Pääsiäiskalenteri – Suomen ortodoksinen kirkko / muu ortodoksinen maailma

20/01/2019

Artikkeli

 

Arja Friman – kuva kirjoittajan kokoelmista.

OLEN TOIMINUT 30 VUOTTA kulttuuri- ja pyhiinvaellusmatkojen järjestäjänä. Vuonna 1990 perustettiin Joensuun Kongressi- ja Matkailupalvelu Oy, jonka toimitusjohtajana olen toiminut siitä saakka. Parikymmentä vuotta sitten perustin Luostarimatkat, jonka puitteissa olen järjestänyt matkoja luostareihin eri puolille ortodoksista maailmaa.

Viimeiset 20 vuotta olemme tehneet pääosin pyhiinvaelluksia kohteina pyhät paikat ja pyhät, osallistuneet palveluksiin ja tavanneet riviortodokseja, luostariväkeä ja papistoa.

Nyt, siirtyessäni eläkkeelle, on hyvä aika tarkastella mennyttä; muistella kaikkia matkoja ja maita, luostareita ja pyhiä paikkoja, suurenmoisia ihmisiä ja kohtaamisia mitä erikoisimmissa paikoissa – järvillä, vuoristoissa, aroilla ja kaupungeissa.

Pyhä tuli Herran haudan kirkossa Jerusalemissa.
(Kuva/photo: Lilia Vesterinen )

PÄÄSIÄISKALENTERI SUOMEN ORTODOKSISESSA kirkossa on ollut koko työurani kipupiste. Kaikkiin matkoihin on liittynyt särö, Suomen ortodoksisen kirkon gregoriaaninen pääsäiskalenteri. Usein olen ihmetellyt, miten kaukaisissa luostareissa, Kazbegin vuoristossa Georgiassa tai Baikalin takana olevassa pienessä ortodoksisessa seurakunnassa tiedetään, että Suomen ortodoksinen kirkko viettää pääsiäistä eri aikaan kuin muu ortodoksinen maailma. Suomi sijoitetaan läntisiin, protestanttisiin maihin, ja ihastusta on herättänyt se, että Suomessa yleensä on ortodoksinen kirkko.

Mutta sitä on seurannut kysymys, miksi suomalaiset ortodoksit viettävät pääsiäistä läntisen kalenterin mukaan. Ja näin keskustelu on alkanut Suomen itsenäistymisestä ja irtautumisesta Moskovan patriarkaatista ja siirtymisestä Konstantinopolin alaisuuteen. Tämän kaikki ovat ymmärtäneet. Mutta keskustelu on jatkunut lähes aina aiheeseen: Miksi Suomen ortodoksinen kirkko ei ole myöhemmin palannut kanonisesti oikeaan järjestykseen?

Tätä ei voi perustella seka-avioliitoilla ja suvuilla tai sillä, että suuri perjantai ei olisikaan enää vapaapäivä.

Nämä perustelut pääsiäiskalenterissa ovat eri tasolla kuin kanoninen järjestys, joka päätettiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Tämä kirkolliskokous on ortodoksisen kirkon kivijalka, sen luja perustus, jonka kaikkia päätöksiä tulisi noudattaa.

(Kuva/photo: Lilia Vesterinen )

Yksi asia, joka harvoin tulee esille pääsiäiskalentereista keskustellessa, on juliaanisen kalenterin meridiaani. Se on Jerusalemissa, Herran Haudan kirkossa. Jokainen meistä voi käydä Jerusalemissa katsomassa, missä juliaanisen kalenterin meridiaani on.

 

JULIAANISEEN PÄÄSIÄISEEN LIITTYY oleellisesti myös Pyhä tuli, joka on kristillisen maailman merkittävin ihme. Se ilmestyy Suurena lauantaina Jerusalemin patriarkalle Herran haudalla, ja sieltä se jaetaan tuhansille pyhiinvaeltajille. Pyhään tuleen suhtaudutaan Suomessa myös ortodoksien keskuudessa skeptisesti. Toisaalta sen ymmärtää, koska harvat suomalaiset ovat osallistuneet tähän ihmeeseen.

Pyhän tulen ihmeestä on tehty useita kirjoja, mutta yhtään ei ole käännetty suomeksi. Itse kuulin Pyhästä tulesta ensimmäisen kerran Sydän-Venäjällä, naisluostarissa, jossa ihmettä oli kuvattu tavallisella kameralla. Itsellänikin oli suuri epäilys tätä kohtaan, koska en aikaisemmin ollut kuullut siitä mitään. Asia jäi vaivaamaan. Sitten teimme muutamien ystävien kanssa matkoja, mutta vasta kolmannella yrittämällä onnistuimme pääsemään Herran haudan kirkkoon. Vietimme kirkossa 14 tuntia, Suuren perjantain illasta Suureen lauantaihin, kello 14 saakka. Kirkossa toimitettiin litanioita läpi yön. Koptit, ortodoksit, armenialaiset ja roomalaiskatoliset vuoron perään lukivat rukouksia. Samaan aikaan kirkkoa laitettiin kuntoon Pyhän tulen palvelusta ja ilmestymistä varten.

(Kuva/photo: Lilia Vesterinen )

Ensimmäiset pyhiinvaeltajaryhmät tulivat kirkkoon kello 5 aamulla. Eri maiden delegaatiot saapuivat myös aamun tunteina. Kello 8 saapuivat israelilaiset sotilaat, noin 300, jotka vastasivat järjestyksestä ja turvallisuudesta.

Vanha kaupunki suljettiin kokonaan heti puolen yön jälkeen. Jonottamaan piti tulla aamun tunteita, jos aikoi päästä sisälle kirkkoon. Vanhaan kaupunkiin oli auki kaksi porttia, joita vartioivat sotilaat, ja he päästivät pyhiinvaeltajia vähitellen Herran haudan kirkon pihalle.

NOIN KELLO 9 SAAPUI ensimmäinen, suurempi ryhmä kirkkoon. ”Kristus nousi kuolleista – totistesti nousi” – kajahti eri kielillä ympäri kirkkoa. Valtava puheensorina, ilo ja odotus oli käsin kosketeltavaa.

Viimeisenä ryhmänä saapuivat arabikristityt, joilla oli rumpuja ja helistimiä. Kirkon joka soppi ja kolo oli täynnä pyhiinvaeltajia.

Jerusalemin patriarkka, Teofilus III, saapui kirkkoon noin 13.30. Hän toimitti Pyhän tulen palveluksen.

Israelin poliisi tarkisti Herran haudan sisäpuolelta, sulki oven, joka sinetöitiin mehiläisvahalla.

Pyhän tulen palveluksen lopussa patriarkka kiertää Herran haudan kolme kertaa. Katselimme tapahtumaa parvelta, ja ihme oli jo sekin, että patriarkka pääsi sen ihmispaljouden keskellä kiertämään haudan.

Patriarkka pysähtyi Herran haudan eteen, avustajat riisuivat vaatteet niin, että hänelle jäi patriarkan valkoinen alusvaate päälle. Poliisi avasi suljetun haudan ja patriarkka astui sisään. Se oli ainoa hetki, kun kirkko hiljeni. Ja muutaman minuutin kuluttua patriarkka antoi tulen enkelikirkon sivuikkunoista kirkkokansalle. Haudan ulkopuolella hän jakoi tulen ensin Armenian katolikokselle ja piispoille, ja tuli lähti leviämään pyhiinvaeltajille. Kirkon täytti valtava riemu ja ilo. Tuli levisi kymmenessä minuutissa kaikille kirkossa olijoille, joista osa lähti heti ulos viemään tulta siellä odottaville. Kaikki eivät päässeet tai mahtuneet sisälle, ja osa jäi jopa porttien ulkopuolelle. Tulta vietiin juoksujalkaa kaikille.

Pyhä tuli viedään eri maihin suihkukoneilla – Venäjälle, Kreikkaan, Athokselle, Romaniaan, Bulgariaan, Georgiaan, Armeniaan jne. Myös muslimit hakevat Pyhän tulen.

Myös me saimme Pyhän tulen!

(Kuva/photo: Lilia Vesterinen )

KAIKKIEN KOKEMUSTEN JÄLKEEN on vaikea uskoa, että eri maiden ortodoksit muuttaisivat pääsiäiskalenteria gregoriaaniseen kalenteriin, tai että sovittaisiin yhdestä ajankohdasta, jolloin kaikki kristityt viettävät pääsiäistä. Se yhteinen ajankohta ei voi olla muu kuin juliaaninen pääsiäinen.

 

Arja Friman

 

Kirjoittaja on valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kulttuurimaantiede.

Hän kertoo harrastavansa venäjän kieltä ja kääntelevänsä omaksi ilokseen venäläistä hengellistä kirjallisuutta, rakastavansa talvea, hiihtämistä ja ulkoilua pakkassäässä.

Ennen kaikkea hän rakastaa ortodoksista kirkkoa ja kaikkea, mikä siihen sisältyy; jatkuva rukous, jumalanpalvelukset, kirkkolaulu, ikonit, sielun hiljaisuus.

”Luostarit ovat minulle tärkeitä – hengellisiä koteja.”

,

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: