Pyhien muistopäivänä

17/12/2018

Saarnavuorossa

Kaikkien pyhien ikoni.
(Kuva/photo: obitel-minsk.com)

MITÄ MERKITSEE OLLA pyhä? Vastaus tähän kysymykseen löytyy Matteuksen evankeliumista, kun Jeesus sanoo: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa (Matt.10:32–33)… Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle (Matt.10:38)”.

Kun katsomme pyhiä, kuten tänään profeetta Danielia ja kolmea pyhää nuorukaista, Hananjaa, Asarjaa ja Misaelia, usein ajattelemme heidän olevan täydellisiä ihmisiä ilman syntiä. Kirkko kuitenkin opettaa meille, että vain yksi on synnitön, meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hän eli täydellisesti kuuliaisena Isälle Jumalalle rakastavana Poikana.

Pyhät ovat niitä, jotka jäljittelevät Kristusta omassa elämässään. Pyhä Simeon Uusiteologi muistuttaa meitä tästä, kun hän sanoo: ”Hän, joka tutkii omaa tahtoaan pintapuolisesti, ei koskaan pysty tutkimaan Kristus Vapahtajan käskyjä”.

Itsemme kieltämisen kautta meillä on mahdollisuus saavuttaa Jumalan armo. Mitä on tämä itsensäkieltäminen? On olemassa kahdenlaista itsensäkieltämistä. Ensimmäinen tyyppi itsensäkieltämistä on se, mitä Adam koki. Adam kielsi Jumalan luonueen hänet elämään kanssaan harmoniassa vapaassa tahdossa. Adam ei ainoastaan käyttänyt tätä tahtoaan Jumalan tahtoa vastaan, vaan hän takertui valheeseen. Tämä valhe oli se, ettei hän ollut vastuullinen teoistaan (1.Moos. 3:12).

 

KUN ME TUTKIMME elämäämme synnintunnustusta varten, me löydämme saman Jumalan luomistyön kieltämisen. Meidän tulisi nähdä, kuinka me käytämme omaa tahtoamme Jumalan tahdon sijaan, toisin kuin olemme itsellemme valheellisesti kertoneet. Mitä nämä valheet sitten ovat? Tässä muutama esimerkki: taloudellinen tilanteeni on parempi kuin se onkaan, olen parempi moraalisesti kuin olen, minulle on mahdotonta päästä riippuvaisuuksistani eroon, olen korvaamaton tälle yhteisölle jne.

Valheet, joita kerromme itsellemme, ovat vain harhakuvia meidän todellisesta elämästämme. Tämän harhakuvan kieltäminen on toinen tyyppi itsekieltäytymistä, josta Kristus puhuu evankeliumissa.

Harhakuvan kieltäminen on harmonian palauttamista Jumalan tahdon ja oman tahtomme välillä. Tämä itseämme koskevien harhojen kieltäminen on osa sitä, että me kiellämme meitä maahan sitovat siteet ja asetamme niiden sijaan hengelliset siteet, niin että intohimojemme tilalle tulevat hyveet, ennen kaikkea silloin, kun asetamme Jumalaan kohdistuvan pelon, mahdollisen tässä elämässä saatavan rangaistuksen ja jatkuvan marinan sijaan kuuliaisuuden ja rakkauden Häntä kohtaan. Me ymmärrämme, että kokemamme vaikeudet ovat meidän itsemme aiheuttamia tuloksena väärin käyttämästämme vapaasta tahdosta.

 

ME NÖYRYYTÄMME ITSEMME, kun otamme ristimme. Serbialainen pyhä Zitkan piispa Nikolai Velimirovic kertoo meille, että ristin ottamisen merkitys on ”valmiutta hyväksyä Kaitselmuksen kädestä kaikki parantumisen keinot, vaikkakin se tuntuu katkeralta. Kaatuuko päällesi katastrofi? Ole kuuliainen Jumalalle, kuten Nooa oli. Vaaditaanko sinulta uhria? Anna itsesi Jumalan käsiin samanlaisessa uskossa kuin Aabraham hänen mennessään uhraamaan poikaansa. Katosiko omaisuutesi? Kuolivatko lapsesi yllättäen?  Kärsi kaikki maltillisesti, kuten Job kärsi. Ovatko ystäväsi unohtaneet sinut, ja löydätkö itsesi vihollisten ympäröimänä? Kestä kaikki marisematta uskossa, kuten apostolit tekivät.”

Kun me olemme ottaneet ristin kannettavaksemme, meidän täytyy seurata Herraa. Tämä on ehkä vaikeinta meille. Mitä merkitsee Kristuksen seuraaminen ristin kanssa? Se merkitsee sitä, että on noustava vastustamaan sitä, mitä tämä maailma pitää tärkeänä, niin kuin apostoli Paavali muistuttaa meitä kirjeessään korinttolaisille: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmistä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta (1.Kor. 1:22–27).

 

KUN ME KIELLÄMME itsemme, otamme ristimme ja seuraamme Kristusta, niin vain silloin meille annetaan Jumalan armo julistaa Kristusta kaikille ihmisille. Tämän armon kautta Herra antaa meille ”vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja” (Matt.10:1).

Tämä voima ja armo annetaan meille ilmaiseksi, kuten Vapahtaja sanoi: ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt.10:8). Meitä muistutetaan tästä apostolien tekojen kirjassa: ”Silloin Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä annan sinulle” (Ap.t. 3:6).

Olkaamme pyhiä itsekieltäymyksen kautta, ottakaamme ristimme ja seuratkaamme Kristusta, jotta saisimme armon ja Jumalan lahjat, ja tekisimme Hänet tunnetuksi jakamalla niitä ilmaiseksi.

Isä Markus Kinkki

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: