Jouluna 2018

23/12/2018

Kolumni

TÄMÄ TAPAHTUI NIIHIN aikoihin, kun joulupaasto oli juuri alkanut.

MAISEMA OLI HARMAA. Märkä lumisade, ei ihan räntää, oli alkamassa. Jalkakäytävillä oli sen verran lumisohjoa, että rollun pyörät keräsivät sitä ja tekivät etenemisen puolimahdottomaksi. Viisi askelta ja pyörien puhdistus. Viisi askelta ja sama uudestaan. Lisäksi pysähtyminen tapahtui pikku koirani korkeudelta katsottuna aina väärässä paikassa – koirien naamakirjaa ei ollut likettyvilläkään.

Taivalsimme kauppaan, ja joskus viime talvena matka on tuntunut yhtä pitkältä, samasta syystä kuin nyt.

Lopulta olimme ihan kaupan likellä, ja silloin Ilon Ihme lehahti luoksemme ja toivotti siunausta! Kysyi, saako antaa pienen kortin ja ojensi keltaista korttia, jossa oli teksti: Sinulle nimeltä kutsuttu. Ja ilo pulppusi hänestä, kun hän kertoi kuuluvansa Armon virran seurakuntaan ja… Niin minä sanoin, että kuulun ortodoksiseen seurakuntaan, mutta otin kortin.

HÄNEN MIELESTÄÄN SE oli ihanaa. Että minä olin uskova. Ja sitten hän kertoi aivan nuorena – minun silmiini hän oli hyvin nuori yhä –, etsiessään tyhjään elämäänsä Jotakin olleensa Valamon luostarissa, ensimmäisen käynnin jälkeen mennyt jopa talkoolaiseksi. Hän kuvaili elävästi, miten hän meni meikattuna niin kuin nuori ihminen konsanaan, mutta kukaan ei ollut paheksunut häntä. Hän kertoi munkkien ystävällisyydestä ja siitä, kuinka hän heti kuusikujalla oli tuntenut rukouksen ilmapiirin.

Miksi hänestä ei sitten ollut tullut ortodoksia? Koska ortodoksisessa kirkossa naisella ei ole mahdollisuutta toimia julistajana. Ortodoksisessa kirkossa vain miehet voivat olla pappeja, ja hän on kokenut voimakkaan kutsun sananjulistajan tehtävään. Hän tekee katutyötä yhteisössään, koska hän ottaa todesta Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan.”

Minä annoin hänelle käyntikortin, jossa on Simeon ja Hanna –verkkolehden yhteystiedot. Halasimme lämpimästi toisiamme erotessamme, ja hän lupasi rukoilla minun puolestani. Olin tullut kertoneeksi hänelle sairaudestanikin.

 

KOTONA ETSIN OITIS Armon Virran nettisivut. Ne löytyvät osoitteesta http://www.armonvirta.net.

Siellä oli tiedot yhteisön järjestämistä kokouksista, ja lämmin tervetulotoivotus mukaan.

TÄMÄ KOHTAAMINEN PALASI useasti mieleeni joulun, Kristuksen syntymäjuhlan alla. Muistin tyttöä – nuorta naista – ja hänen elämäniloaan, kun etsin joulukortteja lähikaupasta ja yritin löytää niistä edes hipaisun juhlan alkuperäisestä merkityksestä. Enhän sitä tietenkään löytänyt: seimen lapsi on kadonnut joulukorteista jo vuosia sitten. Jos kortti esittää joulutunnelmaista kylää tai kaupunkia, vain harvoissa on kirkkoa muistuttava rakennus ja jos onkin, sen tornista on tarkkaan riisuttu pois risti, tuo pahennuksen herättäjä, vaikkei Suomessa tiettävästi vielä ole julistettu ristin kieltoa julkisilla paikoilla. Joulukorttien ylivoimainen ilontuoja on tonttu: tuo puuhakas, hilpeä, kaikkialla läsnäoleva – ja aivan varmasti taruolento.

Muistin kohtaamistamme, kun luin, että nyt vaaditaan Enkeli taivaan –virren poistamista joulujuhlista; se särähtää maallistuneen joulunviettäjän korvaan yhtä pahasti ellei pahemminkin kuin taannoin Suvivirsi. Koen tosin suurta hämmennystä: Kristuksen syntymäjuhlasta pitäisi poistaa virsi, joka kertoo hänen syntymästään? Sillä en ymmärrä, miksi ihmiset haluavat välttämättä viettää Kristuksen syntymäjuhlaa, joulua, jos sen sanoma pelottaa heitä.

 

KUN AJATTELEN KOHTAAMISTA tuon ilosanoman julistajatytön kanssa, saan mieleeni ajatuksen: entä jos meidänkin kirkkomme näkyisi kaduilla ja tavarataloissa, ihmisten arjessa, tuulessa ja tuiskussa, jopa räntäsateisena ja harmaana marraskuun päivänä yhtä kirkkaana kuin tämä Armon Virta?

Valamon isä Mikael viitassaan.
(Kuva/photo: Aristarkos Sirviö)

 

Ei siihen minun mielestäni niin kovin paljon tarvittaisi. Oikeastaan vain hyvin vähän: esimerkiksi sellainen pieni näkyvä seikka kuin se, että kirkkomme papit kulkisivat viittaan pukeutuneina kesällä ja talvella, kaduilla ja tavarataloissa, tuulessa ja tuiskussa…

Tänä hyvin maallistuneena aikana se kertoisi, että kirkko elää keskuudessamme, että kirkko kertoo tänäkin jouluna:

Kristus syntyy – kiittäkää!

Hellevi Matihalti

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: