Kirkolliskokouksen välitilinpäätös 2018: Ortodoksinen kirkko Suomessa palasi kanoniseen järjestykseen

03/12/2018

kirkolliskokous, Kolumni

”Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18 )
(Kuva/photo: Arstarkos Sirviö

Ortodoksinen kirkko kantaa apostolista perintöä ja valtaa. Suomessa kirkon toimintaa säätelee myös erityinen lainsäädäntö, joka on monilta osin lainattu evankelis-luterilaiselta kirkolta. Mutta apostoliseen perintöön kuuluvat kanoninen oikeus ja –järjestys on  lainsäädännössä mainittu. Kanonista järjestystä valvoo hiippakuntapiispoista, metropoliitoista, koostuva piispainkokous

Apostolisen ja katolisen kirkon syvin olemus kiteytyy uskollisuudessa Kristukseen, pyhien kirkolliskokousten päätöksiin ja isien opetuksiin. Ortodoksisen kristityn opetuksen kautta syntynyt usko kanoniseen perinteeseen ja apostolisen perinnön kunnioittamiseen on perusta koko Kirkon toiminnalle.

Ortodoksisen kirkon piispat ovat apostolisen suksession eli apostolisen seurannan kautta apostolien työn jatkajia. Piispojen saama vihkimys siirtää piispan vihkimyksen kautta apostolin viran ja Pyhän Hengen lahjan aina uusille ja uusille piispoille katkeamattomana ketjuna alkuseurakunnan perustamisesta alkaen.

Piispainkokous on ortodoksisen kirkon keskeisin elin. Piispallista valtaa käytetään Kristuksen rakkauden hengessä. Apostolisten piispojen kunnioitus ja valta ei perustu yhteiskunnan asetuksiin tai säädöksiin. Piispoilla on Jumalan ja Kirkon kanonisen lain valtuutus opettaa, hallita, pyhittää ja suojella rukoilevaa kirkkokansaa.

Suomen kirkossa valta on jaettu piispainkokouksen, kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen kesken. Lainsäädännössä jako on selkeä ja samalla väljä. Suomen kirkko elää paradoksissa, jossa tasapainoillaan ortodoksisen perinteen, kanonisen järjestyksen ja eduskunnan säätämän lainsäädännön ristivedossa.

Tässä vuoden 2018 kirkolliskokouksessa palattiin normaaliin järjestykseen: piispainkokous otti sen vallan, joka sille kuuluu. Kaikkia kirkolliskokousedustajia tämä ei miellyttänyt. ”Askolalaisiksi” mainitut kirkolliskokousedustajat korostavat mieluusti evankelis-luterilaisen kirkon tapaan kirkolliskokouksen valtaa yli piispojen.

Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka lähettää tervehdyksen Suomen kirkon kirkolliskokoukselle aina määritteellä: ”jokavuotiselle papiston ja maallikoiden kokoukselle”. Samoilla sanoille hän tervehtii Viron kirkon vuosittaista kokousta. Kokousta, jossa seurakuntien ja papiston edustajat kokoontuu yhteiseen kokoukseen. Kokouksen päätökset lähetetään esityksinä piispainkokoukselle.

Tässä, vuoden 2018 käydyssä Kuopion ja Karjalan metropoliitan vaalissa, piispainkokous näytti valtansa ja kyvykkyytensä: tarkoin ja perusteellisesti se tutki ehdokkaat kirkolliskokouksen nimeämistä ehdokkaista. Jopa niin, että sanoisin vaalissa ehdolla olleet jo kelvollisiksi todetuiksi seuraavin hiippakuntapiispan vaaleihin.

Vanhoja asioita ei ole hyvä muistella, mutta silti mainitsen vuoden 2013 kirkolliskokouksen, jossa arkkipiispan yli käveltiin mennen tullen, huutaen ja ilkkuen! Silloin piispainkokouksen työskentely oli halvaantunut.  Silloin valtaa käytti kirkolliskokous piispojen kustannuksella.

Ensi keväänä käydään seurakuntavaalit. Hiippakunnittain valitaan myös uudet kirkolliskokousedustajat. Uskon, toivon ja rukoushuokauksia kannan, että vuoden 2019 marraskuun viimeisellä viikolla Valamossa kokoontuva kirkolliskokous nauttisi samanlaista Pyhän Hengen läsnäoloa kuin viime viikolla saimme kokea.

Aristarkos Sirviö

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: