Kirkolliskokousedustaja Matti Tolvanen kysyy: ”Voisiko kirkolla olla oma sovitteluelin?”

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on toista kauttaan Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokousedustajana. Hän on kirkolliskokouksen lakiavaliokunnan puheenjohtaja. Keskustelimme julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa ajoittain paljonkin puhutusta rangaistusten vähäisyydestä. Erityisesti lapsiin kohdistuvat rikokset kuohuttavat tunteita. Syyllisille vaaditaan hurjia tuomioita. Kohtaavatko yleinen moraalikäsitys ja lainmukaiset tuomiot?

”On aina ongelma saada lainsäädäntö määriteltyä vastaamaan moraalia. Olen sanonut aiemminkin, että jotain tarkistettavaa on lainsäädännössä tämän suhteen.”

Tolvasen mielestä lapsen asema on ongelmallinen lainsäädännössä.

”Voidaan kysyä, missä määrin edellytetään lapsen itsensä muodostamaan tahtoa ja sitä ilmaisemaan. Siinä on aivan ilmeinen aukkokohta lainsäädännössä.”

Vaatimukset rangaistusten koventamiseksi saavat Tolvasen mietteliääksi.

”Keskustelu rangaistusten koventamisesta on aika lailla eriytymätöntä. On ehkä tiettyjä tapauksia, joissa olisi tarvetta soveltaa lakia ankarammin”, hän myöntää, mutta huomauttaa: ”Mutta yleisesti ottaen – ei! Lapsen hyväksikäyttötapauksia on erilaisia. Sanotaan vaikka, että on varsin vähäisiäkin tapauksia. Sellaisia tekoja joista aiheutuu vain vähän haittaa. Sitten on toinen ääripää, jossa on todella vakavia ja pahoja tekoja.”

Heitän somesta tutun lauseen: ”Kyllä hirttotuomio auttaa!”

”Ei auta”, vastustaa professori Tolvanen ja perustelee: ”Se ei rikosta estä. On enemmän moraalikysymys, millaisia tuomioita annetaan. Rangaistusten ennalta estävä vaikutus on aika rajallinen erittäin vakavasti toista ihmistä vahingoittavissa rikostyypeissä.” Hän kuitenkin myöntää, että rangaistuksen koventamista kyllä pitää pohtia erityisen vakavissa rikoksissa.

Viime vuonna näytettiin Ylen kanavalla pariinkin otteeseen salaa kuvattu tanskalainen dokumentti, jossa erään moskeijan imaami käskee seurakuntalaisia olemaan noudattamatta Tanskan lakeja ja tuomaan asiat moskeijaan sharia–lain mukaiseen käsittelyyn. Dokumentissa kerrottiin kuinka oikeudessa tuomittu joutui myös imaamien rankaisemaksi.

”Tällainen pitää ehdottomasti torjua! Kyllä rikoslain pitää olla kaikille tietyn valtion alueella eläville sama”, vastaa Tolvanen tiukasti. Hän myös huomauttaa, ettei kulttuurisilla syillä liioin pidä lieventää lainsoveltamista. Hänen mukaansa valtion tulee taata, ettei tuomitulle kosteta vielä tuomion päälle.

Professori Matti Tolvanen on ollut kaksi kautta kirkolliskokousedustaja.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

”Jos rangaistua rangaistaan uudelleen, ja vieläpä brutaalimmin, niin teko on erittäin vakava rikos”, tähdentää Tolvanen. Hän muistuttaa, että mikään yhteisö – uskonnollinen tai kulttuurinen – ei voi soveltaa omia lakejaan, kun kyse on rikoksista. ”En salli mitään erioikeuksia – rikokset pitää käsitellä rikoksina riippumatta siitä, missä ne on tehty tai minkä yhteisön sisällä ne ovat tapahtuneet”, hän tiivistää.

Totean, että liian paljon käsitellään ortodoksisen kirkon sisäisiä riitoja oikeudessa. En tarkoita henkilöiden välisiä riita-asioita, vaan sellaisia joissa osapuolena on vaikkapa seurakunta tai kirkkomme sisällä toimiva järjestö.

”Tietysti rikokset pitää aina ilmoittaa poliisille ja kaikki tapaukset pitää käsitellä oikeudessa”, Matti Tolvanen alleviivaa ja jatkaa: ”Mutta asiat, jotka eivät ole rikoksia, pitäisi kyllä pystyä sovittelumenettelyssä hoitamaan. Mitä enemmän asioita viedään julkisuuteen sitä pahemmaksi ne muuttuvat. Sisäiset sovintoratkaisut olisivat aina parempia, kuin se, että mennään siviilituomioistuimeen riitelemään”, muistuttaa Tolvanen.

Muistelen ääneen, että ortodoksisella kirkolla oli joskus jonkinlainen kirkollinen oikeus …

Matti Tolvanen kertoo sen olleen lähinnä papistoa varten.

”Se käsitteli lähinnä virkasuhteisiin liittyviä väärinkäytöksiä ja juopumuksia.” Hetken pohdittuaan hän esittää: ”Mutta kyllä meillä voisi olla jokin elin, jonkinlainen sovitteluelin, joka riitoja ratkaisisi. Meillähän on olemassa hyviä malleja, kuten rikosten ja riitojen sovittelua, valtion taholta järjestettynä. Muun muassa asianajajat järjestävät sovittelupalvelua ja tuomioistuimissakin riita-asioita sovitellaan. Siellä on tuomareita, jotka ovat erikoistuneet sovittelemaan”, selostaa Tolvanen.

Lakivaliokunnan puheenjohtaja Matti Tolvanen keskustelee kokoustauolla valiokunnan sihteerin Miikka Heinosen kanssa.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

”Miksei kirkon sisällä voisi olla joku tämmöinen sovitteluelin?” kysyy Matti Tolvanen. ”Siinä olisi eri tahojen edustajia: voisi olla pappeja, juristeja, sosiaalialan ihmisiä – sellainen monipuolinen joukko”, hän visioi. Hän ajattelee, että vaikkapa seurakunnan sisällä ilmenneet ristiriitatilanteet hoidettaisiin tällaisessa elimessä sovinnollisesti. Siinä haettaisiin ratkaisumalleja riitatilanteeseen. Etsittäisiin sellaisia ratkaisuja, ettei mikään taho tuntisi tulleensa väärin kohdelluksi.

Tolvanen näkee yhteisenä etuna, että työyhteisöissä ilmenneet ristiriidat ratkaistaisiin ennen kuin ne aiheuttavat vakavampia ongelmia. ”Kun hyvissä ajoin puututaan asiaan sovittelumenettelyllä, niin monta irtisanomistakin olisi voitu välttää ja monta hankalaa riitaa voitaisiin välttää. Oikeastaan lakikin lähtee siitä. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuuslaki määräävät, että työpaikalla ensisijaisesti selvitetään molempia osapuolia kuullen ja sovinnollisesti. On vasta viimeinen keino, että lähdetään tuomioistuimeen,” hän muistuttaa.

Matti Tolvanen palaa ajatukseen kirkon sovitteluelimestä.

”Kyllä meidän kirkon piiristä löytyy eri alojen asiantuntijoita. Ja he varmaankin olisivat käytettävissä. Ei näitä riitatilanteita lukumääräisesti vuosittain paljon tapahdu, mutta jokainen tapaus on liikaa. Antaa myös kirkosta tietysti ikävän kuvan, kun käräjäoikeudessa oikein kunnolla riidellään. Ja vieläpä, ellei sielläkään päästä sopuun ja tekemään sovintoratkaisua. Kamalin tilanne on, että tapellaan hovioikeuteen asti”, maalailee Tolvanen.

Vakavana Tolvanen muistuttaa riita-asioiden käsittelyn kustannuksista. Hänen mukaansa helposti kertyy 50 000 euron luokkaa olevat kulut, kun lasketaan yhteen kummankin osapuolen kulut. Ja jos toisena maksavana osapuolena on yhteisö tai seurakunta – ”Sellaiset summat ovat aina jostain muusta pois”, muistuttaa Tolvanen.

Matti Tolvanen on mieluusti samassa kuvassa tsaari Aleksanteri I kanssa. ”Hän oli Suomen kannalta oikein hyvä tsaari”, totesi Tolvanen.

Lopuksi kysyn, kuinka pitkälle pitää olla kuuliainen esivallalle ja Jumalalle. Entä voivatko nämä kuuliaisuudet aiheuttaa ristiriidan omassatunnossa?

Matti Tolvasen mukaan ristiriita voi tulla. Hän ottaa esimerkin.

”Kuinka paljon voidaan antaa suojaa ihmisille, jotka on valtiovallan päätöksellä määrätty maasta poistettavaksi. Siinä se raja tulee helposti vastaan. Sanoisin näin, että jos lakia rikkomatta voi omantuntonsa mukaan toimia, niin en minä sitä vääränä pidä. Lakia pitää noudattaa eikä kirkon opetus voi mennä Suomen lakien ohi. Näin minä ajattelen, muutenkin kuin lakimiehenä”, toteaa professori Matti Tolvanen lopuksi.

 

Aristarkos Sirviö

Heinävesi

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: