Karppanen: Sattuiko sattuma?

10/01/2019

Karppanen

Kuvan kaalipadassa on osuvasti sattumia.
(Kuva/photo:Едим Дома)

Jorma oli kutsunut Kustaavan kylään.

 

Vaimo kun sanoi olevansa luterilaisena aranpuoleinen liikkumaan ortodoksipiireissä; väitti ettei tunne siellä ketään.

Jorma, joka keittotaitoisempana huolehti perheen ruoanlaitosta, oli valmistanut tummaksi haudutettua kaalimuhennosta. Vähäliemisessä ruokalajissa oli lihaisen makkaran palasia ja ihan selviä sianlihakuutioita.

 

”Otahan Kustaava reilusti! Jorma kertoi Sinun olevan kaaliruokien ystävä”, kehotti talon emäntä.

 

”Niin olen, ollut jo lapsesta asti”, vahvisti Kustaava, ”kotona maalaistalossa kasvatettiin keräkaalia, vaikkei äitini heikkovatsaisena voinut sitä syödäkään. Isän ja minun herkkua se oli.”

 

”Saitko sinä lainkaan sattumia?” huolehti emäntä ja katsahti vieraan lautasta.

 

”Kyllä kyllä, kiitos. Eikös se kaalikin ole kaaliruoassa sattumaa, sitä kaikkein tärkeintä?” vastasi ja kysyi Kustaava samalla kertaa.

 

Jorman vaimo rypisti kulmiaan. Kohta hän totesi:

”Minä ihmettelen, kun nykyään niin herkästi puhutaan sattumisesta elämän suurissakin kysymyksissä.”

 

Jorma lusikoi mieliruokaansa.

”Minusta sattuminen passaa vaikka kuinka tärkeään asiaan; käytetäänhän sitä kivustakin”, väitti Kustaava ja täsmensi: ”Sattuminen tarkoittaa kohdalleen osumista, niin kuin kohtalokin. Kyllä niiden yläpuolelle mahtuu ainakin yksi Jumala, ellei useampikin.”

 

”Entäs nämä keiton sattumat? Sanoit, että kaaliruoassa kaalikin on sattumaa”, ihmetteli Jorma, käytännön ihmisenä.

 

”Niin, samalla laillahan se sattumaksi kutsuttu lihapalakin osuu lautaselle tai lusikkaan, kohtaa ne”, arveli Kustaava.  ”Ja kaaliruoassa sattuu aika varmasti kaalia. Hyvä, että sattuu.”

 

”Ja osuu!” vahvisti Jorma nauraen.

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: