Karppanen: Uhvo

31/01/2019

Karppanen

(Kuva/photo: Atgbcentral.com)

Makkonen: Jotkut ne sannoo nähneesä enkelin.

Korhonen: Sinä et oo nähny? Elä välitä, en minäkää.

 

Makkonen: Haluaisitko nähä?

Korhonen: Miksipä ei. Voishan se olla mukava kerran elämässä nähä enkeli. Muuallahi ku joulukortissa. Tahikka seinätaulussa niinku ikonissa.

 

Makkonen: Etköhän säikähtäsi, kun maantiellä kävelisit ja yläpuoleltas alakas kuulua räpinätä ja näkisit ison linnun laskeutuvan viereesi. Sitten hoksaisit, että ei helekata, tämähän taitaa olla enkeli. Ihmisen tukka, ja silimät niinku ihmisellä ja vaateriepuhi, vaan pitkät siivet selässä, joita se vielähi räpsyttellöö.

 

Korhonen: Et kait sinä vain pilikollas puhu pyhistä asioista?

Makkonen: En ollenkaan. Säikähtihän ne ihmiset Raamatussahi enkeleitä. Sikshän ne enkelit joutu rauhottelemmaan, jotta elekee työ pelätä.

 

Korhonen: Entäs jos näkys semmonen valopallo ja siinä ois joku sarvi tahi antenni? Piipitystähi saattas kuulua ja kun se olento tulisi pyöriskelemällä lähemmä, vilikkus monenvärisiä lamppuja, vähän niinku silimiä?  Mitä siihen sanosit?

Makkonen: Mitäpä minä. Sanosin jotta terve, mitä uhvo, eipä oo ennen vielä nähtykään.

Korhonen: Etkö muka pelekäis?

Makkonen: En tiiä, saattas se ruveta pelottammaan.  Turvallisempi taitas olla tonttu. Semmonen kotitonttu, joka suojelloo taloa. Sehän ois ihan ihmisennäkönen, parta ku munkilla konsannaan. Ei siipiä selässä eikä vallankaan piipittävvää antennia, puhumatakaan värivaloa vilikuttavista lampuista.

 

Korhonen: Ne tontuthan on hyvin pieniä olentoja. Kääpitontuksi niitä isoäiti ennen puhuttelihi.

Makkonen: Näkikö se niitä, kun puhuttelemmaan pysty?

Korhonen: Eeei, van sillä nimellä meille penikoille niistä kertoili.

 

Esko Karppanen

Tilaa

Subscribe to our RSS feed and social profiles to receive updates.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: