Kuopion ja Karjalan metropoliitan Arsenin lehdistötilaisuus 29.11.2018

30/11/2018

Artikkeli

Vastavalittu Kuopion ja Karjalan metropoliitta saapumassa lehdistötilaisuuteen.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen viimeisenä päivänä 29.11.2018 toimitettiin Valamon luostarin pääkirkossa Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitan vaali. Vaalissa tehtävään tuli valituksi Joensuun piispa Arseni, joka tällä hetkellä jo hoitaa metropoliitan tehtäviä hiippakunnassa.

Heti vaalin jälkeen uusi Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni oli lehdistötilaisuudessa Valamon kulttuurikeskuksessa. Simeon ja Hanna –verkkolehteä edusti lehdistötilaisuudessa kirkolliskokouksesta koko ajan raportoinut Aristarkos Sirviö.

Simeon ja Hanna julkaisee tilaisuudessa toimittajien esittämät kysymykset ja metropoliitta Arsenin vastaukset hieman tiivistettyinä ja muokattuina.

Ortodoksisessa maailmassa Suomen kirkko on ainoita ellei ainoa, joka viettää pääsiäistä eri aikaan kuin muut. Onko se meille ongelma, vai onko hyvä jatkaa näin?

Metropoliitta Arseni:

Minä näkisin, että jos emme viettäisi pääsiäistä samaan aikaan kuin läntinen kirkko,  eli pääosa Suomen väestöstä,  ja kun ortodokseistakin suuri osa elää ekumeenisissa avioliitoissa, eli toinen puolisoista on toisen kirkon jäsen, ortodoksien pääsiäinen jäisi vähemmälle huomiolle. Työntekijöiden kannalta se olisi ongelmallinen, koska suuri perjantai ei olisi vapaapäivä.

Minä näen nykyisen tilanteen hyvin toimivana. Vaikka täytyy muistaa, että 1923 Ekumeenisen patriarkaatin antamassa Tomoksessa annettiin meille liukuma-aika siirtymiselle vanhaan lukuun, juliaaniseen kalenteriin. Patriarkaatti on ollut kaikki nämä vuosikymmenet, liki vuosisadan, täysin tietoinen meillä voimassa olevasta järjestelystä, eikä ole siihen puuttunut. Paikalliskirkolle se on toimiva. Eikä kyse ole oikeastaan päivistä tai kalentereista. Kaikki ovat vain ihmisten sopimuksia ja merkitys on siinä, millä tavalla ihmisiä johdetaan pelastukseen. Paras tapa on, että ihmiset pääsevät kirkkoon.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Tämä piispanvaali tapahtui vielä perinteisellä vaalitavalla. Mitä mieltä olette tulevista vaaleista, joissa todennäköisesti on pidempi, uskaltaisinko sanoa vaalikampanja, ennen valintaa. Miten se sopii ortodoksiseen kirkkoon?

Metropoliitta Arseni:

Tänään tämä vaali oli jo toinen, jossa oli poikkeava käytäntö siinä mielessä, että ehdokkaat haastateltiin. Tämä vaali oli erittäin hyvä myös siinä mielessä, että ehdotettiin kolmea ehdokasta.

Tietysti on niin, että olipa ehdokkaita kaksi tai kolme, aina kuitenkin vain yksi voi voittaa – tai tulee valituksi. En tiedä, voiko sanoa voittaa… tai miten sitä kuvaa. Siihen on sitouduttava.

Jo edellisellä kerralla haastattelu pidettiin, ja katson, että se on hyvä asia. Ei ole itsestään selvyys, että kaikille kirkolliskokousedustajille kaikki ehdolla olevat henkilöt ovat täysin tuttuja. Mutta tässäkin – tai itse vaalissa pitäisi aina kiinnittää huomiota niihin olennaisiin seikkoihin, mitkä ovat piispan ja tässä tapauksessa metropoliitan keskeisimmät tehtävät. Onko valittavalla ehdokkaalla niitä edellytyksiä, mitä vaaditaan. Koulutus on yksi, mutta on toki monta muutakin asiaa.

Minä ajattelen, että tämä tehtävä keskeisesti muistuttaa uskomme perustaa eli Pyhää Kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Siinä mielessä, että – jos ajattele Isää, Pyhän Kolminaisuuden ensimmäistä persoonaa – piispan tulee tukea henkilökuntaa, koska henkilökuntahan on hiippakunnan toiminnan kivijalka. Tukea siis henkilökuntaa, konsultoida asioissa, joissa tarvitaan konsultointia. Sekä myös opastaa ja joissain tapauksissa myös ojentaa. Tämä on isä-osio.

Sitten tulee Poika-osio. Palveleminen. Piispan tulee aivan samalla tavalla kuin Jeesus Kristus olla valmis palvelemaan. Piispan tulee ahkerasti toimittaa jumalanpalveluksia. Sillä tavalla tapahtuu, että piispa voi olla tiiviissä yhteydessä yhtäältä seurakuntien papistoon ja toisaalta seurakunnan aktiivijäsenistöön. Piispa voi mahdollisesti käydä hyviä keskusteluita heidän kanssaan käydessään seurakuntavierailuilla.

Ja sitten kolmas, Pyhä Henki, ”joka paikassa oleva, kaikki täyttävä, meille näkymätön voima, joka toimii kirkossa”. Tässä tulee piispan kolmas ominaisuus – hänen tulee tulkita Kirkon perinnettä tämän ajan äänellä. Se on hiukan näkyvämpi kuin Pyhän Hengen toiminta. Siinä edellytetään, että jos mahdollisesti pyydetään pitämään alustusta jonnekin, täytyy valmistautua, että pitää sen hyvin. Ehkä kirjoittaa lehtiin, meidän omiin lehtiin mutta myös muihin. Itse olen jo yli 10 vuotta saanut Savon Sanomiin kirjoittaa kolumneja. Ja kuin muistaa, ettei se ole hartauskirjoitus vaan kolumni, niin rivissä pysyy. Ja sitä kautta voi ainakin olla esillä, tuoda kirkkoa esille ja aina tuoda esiin joitakin painavia asioita, jotka mieltä askarruttavat. Taisi tulla saarna!

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Minkälainen rooli tällä hiippakunnalla on nyt, kun arkkipiispa ei enää ole Kuopiossa? Kuinka voimissaan hiippakunta on?

Metropoliitta Arseni:

Kuopion ja Karjalan hiippakunta on, sanoisin, enemmän voimissaan kuin silloin, kun arkkipiispa täällä oli. Arkkipiispan tehtäviin kuuluu muun muassa kansainväliset suhteet, kaikenlainen suhdetoiminta kirkossa, ja se on kaikki pois hiippakunnalliselta toiminnalta. Varmaankin meillä kaikilla tuli silloin pelko, kun arkkipiispan istuin Helsinkiin siirrettiin, että mitä se tuo.

Minä näkisin, että tämän hiippakunnan metropoliitalla on enemmän aikaa kuin arkkipiispalla.

Meillä on nyt meneillään hallinnonuudistus, sillä tavoin, että nyt on vuorossa seurakuntahallinnon uudistus. Sitä pyritään keventämään, niin että hallintoa ja byrokratiaa olisi vähemmän. Näin ollen pastoraaliseen työhön tulisi enemmän resursseja. Veikkaisinpa, että on myös samoin, kun tämän hiippakunnan piispalla ei ole arkkipiispan velvollisuuksia, yhteyksiä ja vastuita, niin tähän työhön on aikaa enemmän. Enkä minä veikkaa tätä, koska minä tiedän tämän. Olenhan jo vuoden tätä työtä tehnyt tietyin rajauksin.

(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

Hallinnonuudistukseen liittyen: on keskusteltu seurakuntien yhdistämisestä. Minkälaisella pakolla se tapahtuu vai tapahtuuko?

Metropoliitta Arseni:

Meillä on valmisteltu sitä – tavoitteena sillä on, että yhdistymisiä voitaisiin tehdä vuoden 2020 aikana. Ensi vuosi on ajateltu – toivon mukaan vuosi riittää -valmisteluihin. Tätä on jo usean vuoden ajan viety eteenpäin. Mutta jo tämän vuoden kuluessa – ja ensi vuonna erityisesti – tullaan laskeutumaan sieltä ylätasolta alemmalle tasolle.

Mitä se sitten käytännössä merkitsee? Minkälaiset ovat aluejaot meidän alueseurakunnilla, mihin rajat vedetään? Ne eivät tule välttämättä seuraamaan nykyisiä seurakuntarajoja. Kuntarajoja niiden täytyy seurata, ainakin verotuksellisesti. Mutta toisaalta ei sekään ole välttämätöntä, koska jos seurakunta on suurempi, niin se on myös suurempi veron kerääjä…

Suurin muutos tulee olemaan niille kirkkoherroille, jotka eivät enää ole kirkkoherroja vaan alueseurakunnan esimiehiä. Heiltähän vapautuu silloin työaikaa hallinnon hoitamisesta – voisi ajatella 30 prosenttia työajasta. Näin muodoin täytyy mieltää se, mihinkä tämä vapautunut aika käytetään.

Kyllä siitä on jo puhuttu. Meidän tulee kääntää katse vanhoihin, perinteisiin ortodoksisiin seurakuntiin ja hiippakuntiin, Itärajan taakse, Kreikkaan, Romaniaan, joissa hallintoa on huomattavasti vähemmän. Näissä papeilla on alueillaan vain pastoraalista työtä seurakuntalaisten parissa. Liturgioita voidaan lisätä. Ei voi enää vedota hallintoon, että siksi meillä on vain sunnuntaina ja juhlapäivinä. Täytyy toimittaa myös arkipäivinä liturgia. Se on hyvin mahdollista, koska monissa seurakunnissa noin 50 prosenttia aktiivisista seurakuntalaisista on eläkeiässä. Heillä on aikaa – heillä on aivan yhtä hyvä mahdollisuus tulla liturgiaan torstaina kuin sunnuntaina.

Kirkolliskokouksessa stuerttina toiminut Konsta Hyvönen sai metropoliitta Arsenilta siunauksen.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

 

Vielä hiippakuntarajoista… Tässä kirkolliskokouksessa ne hyväksyttiin varsin niukoilla muutoksilla – eli Tampere siirtyi Helsingin hiippakunnasta Oulun hiippakuntaan. Piispainkokouksella oli aiemmin aika paljon reilumpi esitys, joka tuntui paljon tavoiteltavammalta kuin nykyinen. Mitä mieltä olette tällä hetkellä siitä, että hiippakuntarajoja todellakin muutettaisiin niin, että niistä tulisi jäsenmääränsä ja vaikuttavuutensa suhteen tasa-arvoisempia?

Metropoliitta Arseni:

En tiedä onko se jäsenmäärä tai vaikuttavuus se tärkein, jos halutaan edelleenkin säilyttää kolme hiippakuntaa. Jollakin tavoin niiden kaikkien tulee olla elinvoimaisia. Olen todella iloinen siitä, että edes tämä saatiin tehtyä. Eikä sitä huhtikuussa piispainkokouksessa esillä ollutta, hieman laajempaa esitystä ole pantu Ö-mappiin vaan A-mappiin. Se on siellä odottamassa aurinkoisempia päiviä.

(Kuva/photo:Aristarkos Sirviö)

Kirkolliskokouksen työskentelystä. Suomen ortodoksisessa kirkossa kirkolliskokous on ylin päättävä elin, mutta sen rinnalla on piispainkokous, jolla myös on tietyissä asioissa valtaa. Nyt kuului kokousedustajilta välillä kitkerää arvostelua, kun piispainkokous työskenteli, että piispainkokous juoksuttaa ja pompottaa kirkolliskokousta. Että piispainkokous siis tahallaan vitkuttelee. Kuinka te näette näiden kahden valtaa käyttävän elimen keskinäisen suhteen ja yhteistoiminnan?

Metropoliitta Arseni:

Minulla ei ole tarkkaa tietoa tämänkertaisista tapahtumista, koska ehdolla olevana en ollut piispainkokouksessa läsnä. Mutta minun täytyy sanoa – olen ollut 14 vuotta piispana – näistä vuosista täytyy sanoa, että tämä vuosi on ollut ensimmäinen, jolloin piispainkokouksen toiminta on ollut… voidaan sanoa lähes esimerkillistä. Siinä mielessä, että olemme pitäneet monia kokouksia, meillä on ollut viikko ennen kokousta esityslista valmisteluineen, päätöksenteko on tapahtunut sopuisassa hengessä, mitään uutta asiaa ei ole kokouksissa vedetty esiin käsittelyyn pöydän alta. Kaikki on ollut avointa ja selkeää.

Uskon vakaasti, että tämä toimintamalli tulee meillä edelleenkin säilymään. Meistä toimessa olevista uskoakseni kaikki ovat tämän tavan hyväksi havainneet.

Ehkä tämän kokouksen yhteydessä oli kyse siitä, asetetaanko kolme ehdokasta. Minun on tähän vaikea sanoa varmasti mitään, koska en ollut läsnä. Mutta varmaankin asiaa haluttiin perin pohjin pohtia.

Mutta kuten aiemmin sanoin, olen erittäin iloinen siitä, että oli kolme ehdokasta. Se oli hyvä ratkaisu piispainkokoukselta. Ja jos neuvotellaan jostain asiasta pidempään – ei se ole huono asia. Parempi, että tulee hyvä päätös kuin huono päätös kiireellä. Joinakin aiempina vuosina kirkolliskokous on päättynyt keskiviikkona, kun kokousta on kiirehditty. Nyt olemme torstaissa. Ja minä ajattelen, että nyt ei kukaan voi sanoa, että päätöksiä tehdään kiireessä. Talousvaliokunnalla oli aikaa, kaikilla oli aikaa. Siitä ei ole kukaan täällä valittanut. Päinvastoin. Olen moneen kertaan käytäväkeskusteluissa kuullut kiitosta siitä, että on ollut aikaa myös keskustella. Se on hyvä.

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: