”Ei varsinaisesti mitään uutisoitavaa”

07/01/2019

Uncategorized

EI KUKAAN KIRJOITTAVA ihminen ilahtune siitä, että joku toteaa hänen kirjoittamisessaan jatkuvasti toistavan samaa asiaa. Minulla on nyt ikävä tunne, että teen niin – ja vieläpä tietoisesti.

Mutta jos jokin aihe toistuu ja toistuu ja toistuu, pitääkö siitä lakata kirjoittamasta?

Aihe on tietenkin Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaminen.

Muistini mukaan kirkollakin on olemassa ihan viestintästrategia niin kuin Helsingin ortodoksisella seurakunnalla; viimeksi mainitun mukaan tiedottamisen on muun muassa vahvistettava seurakunnan myönteistä julkisuuskuvaa. Toivoisi kirkonkin viestinnän, tiedottamisen tai uutisoinnin tekevän samoin.

Mutta ei siltä tunnu, ei ainakaan asiaa kokemusperäisesti tarkastellen.

Aloitan nyt kuitenkin tämän kolumnini hiukan toisin kuin koskaan aikaisemmin.

 

NÄYTTÄÄ OLEVAN NIIN, että pysyäkseen jokseenkin ajan tasalla siitä, mitä ortodoksisessa kirkossa maailmalla tapahtuu, pitää osata venäjää. Valitettavasti minä en osaa.

Suomen ortodoksisella kirkolla on nimittäin ollut erinomainen osa-aikainen venäjänkielinen tiedottaja. Alkaneen vuoden alusta osa-aikaisuus on muuttunut kokopäiväiseksi, ja tiedottajan ammattitaito korostuu siten entistä enemmän.

Kuinka minä sen voin tietää, kun en osaa venäjää?

No, asia on yksinkertainen: asioita voi delegoida. Joskaan en itse osaa venäjää, minulla on ystäviä, jotka osaavat, ja minä ymmärrän kääntyä heidän puoleensa silloin, kun omat kykyni eivät riitä. Delegointi ei koske ainoastaan kanoneita. Se ulottuu myös kielitaitoon.

Niinpä olen antanut itselleni kertoa Ukrainan ortodoksisen kirkon nykytilanteesta, josta Suomen ortodoksisella kirkolla on koko tapahtumien ajan ollut hyvin niukasti uutisoitavaa – suomen kielellä.

Mutta onneksi meillä on hyvän venäjänkielisen tiedottajan lisäksi myös Ortodoksinet.

 

KAIKKIHAN ALKOI OIKEASTAAN jo siitä, kun Ukrainan presidentti Petro Poroshenko vieraili Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Tapiolassa marraskuun 7. päivänä 2018 ja tapasi siellä arkkipiispa Leon. Kuulin tämän venäjän kielen taitoiselta ystävältäni, joka oli uutisen lukenut kirkon venäjänkielisiltä sivuilta. Suomenkielisillä sivuilla asiasta ei ollut minkäänlaista merkintää.

Kunnes sitten Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla oli kuvan kera uutinen arkkipiispan ja presidentti Poroshenkon tapaamisesta.

Joku muukin kuin minä närkästyi kirkon viestintäpolitiikasta ja lähetti vastaavalle tiedottajalle tiedustelun, miksei näinkin merkittävästä tapaamisesta ole uutisoitu mitään, varsinkin, kun meneillään on tilanne Ukrainassa.

Vastauskin tuli, ja koska asiaa oli useillakin Facebook-seinillä käsitelty, vastauksen saaja julkisti sen omalla seinällään:

”Kyseessä oli lyhyt kahdenkeskinen tapaaminen, josta ei annettu lausuntoja. Ei ole siis varsinaisesti mitään uutisoitavaa.”

 

TAPAHTUMAT OVAT SITTEMMIN edenneet, ja kun me vietimme teofaniaa, Konstantinopolin Fanarissa vietettiin teofanian lisäksi Ukrainan kirkon autokefaliajuhlaa. Tomos-asiakirja oli allekirjoitettu edellisenä päivänä. Suomen ortoksinen kirkko uutisoi tapahtumasta 7.1. – jolloin jo osattiin tiedottaa myös se, että ”Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo onnittelee Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifania ja Ukrainan ortodoksista kirkkoa ukrainaksi kirjoitetulla, tällä viikolla matkaan lähtevällä onnittelukirjeellä.”

Ukrainan autokefalian saaminen ei kuitenkaan liene ollut aivan yksinkertainen ja lyhyt prosessi – sen voi lukea rivien välistä myös tämän päiväisessä uutisessa kirkon sivuilla. Aiheellisena ei kuitenkaan kirkkomme tiedotuksessa ole pidetty asian ajankohtaista uutisointia, ja näin on annettu varsin erinomainen tilaisuus villeinä velloville mielipiteille eri keskustelupalstoilla.

Mutta, kuten jo kirjoitin, onneksi meillä on Ortodoksinet.

Hellevi Matihalti

 

 

 

 

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: