Karppanen: Sielujenlauantai

25/10/2018

Karppanen

”Joka kesällä kyykkii, se kekrinä ryyppii.” (suomalainen sanalasku)
(Kuva/photo: Mikkelin Martat)

Hietalan rouva oli saanut taannoin tyttäreltään sähköpostia. Tytär oli kirjoittanut, että Kreikassa on pyhäinpäivä, eikä Hietalan rouva ollut ollenkaan ymmärtänyt, miten se siihen aikaan sielläkään olisi, ortodoksisessa maassa.

Hietalan rouva päätti soittaa Kustaavalle.

”…kun tyttö väittää, jotta sanakirjan mukkaan psykhosabbato on suomeksi pyhhäinpäivä.”

”Niin saattaa lukea jossain sanakirjassa”, mietti Kustaava.

”Van onko se?” ehätti Hietalan rouva pistää väliin.

”Ei taida olla”, arveli Kustaava pohdiskelevalla sävyllä. Koottuaan ajatuksiaan hän jatkoi:

Psykhosabbato on sielujenlauantai. Ja se on helluntain aattona. Sieluinsuovatta, on sanottu Karjalassa. Suovatta on sama lauantaita tarkoittava sana kuin italiassa sabato ja kreikassa sabbato, siis sapatti, juutalaisten pyhä viikon seitsemäntenä päivänä.”

”Noo niiin”, lausahti Hietalan rouva kuin olisi huokaissut helpotuksesta.

”Sekaannus sanakirjassa saattaa johtua siitä”, arveli Kustaava, ”että Suomessa luterilaisella puolella vainajainpäivää vietetään nykyisin samana päivänä kuin läntisen kirkon pyhäinpäivää, joka ennen oli aina liikkumattomana pyhänä marraskuun ensimmäisenä. Ja sitä seuraava päivä tai seuraava sunnuntai oli vainajainpäivä. Niin on yhä joissain maissa, varsinkin katolisissa. Vainajien juhlia on tietenkin ollut jo esikristillisenä aikana ja on vieläkin kaikissa kulttuureissa.”

”Ilimankos”, Hietalan rouva piti pienen tauon ja rykäisi, ”ilimankos minä rupesin ihmettelemään.”

”Sielujenlauantai on eri asia kuin pyhäinpäivä uskontokuntaan katsomatta. Ja ortodoksisessa kirkossa pyhäinpäivää vietetään helluntaita seuraavana sunnuntaina”, tarkensi Kustaava.

”No, entäs sitten tämä kekri? Sitähän käytetään luterilaisten pyhhäinpäivän merkityksessä”, kyseli Hietalan rouva tiedonjanoisena.

”Niin tehdään”, myönsi Kustaava. ”Kekri ei kuitenkaan ollut alkuaan tiettyyn päivään sidottu, vaan sitä juhlittiin, kun sadonkorjuu saatiin päätökseen. Se oli paitsi vuodentulon myös uudenvuoden juhla. Palkolliset saivat vuoden palkan ja viikon loman. Maalaistaloissa piikana ollut äitini kertoi, että vielä hänen nuoruudessaan siihen aikaan marraskuun alkuun sijoittuvassa juhlassa vietettiin kekrinjälkeistä römppäviikkoa; joka ilta tanssittiin jossain kylän talossa, kun oli viikon verran vuosilomaa.”

 

Musiikkivinjetti:


Autuaiden sielujen karkelo Christoph Willibald von Gluckin oopperasta Orfeus ja Euridike.

 

 Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: