Toistuuko Iisalmi?

03/11/2018

Kolumni

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

HUHTIKUUN 23 PÄIVÄNÄ 2015 ortodoksisen kirkon johto teki tutkintapyynnön poliisiviranomaisille Iisalmen seurakunnassa seurakunnan tarkastuksen yhteydessä todetuista väärinkäytöksistä. Samoihin aikoihin seurakunnan kirkkoherra isä Elias Huurinainen pantiin toimituskieltoon. Siihen ei ollut kanonisia perusteita.

Lokakuun 30. päivänä 2018 kirkon sivuilla uutisoitiin, että ortodoksisen kirkon johto on tehnyt tutkintapyynnön poliisiviranomaisille Vaasan seurakunnassa vuonna 2018 tehdyssä talouden ja hallinnon tarkastuksessa vuosina 2013–2016 suoritetun seurakuntasalin peruskorjauksen dokumentoinnissa ilmi tulleiden epäselvyyksien vuoksi. Seurakunnan kirkkoherraa ei ole pantu toimituskieltoon, koska Vaasan seurakunnassa on tapahtunut kirkkoherran vaihdos. Kyseisinä vuosina Vaasan seurakunnan kirkkoherroina toimivat nykyinen Haminan kirkkoherra Ville Kiiveri ja nykyinen Oulun metropoliitta Elia.

Pantaneenko nyt kirkkoherra Kiiveri toimituskieltoon? Missään tapauksessa metropoliittaa ei arkkipiispa eikä edes Suomen oma piispainkokous voi panna toimituskieltoon, vaan täytyy kutsua 12 piispaa tutkimaan asiaa. Sitä paitsi toimituskielto ei koske piispoja.

 

IISALMEN SEURAKUNNAN kirkkoherra Huurinainen todettiin syyttömäksi, mutta oikeudenkäyntiin kulunut aika oli hänelle henkisesti erittäin raskasta ja mursi hänen terveytensä. Kirkon johto oli kuitenkin ollut täysin varma siitä, että se on oikeassa – tuskin oikeutta lakiteitse muuten olisi lähdetty hakemaan.

Väistämättä tulee ajatelleeksi, toistuuko nyt Iisalmen tapaus?

Samoin mieleen juolahtaa, että tutkintopyyntö on myös ajoitettu varsin mielenkiintoisesti.

 

SUOMEN ORTODOKSINEN kirkko on leimautunut viime aikoina lakituvassa oikeutta etsiväksi kirkoksi.

Oikeudenkäyntejä on ollut Helsingin seurakunnassa useampiakin. Ja vuonna 2013 Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa puitiin juttua Lahden kirkkoherraa Aki Leskistä vastaan.

Lisää oikeudenkäyntejä on myös tulossa, ja toimituskieltoja on annettu. Seurakunnan talousasioiden huono valvonta ei kuitenkaan ole kanoninen peruste toimituskiellolle.

Kun Helsingin seurakunta on lähtenyt hakemaan oikeutta maallisen oikeuslaitoksen avulla, sekin tiettävästi on ollut täysin varma siitä, että se on oikeassa.

Kuitenkaan kanoninen oikeus ei milloinkaan suosittele maalliseen oikeuteen turvautumista kirkollisissa riita-asioissa.

 

TAVALLINEN SEURAKUNTALAINEN kyselee hämmentyneenä, ovatko kaikki oikeusjutut olleet todella välttämättömiä? Eikö yhtäkään niistä olisi mitenkään voitu ratkaista neuvottelemalla? Onko kaikissa tapauksissa aivan varmasti käyttäydytty, niin kuin edellyttää kristillinen rakkaus, jota kirkko itse opettaa?

Mutta tavallinen seurakuntalainen kyselee myös: Paljonko kaikki nämä oikeudenkäynnit tulevat maksamaan? Varsinkin ne hävityt oikeudenkäynnit, joissa kuulopuheitten mukaan on käytetty varsin kalliisti laskuttavia asianajajia – jos nyt halpoja asianajajia onkaan.

Kun samaan aikaan etsitään säästökohteita ja tulolähteitä – kuten Helsingin seurakunta alkamalla kerätä parkkimaksuja Uspenskin katedraalin parkkipaikalta, jopa silloin, kun katedraalissa toimitetaan pyhiä sakramentteja kuten kasteita, häitä ja hautajaispalveluksia.

 

MUTTA SURULLISINTA lienee se julkisuuskuva, minkä kirkko yhä lisääntyvillä oikeudenkäynneillä itselleen hankkii. Jo Iisalmen tapauksen yhteydessä Iisalmen entinen kaupunginjohtaja, kaupunkineuvos Martti Harju kirjoitti Savon Sanomien artikkelissa 13.7.2017:

”Taas on pakko kysyä, mikä on ortodoksisen kirkon hallinto-osaaminen ja johtamisen taito.”

En ihmettele, jos tällaisia kysymyksiä alkavat esittää muutkin kuin kaupunkineuvos Harju.

 

Hellevi Matihalti

 

Lisäys 8.11.2018

Kolumnin toisen kappaleen alussa mainittu uutinen on poistettu syytä kertomatta kirkon sivuilta.

 

 

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: