sitä avoimemmalta valinta vaikuttaa.

On surullista, jos kirkkomme piispapotentiaali kutistumistaan kutistuu ja jos kelpoisuusehdot täyttävät henkilöt järjestelmällisesti kieltäytyvät antamasta suostumustaan tähän kirkon tärkeään palvelutehtävään.

Jonkun skeptikon mielessä sellainen saattaa vaikuttaa myös taktikoinnilta.

 

KELPOISUUSEHDOT TÄYTTÄVIEN kieltäytymisistä huolimatta ei tietenkään ole millään tavalla varmaa, että Kuopion ja Karjalan metropoliitta valittaisiin näistä kahdesta; kaikkihan tiedämme, että viime tippa on olemassa, ja mahdollinen yllätysnimi paljastetaan tietysti vasta viime tipassa.

Sillä varsinaisen ehdokasasettelunhan tekee piispainkokous, joka asettaa vaalipäivää edeltävänä päivänä esitetyistä henkilöistä ehdolle maksimissaan kolme ansiokkainta ja tehtävään parhaiten sopivaa ehdokasta.

Spekuloimme kuitenkin ajatuksella, että vaali todellakin käydään avoimesti ja toinen nyt tiedossa olevista ehdokkaista valitaan metropoliitaksi. Osuupa valinta sitten kumman tahansa kohdalle, vähäisiä muutoksia se kirkossa aiheuttaa.

Jos Sergei valitaan Kuopion ja Karjalan metropoliitaksi, Valamon luostari saa uuden johtajan. Asiasta lienee keskusteltu veljestön keskuudessa, sillä tuskinpa igumeni olisi suostumuksensa ilmoittanut ajattelematta, kuinka luostarin hänen jälkeensä käy.

Mutta todennäköisesti muitakin muutoksia tapahtuu. Arkkipiispan istuin ei enää sijaitse Kuopiossa, ja niin Joensuun piispan tittelillä kuin Arseni onkin, apulaispiispan paikka lienee siellä, missä on arkkipiispa. Arkkipiispan avuksihan apulaispiispan toimi aikanaan on perustettu.

Näin ollen mielestämme näyttäisi siltä, että piispa Arseni siirtyisi Helsingin hiippakuntaan arkkipiispan avuksi, jos Sergei valitaan metropoliitaksi.

Yhtä radikaaleja muutoksia ei ehkä seuraisi, jos valinta osuisi Arseniin: hän jatkaisi työtä, jota tällä hetkellä väliaikaisesti hoitaa, ja Sergei jatkaisi Valamon luostarin johtajana.

Mutta – kuten sanottu – ei ole ensinkään varmaa, että lopullisessa vaalissa on vain kaksi ehdokasta.

 

Hellevi Matihalti                                                            Aristarkos Sirviö

,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: